Olen Kirsi Janhonen, 59-vuotias parturi-kampaaja-kosmetologi. Minulla on ollut kampaamoliike Korpilahdella jo 13 vuoden ajan. Asun puolisoni Matin ja kahden labradorinnoutajamme kanssa Petäjävedellä.
Etsimme pitkään sopivaa omakotitaloa, ja kun kävimme katsomassa Halkokankaalla olevaa taloa, tiesimme heti, että tässä se on. Talomme on pienen metsän keskellä lähellä keskustaa.
Työmatkaa kertyy lähes viisikymmentä kilometriä, mutta minua se ei haittaa.
Pidän paljon työstäni kampaajana. Tämän lisäksi teen jalka- ja kasvohoitoja. Vaikka työ on usein samanlaista, päivät eivät sitä koskaan ole. Tapaan liikkeessäni monenlaisia ihmisiä. Korpilahdella on mukavia asiakkaita, joista olen saanut vahvan ja uskollisen asiakaskunnan.
Koronakevät oli henkisesti raskasta. En koskaan unohda maaliskuun puoliväliä, kun puhelin soi ja asiakkaat peruivat aikojaan. Monena päivänä asiakkaita ei ollut lainkaan. Itselleni en voinut maksaa palkkaa kolmeen kuukauteen. Tavoitteena oli vain pitää liike pystyssä. Onneksi sain vertaistukea kahdelta kampaamoystävältäni. Olimme yhteydessä päivittäin. Päätimme yhdessä, että menemme joka päivä töihin, vaikka olisi kuinka hiljaista.
Vähitellen asiakkaat palasivat onneksi takaisin. Toivottavasti samanlaista korona-aaltoa ei enää tule.
Arkena nautin kotimme rauhasta, mutta viikonloppuisin kaipaan mökille Hankasalmelle. Lapsuudenkotini lähellä, Niemisjärven rannalla oleva mökki on minulle tärkeä paikka. Kokoonnumme siellä usein siskojeni, heidän lapsiensa ja lastenlastensa kanssa.
Olen vahvasti heidän elämässään mukana, jaamme yhdessä ilot ja surut. Lapsille olen se hauska Mamma.
Pidän vanhanajan meiningistä, että mökille voi tulla milloin vain. Vierailuista ei aina tarvitse sopia etukäteen. Mökillä saunotaan, uidaan, kuunnellaan äänikirjoja ja nautitaan elämästä.
Elän hetkessä. Ehkä se on tämä savolainen luonteeni, etten jää murehtimaan asioita. Naurulla pääsee pitkälle. En toivo muuta kuin että saisin edelleen tehdä terveenä työtäni ja voisin nauttia elämästä eläkkeelläkin.
Jaa artikkeli: