Jyväskyläläisessä Soikkelin perheessä ruutuaika pysyy hallussa pihapelien ja yhteisen ajan avulla. Asiantuntijat näkevät lasten digilaitteiden käytössä vakavia haasteita.
– Hei, mä haluan näyttää teille tempun!, 6-vuotias Elmeri huudahtaa.
Ennen kuin kuvaaja ja toimittaja ehtivät kissaa sanoa, on pallo jo maalissa. Olemme Soikkelin perheen ”toisessa olohuoneessa”, kortepohjalaisen kerrostalon isolla takapihalla.
Puhelin otetaan kouraan ulkona vain rekvisiitaksi kuvausta varten. Muutoin Soikkelin Elmeri ja Paavo, 4, tekevät akrobaattitemppuja ja potkivat vimmatusti palloa maaliin.
– Näytämme lapsille ohjelmia puhelimesta ja läppäriltä, ja isovanhempien luona lapset saavat katsoa digitaalisia sisältöjä iPadilta, kertoo leikin lomassa perheenisä Ville Soikkeli.
Siitä olemme tykänneet, että nyt esikouluiässä lapset soittavat toistensa ovikelloja ja pyytävät kavereita ulos.
– Elmeri on kysellyt kovasti, milloin hän saa oman puhelimen. Minä lupasin, että viimeistään sitten kun hän menee lukioon. Elmeri on nimittäin jo julistanut aikovansa mennä lukioon, sanoo äiti Elina Soikkeli pilke silmäkulmassa ja perheen kuopus, vuoden ikäinen Aleksi sylissä.
Soikkelit sanovat, ettei vielä ole löydetty tarvetta älypuhelimen ostamiseen lapsille.
– Olemme antaneet heidän katsella ohjelmia Youtubesta tai Yle Areenasta noin tunnin päivässä. Ja joskus annamme heille puhelimen kouraan hetkeksi eteisessä, jos he ovat pukeutuneet reippaasti.
Soikkelit ovat löytäneet digilaitteille myös pedagogista käyttöä. Perhe on kuunnellut lasten hengelliseksi kasvatukseksi älylaitteilla 101 kertomusta Raamatusta -nimisiä ohjelmia. Kirkossa lapset menevät saarnan ajaksi pyhäkouluun.
– Ainakaan vielä ei ole ollut tarvetta ruveta räpläämään puhelinta messun aikana, Elina hymyilee.
Älylaitteet eivät Soikkeleiden mukaan hallitse arkea tällä hetkellä, sillä lasten elämän täyttää niin moni muu asia. Älylaitteet ovat lapsista ihan ok, mutta pihaleikit parhaita juttuja.
– Siitä olemme tykänneet, että nyt esikouluiässä lapset soittavat toistensa ovikelloja ja pyytävät kavereita ulos.
– Tähän haluammekin kannustaa lapsia. Tapaamaan toisia ihmisiä kasvotusten, ei vain laitteiden kautta.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen tiedekunnassa tehdään parhaillaan uraauurtavaa tutkimusta pienten lasten digilaitteiden käytöstä. Tutkimus on osa laajaa kansainvälistä hanketta, johon osallistuu useita maita Euroopasta ja varsinkin Aasiasta.
Yliopistolla ollaan jo päästy pureskelemaan vuosi sitten syksyllä tehdyn ensimmäisen kyselykierroksen antia. Suomalaisten asenteesta on paljastunut yllättäviä tietoja.
– Vain harvat suomalaisvanhemmat ovat huolissaan lasten liiallisesta digilaitteiden käytöstä. Ainoastaan seitsemän prosenttia kertoi pohtivansa, miten älylaitteet vaikuttavat lasten terveyteen, hämmästelee yliopistotutkija Arja Sääkslahti.
– Kyselyssä eniten, 19 prosenttia, ilmaisi huolensa sisällöistä, joita lapsi digitaalisilta laitteilta näkee, Sääkslahti lisää.
On suorastaan pelottavaa, miten laitteet voivat vaikuttaa lasten kehittyvään elimistöön.
Vastausten perusteella muita esille nousseita huolia ovat digilaitteiden lapsille aiheuttamat ärsykkeet (17 prosenttia) sekä vanhempien ja lapsen yhteisen ajan väheneminen laitteiden syödessä perheen yhteistä aikaa (6 prosenttia).
Sääkslahti kertoo olevansa enemmän kuin huolissaan digilaitteiden vaikutuksista lapsiin.
– On suorastaan pelottavaa, miten laitteet voivat vaikuttaa lasten kehittyvään elimistöön. Jo nyt nähdään, että lasten ylipaino on lisääntynyt. Uhkana ovat myös muutokset silmissä, tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä diabetes, tutkija luettelee.
– Vaikuttaa siltä, että teknologiainnossa monet ovat suorastaan hurahtaneet laitteisiin.
Tutkija viittaa muun muassa maailman terveysjärjestö WHO:n suositukseen, jonka mukaan 2–4-vuotiaille lapsille sopiva ruutuaika päivässä, johon lasketaan kuuluvaksi myös television katselu, olisi enintään tunti.
– Se on aika painava suositus.
Varsinkin pienet lapset ovat alttiita kehittämään nopeasti riippuvuuden digitaalisten laitteiden käyttöön.
Lasten ruutuajasta muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuille kirjoittanut sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä painottaa vanhempien roolia digiajan määrittäjänä.
– Varsinkin pienet lapset ovat alttiita kehittämään nopeasti riippuvuuden digitaalisten laitteiden käyttöön, eikä lapsella silloin ole vielä edellytyksiä säädellä ruutuaikaansa.
– Lisäksi 2–5-vuotiaiden kohdalla rajat ovat erityisen tärkeitä, koska runsas ruutuaika vaikuttaa monella tavalla haittaavasti lapsen kehitykseen, kuten kielellisiin taitoihin ja ajatteluun, näköön, motoriikkaan, tunne-elämään ja keskittymiskykyyn.
Pöngän mukaan aikuisen olisi hyvä käyttää digitaalisia laitteita yhdessä lapsen kanssa ja esimerkiksi keskustella videoiden ja pelien sisällöistä.
– Mutta tähänkin on syytä mennä vasta lähempänä esikouluikää, sillä sitä aiemmin ruutuajasta on vaikea nähdä hyötyä lapselle.
Koulun alkaessa tulee yleensä ajankohtaiseksi ensimmäisen oman kännykän hankinta. Pieni osa lapsista saa kännykän jo esikouluiässä, valtaosa ekaluokan aikana ja viimeiset 2. tai 3. luokalla.
Keskusteluyhteys ja luottamus ovat tärkeitä.
Ruutuajan säätelyssä tulee esille uusi vaihe, sillä kyse on lapsen omasta laitteesta.
– Tässä vaiheessa aikuisen tehtävä on opastaa lasta, keskustella eri pelien ja sovellusten sisältämistä asioista ja niiden tarpeellisuudesta. Tärkeää on selvittää pelien ikärajoja ja auttaa lasta arvioimaan asioita myös itse.
– Keskusteluyhteys ja luottamus ovat tärkeitä, jotta mahdollisten ongelmien sattuessa niistäkin voidaan puhua.
Sekä Sääkslahti että Pönkä painottavat, että tärkeintä digilaitteiden käytön suhteen on tasapaino. Miten suuren osan ne muusta ajasta haukkaavat.
Liiallinen ruutuaika ei saa häiritä muita elämän osa-alueita kuten lepoa, koulunkäyntiä, harrastuksia, ulkoilua ja liikuntaa sekä perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa.
– Kun muut osa-alueet on huomioitu, ei ruutuaika yleensä muodostu ongelmaksi, koska sille ei arjessa jää liikaa aikaa, Pönkä huomauttaa.
Mikäli ruutuaika ei häiritse muita elämän osa-alueita, siitä ei tarvitse olla huolissaan.
13 ikävuotta pidetään merkittävä etappina digipalvelujen käytössä, koska se on useiden pelien ja somepalvelujen ikäraja. Se osuu myös yksiin teini-ikään, jolloin usein kaveripiirin merkitys korostuu nuoren elämässä. Netissä vietetty aika yleensä lisääntyy.
– Mikäli ruutuaika ei häiritse muita elämän osa-alueita eli se ei aiheuta varsinaisia ongelmia, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mikäli lapsi ei itse näe siinä olevan jotain vialla, Pönkä sanoo.
Ranskassa älylaitteet on kielletty kouluissa ja digimurroksen suuret nimet, kuten Steve Jobs ja Bill Gates, eivät ostaneet älylaitteita lainkaan omille lapsilleen.
Tutkimusnäyttö liian ruutuajan vaikutuksista onkin Pöngän mukaan jo niin laajaa, ettei sitä voi sivuuttaa.
– Ei voi muuta kuin suositella, että perheissä pysähdyttäisiin miettimään, miten vuorokauden 24 tuntia halutaan oikeasti viettää.
Jaa artikkeli: