Äidinkielenä viittomakieli

 

Syntymäkuuro Maarit Malinen (47) sanoo viittomakieltä äidinkielekseen, vaikka se ei sitä kirjaimellisesti olekaan. Äiti, isä, sisarukset ja muut sukulaiset opettelivat viittomaan voidakseen keskustella Maaritin kanssa.

– Äitini liimaili eri paikkoihin lappuja, joista opin sitten suomen ja samalla viittomakielen. Vanhemmat opettelivat ensin viittomakielen ennen kuin opettivat minulle, hän kertoo.

Viittomakieli on Malisen ensimmäinen kieli, vaikka hän käyttää myös puhuttua kieltä. Käsien liikkeet ovat nopeita ja sulavia, eikä kieltä osaamaton pysty puhetta seuraamaan. Tulkkina toimii Susanna Ohranen Viittomakielialan Osuuskunta Viasta.

Malinen on iloinen siitä, että tulkkipalvelut ovat siirtyneet kunnilta Kelalle. Nyt lisätuntien myöntäminen ei riipu kunnan varallisuudesta.

– Nyt tulkkaustunteja voi anoa lisää tarvittaessa eikä tarvitse pelätä, että vuoden tuntimäärä täyttyy liian aikaisin. Tosin tuntirajoitus on mielestäni aivan turha. Harmina on silti edelleen, että äkillisissä tapauksissa, kuten lasten sairastuessa, ei apua aina siihen hätään saa.

Olenko kuuro vai kuuleva?

Kuudennelle luokalle saakka Maarit Malinen kävi Kuopion kuurojen koulua. Koulumatka taittui taksilla kotoa Leppävirralta. Opettajan kannustamana hän siirtyi kotipaikkakuntansa kuudennelle luokalle kuulevien joukkoon tavalliseen peruskouluun ja sieltä lukioon.

Opetuksen seuraamisessa auttoi FM-laite, jossa opettajalla on mikrofoni ja ääni vahvistuu kuulolaitteen kautta.

Lukiossa alkoi identiteettikriisi. Malinen kaipasi Kuopion koulukavereitaan, joiden kanssa pystyi viittomaan, nyt hän jäi kaiken keskustelun ulkopuolelle.

– Mietin kuka olen, mikä olen, kuuro vai kuuleva. Halusin kuurojen lukioon. Helpottui, kun sain viittomakielen tulkin ja pysyin paremmin tunneilla kärryillä myös oppilaiden vastauksista. Kaipasin silti edelleen viittomakielistä yhteisöä.

Urheilusta roppakaupalla mitaleita

Pienestä pitäen Malinen urheili isän jalanjäljillä. Hänen mielestään oli kivempaa päästä välillä kuurojen kisoihin tapaamaan muita viittovia kuuroja kuin käydä vain kuulevien kisoissa, joissa oli isän tulkkauksen varassa.

Hän kiersi isänsä kanssa kuulevien SM-tason hiihtokisoissa. Paras suoritus oli Hopeasompa-kisojen toinen sija vuonna 1985, 15-vuotiaana.

– Sen hetken muistan edelleen, se oli unelmahiihto ja yleisö kannusti ladun varrella. Mukana oli sata kilpailijaa ja lähdin viimeisten joukossa matkaan, Malinen kertoo.

Ensimmäisen kuurojen arvokisamitalin hän sai jo 13-vuotiaana PM-kisoissa, 15-vuotiaana tuli EM-mitali. Kansainvälisissä kisoissa Malinen kulki vuoteen 2001 saakka. Sitten hän halusi panostaa työelämään ja urheilu jäi taka-alalle pikkuhiljaa.

Muistona noista ajoista kodin palkintokaapissa on 19 kuurojen olympialaisten ja Euroopan mestaruuskisojen arvokisamitalia hiihdosta, yleisurheilusta ja suunnistuksesta.

Nykyään Malinen toimii tuomarina kuurojen arvokisoissa ja tuomaroi myös kuulevien kisoissa lähinnä Keski-Suomen alueella.

Älykännykästä apua

Nykyteknologia on helpottanut arkista elämää. Älykännyköillä voidaan tekstiviestien lisäksi ottaa videopuheluita eikä tekstiteeveetä varten tarvitse erillistä lisälaitetta. Korjattavaa riittää silti.

– Hätäpuhelut pitäisi voida hoitaa viittomalla, tekstiviesti ei tunnu riittävältä ratkaisulta. Hätäkeskus voisi viittomakielellä rauhoitella soittajaa ja antaa toimintaohjeita, Malinen kertaa yleisesti pohdinnassa ollutta toivetta.

Etätulkkaus on vielä kehittelyasteella, vaikka se käytännössä jo onkin mahdollista älypuhelimen avulla. Kauppareissulla sitä ei voi käyttää. Malinen kertoo haluavansa käydä joskus ostoksilla ihan spontaanisti, ilman tulkkia, mutta aina ostostenteko ei onnistu.

– Jos olen kännyköitä katselemassa ja viiton myyjälle etten kuule, tämä joko poistuu hiljaa takavasemmalle tai ryhtyy puhumaan englantia, hän kertoo hieman huvittuneena.

Suomalaisten elokuvateattereiden esitysten tekstittämättömyys harmittaa. Jos tekstitetty versio on, näytökset ovat usein keskellä päivää.

– Tekstitettyjä näytöksiä kaipaavat myös huonokuuloiset ja kuulevat. Monet kuulevatkin ovat sanoneet, etteivät saa selvää suomalaisten elokuvien puheesta.

Hänen toivelistallaan on myös tv-dokumenttien ja Urheiluruudun tekstitys, joka olisi teknisesti toteutettavissa myös suoriin urheilulähetyksiin.

Viittomakielisiä palveluita kuurot ja huonokuuloiset tarvitsevat myös esimerkiksi terapiakeskusteluissa. Viittomakieliset terapeutit ovat harvassa, vaikka heitä onkin. Henkilökohtaisia asioita kävisi mieluummin läpi kahden kesken kuin tulkin välityksellä.

Uuden ammatin aika

Ylioppilastutkinnon jälkeen opinnot jatkuivat Turun kristillisen opiston atk-linjalla, sen jälkeen Helsingin kauppaoppilaitoksen datanomi-linjalla. Nyt on uuden ammatin aika.

– Olin IT-ohjaajana tähän äitiyslomaan saakka. Sitten mietin uudestaan kunnolla, että mihinkäs nyt, kun toinenkin lapsi tuli ja matkatyö on vähän huono vaihtoehto, 3- ja 8-vuotiaitten tyttöjen äiti muistelee.

Lähihoitajaksi oppisopimuksella kouluttautuva Malinen kertoo, että työelämässä käytetään tulkkia yleensä yhteisessä viikkopalaverissa, koulutuksessa sekä tiimipalaveri- ja työnohjauksessa. Lähiopetuksessa hänellä on tulkki, ja samalla muut opiskelijat ovat saaneet viittomiin jo tuntumaa. Työnantajalle tulkkauksesta ei koidu kuluja.

– Ruokatunnilla ei tulkkia ole, mutta olisi kiva pystyä seuraamaan, mitä muut puhuvat, Malinen tuumaa.

Silti hän ei ole koskaan tosissaan toivonut olevansa kuuleva.

– Ei, miksi ihmeessä? Ei sellaista osaa haluta jota ei koskaan ollutkaan, Malinen hämmästyy kysymyksestä.

Hän tarkentaa, että kuulolaitteet ovat hänelle riittäneet, ja lasten harvoihin yöitkuihin herää itkuhälyttimellä. Kuulolaitteiden avulla hän huomaa, kun jostain kuuluu ääntä ja yrittää sitten paikallistaa, mikä ääni on ja mihin se liittyy.

– Keskusteluun tarvitsen kasvokontaktin. Mutta kätevää on olla ilman kuulolaitetta vaikkapa aamuisin lasten melutessa tai laittaa kuulolaite kiinni, jos on hirveää meteliä ja nukkua yöt rauhassa, vaikka ukkonen

 

Jyväskylän seurakunnan viittomakielinen työ:

Kuurojendiakonissana toimii Päivi Lehtinen.

Kuurojendiakonissan seurakuntalaisia ovat kaiken ikäiset viittomakieliset kuurot ja kuurosokeat ja kuuroutuneet sekä heidän läheisensä.

Hänen tehtävänään on auttaa ja tukea arkipäivän asioissa, keskustella uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä sekä tehdä koti- ja laitoskäyntejä, järjestää leirejä ja retkiä ja antaa opastusta alaansa liittyvissä kysymyksissä.

Kuurojendiakonissa on mukana toteuttamassa viittomakielisiä jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia yhdessä kuurojen papin kanssa.

Seurakunnan viittomakielisestä työstä tiedotetaan Henki&elämä-lehdessä ja teksti-TV:n sivulla 558. Seurakunnan sivuilta www.jyvaskylanseurakunta/viittomakieliset löytyy viittomakielisten tapahtumakalenteri.

Viittomakielinen joulukirkko on lauantaina 16.12. Kello 17 juodaan kahvit Vanhassa Pappilassa ja sen jälkeen on joulukirkko Kaupunginkirkossa.

 

Jaa artikkeli: