Avainsana: Suru

Siinä sylissä saamme edelleen olla

Marjo ja Tommi Syrjälän Eeli-pojan kuolema oli oikotie Isän Jumalan syliin. He kertovat pääsiäisen sanoman koskettavan heitä nykyään tavalla, jota he eivät osanneet kokea ennen Eelin kuolemaa.

Anna surulle aikaa

Jos et tiedä, mitä sanoa surevalle, käsi olkapäälle tai halaus riittää kertomaan, että välität. Voit myös kysyä, millaista apua ja tukea sureva tarvitsee.

Rakkaani, joita ei enää ole

Anni Viantie ehti hyvästellä isänsä ja olla mukana tämän viimeisissä päivissä. – Sain sanottua isälle ennen hänen kuolemaansa, että tiedäthän kuinka rakas olet meille.

Surulla on monet kasvot

Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Sisarukset Auli-Maritta Ruuskanen ja Anne Laine ovat kokeneet monta menetystä lyhyen ajan sisällä. Heillä on omat tapansa tuntea surua.

Surusta ei tarvitse selviytyä

Kuolemansurusta on jo vuosikymmenten ajan puhuttu prosessina, jonka tavoitteena on parantua ja selvitä. Tutkija Mari Pulkkisesta sureva voi rauhassa laskeutua surun syliin, eikä surun tarvitse johtaa mihinkään.

Sateenkaari sydämeen asti

Kuoleman kohtaaminen herättää monenlaisia tunteita, ja jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan. Minna Paajasen tapa on kirjoittaa runoja. Tarve kirjoittaa tuli viime kesänä, ja runoja alkoi syntyä. Äidin kuolema oli neljäs menetys lähipiirissä. Isä ja kaksi veljeä olivat menehtyneet jo aiemmin.

Omaisten elinkautinen

Heidi menetti äitinsä rikoksen uhrina muutama vuosi sitten. Kriisistä selviytymiseen Heidi sai apua muun muassa rikoksen uhrien läheisten vertaistukiryhmästä.