Minna Heimola: Raamattu ja rasismi

Olen antirasisti -kampanja antoi hyvä syyn tarttua muutama vuosi sitten julkaistuun Minna Heimolan Raamattu ja rasismi -kirjaan. Millaisia ajatuksia herättää kirjan lukeminen maailmassa, jossa vedetään kiihtyvällä tahdilla jakolinjoja ”meidän” ja ”niiden” välille?

Suomalainen lähetystyö ja historian muutosagentit

Maailman lähetysneuvoston (Council for World Mission) aikakauslehti Insight julkaisi kesäkuussa teemanumeron rasismista (Silent No Longer: The Roots of Racism in Mission. Peter Cruchley. Insight 6/2020 s. 19-24) . Yksi artikkeleista koski yhden neuvoston perustajan, Lontoon lähetysseuran (London Missionary Society) suhdetta orjuuteen. Esiin nousi se, miten orjuuskysymykseen heijastui brittiläinen luokkayhteiskunta ja se tosiasia, että osalla järjestön johtajista oli itsellään orjia. Käytännön lähetystyöntekijöitä kehotettiin vaikenemaan orjien asemaa ja oloja koskevista kannanotoista. Sen sijaan heitä neuvottiin tarjoamaan orjille uskonnon tuomaa lohtua. Tutkija ja tietokirjailija Olli Löytty on perehtynyt kirkkomme lähetystyön varhaisvaiheisiin Ambomaalla eli Pohjois-Namibiassa. Kirkkomme Lähetys kysyi häneltä, millaisia ajatuksia Insightin artikkeli hänessä herättää.

Epäoikeudenmukaisuus missä tahansa uhkaa oikeudenmukaisuutta kaikkialla

Maailmalla on laajasti reagoitu yhdysvaltalaisen George Floydin väkivaltaiseen kuolemaan. Näihin tuskan, suuttumuksen ja myötätunnon ilmaisuihin ovat liittyneet myös lukuisat kirkot eri puolilla maailmaa. Kirkkojen maailmanneuvosto on antanut asiasta oman julkilausumansa. Kysyimme Fatim Diarralta, Simo Peuralta ja Pekka Metsolta, miksi rasismista puhuminen on tärkeää myös Suomessa.