Mikä on seurakunnan osuus lähetystyössä?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyö ja kansainvälinen diakonia toteutuvat järjestöjen kautta. Lähetystehtävän toteuttajana on keskeisesti paikallisseurakunta. Nämä kaksi itsestäänselvyydeltä vaikuttavaa ja keskenään jännitteistä toteamusta ovat olleet rakenteellisesti totta 1800-luvulta lähtien. Selviä nämä asiat eivät suinkaan ole olleet, sillä jo toisesta kirkolliskokouksesta lähtien alettiin keskustella siitä, mikä on yhtäältä kokonaiskirkon ja seurakuntien ja toisaalta järjestöjen osuus lähetystyön toteuttamisessa. Riippumatta siitä, onko puolustettu järjestöjen merkitystä tai haaveiltu kokonaiskirkon omasta, kirkon keskushallinnossa sijaitsevasta lähetystyötä toteuttavasta elimestä, ei kovinkaan paljoa ole paneuduttu kysymykseen paikallisseurakunnan osuudesta tässä kaikessa.

Ohjauskeskusteluissa arvioidaan lähetysjärjestön ja evankelis-luterilaisen kirkon suhdetta

Suomessa evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa kansainvälistä lähetystehtäväänsä lähetysjärjestöjen kautta. Virallisia lähetysjärjestöjä on pitkään ollut seitsemän, ja hiljattain koolla ollut kirkolliskokous päätti laajentaa tätä joukkoa yhdellä, kun Evankelinen lähetysyhdistys Ely ry. hyväksyttiin joukkoon mukaan.
Vuosittain alkusyksystä käydään kirkkomme ja sen virallisten lähetysjärjestöjen välillä niin sanotut ohjauskeskustelut, jotka perustuvat lähetyksen perussopimukseen. Mistä niissä oikein on kyse, ja mistä keskustellaan? Kirkkomme Lähetys avaa ohjauskeskustelujen taustaa.

Lähetyksen peruslinjaus -Yhteinen todistus -päivitettiin

Kirkon lähetysstrategia ja lähetystyön järjestämisen malli ovat kaksi erillistä, mutta toisiinsa kietoutunutta prosessia. Päivitetty lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus 2023 hyväksyttiin piispainkokouksessa syyskuussa 2022. Mitä vaiheita lähetysstrategian valmisteluun onkaan liittynyt?

Lähetysjärjestörakenteen syntyminen ja lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytykset

Kirkon ja järjestöjen suhteesta on aktiivisesti keskusteltu kirkolliskokouksessa koko sen olemassaolon ajan. Vuodesta 1941 alkaen tähän on liittynyt myös pyrkimys hahmottaa, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli lähetystyön toteuttamisessa. Välillä on etsitty mahdollisuutta ottaa kirkon vastuulle koko lähetystyö toteuttamista myöten, sitten taas todettu järjestöjen toteuttavan sitä kirkon työnä. Kirkon lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytyksiä hahmotettiin ensimmäisen kerran vasta 1960-luvun lopulla. Nykyiset kriteerit hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 2018 ja ensimmäisen kerran niitä käytettiin piispainkokouksessa joulukuussa samana vuonna.

Kohti yhteistä ekumeenisen liikkeen diakoniakäsitystä?

Kuluneena vuonna on vietetty diakonian juhlavuotta Suomessa. Syyskuussa 2022 tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa vihittiin virkaan ensimmäinen diakonissa Matilda Hoffman. Juhlavuonna näkyvyyttä ovat saaneet niin ammatillinen diakoniatyö, diakonian vihkimysvirka kuin muutkin diakonian toimijat. Ekumeenisessa liikkeessä diakonian kysymyksiä on puolestaan kiteytetty Called to Transformation – Ecumenical Diakonia -asiakirjaan.

Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle

Miltä säännöllinen lahjoittaminen tuntuu? Aina ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, että säännöllinen messuun osallistuminen tarkoittaa myös viikoittaista lahjoittamista. Monelle säännöllinen lahjoitus tarkoittaa kuukausittain tililtä lahjoitettavaa summaa. Messuun osallistuminen on oman hengellisen elämän hoitamista, mutta myös tapa jakaa omastaan muille kolehdin kautta. Voi huomata, että myös niukempina taloudellisina aikoina on omasta jaettavaa, kun taskun pohjalta löytyykin kolikko ja sen voi pudottaa kolehtihaaviin.

Kansainvälistä kokemusta Kirkon ulkoasiain osastolla harjoittelusta

Mitä Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla tehdään? Mistä kaikista maailman kolkista löytyy suomenkielistä seurakuntatoimintaa? Miten lähetetään vironkielinen sähköpostiviesti? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsin vastauksia harjoitteluni aikana kesällä 2022.

Arushasta Karlsruheen: Teologiset painopisteet Kutsu opetuslapseuteen -raportissa

Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 11. yleiskokous järjestetään Saksan Karlsruhessa elo-syyskuun taitteessa. Kokouksen valmisteluasiakirjoihin kuuluu KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioinnin komission julkaisema raporttikirja Arushassa vuonna 2018 pidetystä konferenssista. Kirkon lähetystyön keskuksen asiantuntija Minna Hietamäki piti keväällä 2022 järjestetyssä missiologisessa symposiumissa katsauksen, jossa hän kuvaa kirkon missiosta käytyä keskustelua KMN:n puitteissa erityisesti Arushan konferenssin jälkeen. Artikkeli on osa Kirkkomme Lähetyksen julkaisemaa sarjaa. Linkit muihin julkaistuihin artikkeleihin kirjoituksen lopussa.

Ekumeeninen liike sodan ja epäjärjestyksen maailmassa – katsaus Kirkkojen maailmanneuvoston alkuvaiheisiin 11. yleiskokouksen edellä

Huhtikuun puolivälissä 2022 Oxfordin yliopiston New Collegessa joukko nuoria tutkijoita kokoontui otsikon ”Kristillinen identiteetti: kansallinen, ylikansallinen ja paikallinen”* alla. Keskustelu nykyisistä epäpyhistä liitoista kristillisen identiteetin ja poliittisen vallan välillä Venäjän sodassa Ukrainassa oli intensiivistä. Katharine Kunter kuvaa Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) syntyajan yhteiskunnallista tilannetta ja luo sillan nykyhetkeen.