Lasse Kuusisto haluaa jakaa seurakunnalta saamansa hyvää. Se oli myös syy lähteä opiskelemaan kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Haaveena on päästä jonain päivänä tekemään erityisnuorisotyötä.
Olen Lasse Kuusisto, 21 vuotta. Opiskelen parhaillaan viimeistä vuotta Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa nuorisotyönohjaajaksi. Tätä ennen ehdin opiskella ravintolakokiksi. Vaikka olen pikkupojasta asti harrastanut kotona ruoanlaittoa, tajusin jo alaa opiskellessani, että se ei ollut minun juttuni.
Oman musiikkirippikoulun jälkeen lähdin isoskoulutukseen ja siellä oli tosi mukavaa. Toimin vuosia isosena eri rippileireillä ja olin muutenkin mukana nuorisotyössä. Seurakunta antoi minulle niin paljon hyviä elämänkokemuksia ja apua eri tilanteissa, että halusin jakaa sitä samaa hyvää, mitä itse olin saanut. Se oli myös syy lähteä opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi.
Haavena erityisnuorisotyö
Ensimmäiset harjoittelujaksot suoritin lastensuojelussa ja kriisityössä. Viime kesän ja syksyn toimin nuorisotyönohjaajan sijaisena Hankasalmen seurakunnassa ja parhaillaan olen nuorisotyössä Vaajakosken alueseurakunnassa. Olen ollut myös Saappaan toiminnassa mukana ja osallistunut katu- ja festaripäivystyksiin. Haaveena minulla onkin päästä tulevaisuudessa tekemään juuri erityisnuorisotyötä.
Olen soittanut viitosluokalta asti kitaraa ja vuosien saatossa mukaan on tullut muitakin soittimia. Säestystaidosta on ollut paljon hyötyä nuorisotyössä. Pelaan aika paljon tietokonepelejä varsinkin kavereiden kanssa. Minua naurattavat erityisesti tosi huonot vitsit, joita myös itse kerron mielelläni.
Kasvokkain kohtaamiset työn suola
Olemme opiskelukavereiden kanssa pohtineet paljon vanhemmuutta. Nuorten vanhemmat saattavat olla välillä aika hukassa kasvatuskysymysten kanssa, ja näissä asioissa haluaisin tukea vanhempia. Haluaisin vaikuttaa myös siihen, että jonain päivänä maailmassa vallitsisi todellinen tasa-arvo. Kaikilla olisi katto pään päällä sekä riittävästi ruokaa ja juomaa. Nykyään varallisuus ei mielestäni jakaudu oikeudenmukaisesti.
Vaikka sosiaalinen media on tärkeä väline ja siihen pitäisi panostaa enemmän seurakunnissa, niin silti mikään ei voita kasvokkain kohtaamisia. Siinähän molemmat näkevät välittömästi, miten toinen reagoi toisen sanoihin.
Jaa artikkeli: