Esa Tahvanainen pyöräilee Jyväsjärven ympäri lähes päivittäin.
Länsituuli lykkii Kuokkalan siltaa polkiessa selkäpuolelta mukavasti eteenpäin. Olosuhteet ovat liki täydelliset pyöräillä legendaarinen Jyväskylän Rantaraitti, Jyväsjärven kierros.
Viileä tuulenvire on tervetullutta, sillä muutoin fillarointi melko lämpimänä elokuisena päivänä voisi helposti lipsahtaa hikiurheilun puolelle.
Startti noin 13 kilometrin taipaleelle tapahtuu Kuokkalan sillan korvalta, Jyväskylän satamasta.
Aurinkoisena iltapäivänä satamassa on liikkeellä monta ja monenlaista satulaan nousijaa. Paikallisia työmatkalaisia suhahtelee ohi potkulaudoilla, sähköpyörillä ja monilla halvemmilla menopeleillä.
Rantaraitille on muiden mukana pyörällään pistäytynyt myös Esa Tahvanainen. Lähikulmilla Lutakossa asuva Tahvanainen kertoo kapuavansa fillarinsa selkään lähes päivittäin.
– Tykkään paljon Rantaraitista pyöräilypaikkana. Maasto on sopivan tasaista. Jos tästä lähtee Viitaniemeen päin menemään, tuleekin sitten heti hirveitä mäkiä vastaan.
Jyväskylän maaston vaihtelevuus saa muutoin Tahvanaiselta kehut.
– Pyöräillessä kokee sopivan erilaisia paikkoja. Joskus tulee pitkiäkin matkoja poljettua, jopa Vehniälle saakka.
Kun Jyväsjärven kierros on vasta alkutekijöissään, on pysähdyttävä ihastelemaan taidetta. Lutakon puistossa sijaitsee teos nimeltä Aatamin puraisu. Seurakuntalehteen kirjoittava ei voi sitä tietenkään noin vain ohittaa. Veikeä betoni-, lasimosaiikki- ja pronssiteos on taiteilija Marja Kolun työ vuodelta 2007.
Jyväskylän taidemuseon verkkosivuilta selviää, että Kolulta tilattiin Lutakkoon ensin kokonainen omena, mutta taiteilija päätyikin tallentamaan Aatamin haukkauksen jälkeisen tilanteen, karan.
Kulttuurielämyksen jälkeen satularetki vie Lutakon rantaa myötäillen Schaumannin linnan edustalle. Sen paikkeilla Rantaraitin kevyen liikenteen väylä johtaa moottoritien ja Tourujoen suiston väliseen ahtaaseen kapeikkoon.
Kovasti ruuhkaisen valtaväylän ja lehtomaisen jokisuiston välinen kontrasti on yhtä aikaa kiehtova ja jopa hullunkurinen. Aivan kuin raitti ei osaisi päättää, olisiko se mieluummin urbaania cityä vai rauhaisaa, kosteaa luonnonmaisemaa.
Tourujoen henkäisyjen jälkeen alkaa pitkä, Jyväsjärven kierroksen kenties tylsin ja varmasti äänekkäin osuus. Autoruuhka työntyy vasemmalla sivustalla hurjasti eteenpäin. Oikealla avautuvat Jyväsjärven siniset laineet.
Melua ja hälyä lisää junanvaunujen letka täydessä puukuormassa. Ollaan hetkellisesti sykkeen ytimessä, kunnes Rantaraitti päättää yhtäkkiä ennen voimalaitosta tehdä täydellisen pesäeron Vaajakoskelle johtavasta moottoritiestä. Siirrytään joutomaaosuudelle, jonka keskellä heinikossa on yksi ulkokuntosalipaikka, ei juurikaan muuta. Paikan nimihän on osuva, Rauhalahti.
Erilaisten pyörien kirjo monipuolistuu Äijälän asuntomessualueen liepeillä. Koululaiset ja työmatkalaiset fillaroivat kotiinpäin, pari turistia otattaa itsestään fotoja Äijälänsalmen sillalla.
Menopeleinä näkyy niin rahakkaita maastopyöriä kuin miljoona kilometriä ajettuja Helkamoita, Jopoja ja Nopsia. Kaikilla näyttää pääsevän eteenpäin.
Äijälänsalmen sillasta on hyvä ottaa tukea ja ihailla hetki Päijänteen ja Jyväsjärven väliä lipuvia veneitä. Siltaan on vuosien varrella näemmä kiinnitelty erilaisia lukkoja. Pyörien sijaan niillä on nimikirjoitusten perusteella koetettu lukita rakkautta.
Miten siinä on onnistuttu, se onkin arvoitus.
Äijälänsalmen yli pyöräänsä taluttaa kanadansuomalainen ”Paula”. Eläkeläinen ei kaipaa julkisuutta, mutta suostuu kyllä kehumaan pyöräilykaupunkia.
– Muutin Jyväskylästä pois 1960-luvulla, mutta tulen tänne joka vuosi vierailulle. Pyöräilen melkein joka päivä 25–30 kilometriä.
– On tämä mahtava kaupunki tehdä retkiä. Paljon parempi kuin Kanadan kotipaikka!
– Have a nice day, huikkaa ”Paula” ja siirtyy sillan ylitse pois.
Jyväsjärven itäpuolella raitti vaimenee melusta ja vie monien puulajien verhoamalle vihreälle taipaleelle. Sulkurannan siirtolapuutarhan kulmalla jyrkkä käännös oikealle ja ollaan pistolla Pitkäruohon lintutornille. Pitkospuiden kohdalla reitti ei ole pyörillä ajettava, mutta talutus pitkoksilla onnistuu juuri ja juuri. Graffittien silottamalta tornilta avautuu hieno näkymä kaisloittuneeseen Äijälän lahteen.
Järven rannoilla pyörii iso haikarannäköinen lintu, muutama lokki ja pari haukkaa. Pitkäruohon torni on hieno, lämpöisenä iltapäivänä mukavan viileä paikka viettää fillaroinnista evästauko.
Survo-Korpelan viljelypalsta-alueella ei näy pyöräilijöitä, kuten ei Survon omenatarhan edustallakaan. Jälkimmäisestä saa vapaasti ottaa omenia kaupungin omistamista puista, eivätkä loppukesän kypsät omenat maistukaan retkeläisen suussa lainkaan hullummilta.
Läheiseen Suuruspään korttelipuistoon ovat iltapäiväänsä pyöräilleet viettämään Yauheni ja Sofia Baikou. Yauheni kertoo nousevansa satulaan ainakin muutaman kerran viikossa, aina kun sää sallii.
– Jyväsjärven kierros on kaupungin reiteistä suosikkini. Tämän varrelle osuu monta hyvää urheilupaikkaakin, viittaa Yauheni muun muassa kuntoliikuntapaikkoihin, joita on Rantaraitin varrelle ripoteltu useita.
Jyväskylän kaupungin matkailu mainostaa niiden kokonaisuutta ”Suomen suurimpana ulkokuntosalina”.
– Minäkin tykkään pyöräilystä! Melkein joka päivä poljen jossain, vakuuttaa puolestaan Sofia hymyssä suin.
Ainolanranta Ylistönrinteelle saakka tarjoaa fillaroijalle jälleen uuden näkökulman kaupunkiin. Syksyn koittaessa moni luennoille suuntaava opiskelija voi todistaa täältä keskikaupungin hyörinää järven toisella puolella.
Kulttuuri tulee täälläkin väistämättä vastaan. Kiveen kirjoitetut on Aino-Kaarina Pajarin työ vuodelta 2002.
Pajari on asetellut juuri ennen Ylistönrinteen kampusta maahan kivitauluja, vähän kuin kymmenen käskyä. Kiviin on kirjoitettu helliä tunnustuksia sekä eripituisia tsemppaavia sanoja tai mietelauseita kuten ”Elä unelmasi” ja ”Sinua osaisin lempeästi rakastaa”.
Korkeakoskenlahden U-käännöksen jälkeen pyöräretki vie viimeiselle etapille. On aika kruunata eräs kesän viimeisistä päivistä Mattilanniemen rannalla uimaan pulahtaen.
Rantaraitti on kaiken kaikkiaan varsin monipuolinen pyöräilykokemus. Sen varteen mahtuu sopivan erilaisia maisemia ja miljöitä: liikennettä ja kaupunkia, kulttuuria, luontoarvoja ja kaupunkiarkkitehtuuria.
Täytyy todeta sama, mitä Rantaraitilla tavatut ihmiset ovat jo vakuutelleet. On se hieno pyöräilykaupunki, Jyväskylä.
Jaa artikkeli: