Ukrainalainen oopperalaulaja Stanislav Kriuchkov opettelee suomea ja uudenlaista elämää Jyväskylässä.
Stanislav Kriuchkov laulaa Jyväskylässä useissa kuoroissa, kävelee paljon ja käy usein Harjun ulkokuntosalilla. Se on hänen mielestään loistava paikka.
”Terve! Mitä kuuluu?”, kysyy pitkänhuiskea mies selvällä suomen kielellä ja katsoo hymyillen silmiin. Ukrainalainen Stanislav Kriuchkov, 37, on asunut Jyväskylässä tammikuusta lähtien ja puhuu suomea ällistyttävän hyvin.
– Opiskelen kieltä itsenäisesti netissä. Yritän puhua suomea, kun menen kauppaan tai asioille. Minä osaan sanoa suomeksi jo paljon, mutta en ymmärrä kaikkea, koska suomalaiset puhuvat tosi nopeasti. Sanon usein, että voisitko puhua vähän hitaammin.
Kriuchkov päätyi Jyväskylään ukrainalaisten muusikkoystäviensä innostamana. He olivat tulleet kaupunkiin hieman aiemmin. Ystävät näyttivät Kriuchkoville Jyväskylästä paikat, joiden avulla hän pääsi uuden elämän alkuun: poliisilaitoksen, SPR:n vastaanottokeskuksen ja edullisen ruokakaupan. Sodan jaloista kahden matkalaukun kanssa lähtenyt Kriuchkov on Suomessa nyt ensimmäistä kertaa.
Hän sai SPR:n kautta asunnon, jossa saa majoittua vuoden ajan.
– Minulla on siellä patja, perustarvikkeet ja ukrainalainen kämppäkaveri. Olen tästä hyvin onnellinen.
Kriuchkov matkusti Suomeen laivalla Puolan ja Saksan kautta. Sodan alettua ukrainalaiset miehet eivät saaneet poistua maasta, mutta Kriuchkov vapautettiin rintamalle menosta vakavan sairautensa vuoksi.
Tällä hetkellä hän voi hyvin ja käy verikokeissa muutaman kuukauden välein.
Minun täytyy saada esiintyä.
Mies lähti Suomeen kotikaupungistaan Pervomaiskista, joka sijaitsee Harkovan alueella, noin 40 kilometrin Venäjän rajasta. Hän asui siellä eläkkeellä olevan äitinsä kanssa ja työskenteli kulttuurikeskuksessa laulunopettajana. Sodan alettua hän ajatteli, että hänen pitää päästä pois Ukrainasta.
– Olin ollut viisi vuotta kiertueella Keski-Euroopassa venäläisen mieskuoron kanssa ja totesin, että Ukrainassa minulla ei olisi mahdollisuutta työskennellä esiintyvänä taiteilijana. Äänialani, kontratenori, on hyvin harvinainen, eikä tälle korkealle miesäänelle ole kirjoitettu paljon musiikkia. Lava on minun juttuni. Minun täytyy saada esiintyä, hän kertoo.
Sodan alkamispäivänä Stanislav Kriuchkov heräsi aamuyöstä koviin ääniin ja näki parvekkeelta räiskyviä valoja. Myös Pervomaiskiin ammuttiin sodan alkuvaiheessa ohjuksia.
– Tilanne oli järkyttävä. Omien tunteiden kuvaaminen tuntuu edelleen vaikealta. On hirveää ajatella, että monet ukrainalaiset ovat joutuneet elämään tuossa tilanteessa jo yli vuoden, hän sanoo hiljaisella äänellä.
Tällä hetkellä tilanne Kriuchkovin kotiseudulla on melko rauhallinen.
Tulen surulliseksi, kun sota vain jatkuu.
aupoissa on taas tavaraa, ja ihmiset käyvät normaalisti töissä ja koulussa.
Metsiin, järviin tai jokiin ei kuitenkaan saa mennä, koska niissä voi olla miinoja. Kriuchkov puhuu äitinsä kanssa puhelimessa pari kertaa viikossa ja seuraa uutisia päivittäin.
– Tulen surulliseksi, kun sota vain jatkuu. Ihmisiä kuolee ja uusia alueita pommitetaan. Rukoilen, että tämä kauheus loppuisi mahdollisimman pian.
Laulaja viihtyy Jyväskylässä ja haluaisi jäädä tänne. Hän laulaa useissa kuoroissa, kuntoilee, opettelee Suomea ja harrastaa kalligrafiaa eli kirjoittaa kaunokirjoitusta mustekynällä.
Vain Suomen talveen tottuminen on ollut hänelle vaikeaa.
– Se on ainut negatiivinen asia täällä. Ukrainassakin on välillä vähän lunta, mutta se sulaa nopeasti.
Kun Kriuchkov on asunut maassa vuoden, hän voi hakea pidempää oleskelulupaa. Se edellyttää sitä, että hänellä on työpaikka ja hän opiskelee suomea.
Mies on hakenut muun muassa siivousalan töitä ja harkitsee lähihoitajan tai kampaajan opintojen aloittamista.
– Kun opin kieltä riittävän hyvin, voisin hoitaa myös laulunopettajan opintoni loppuun. Se on minulle unelmatyö.
Jaa artikkeli: