Lapsen kaipuu jättää jäljen

Jyväskylään kotiutunut Siru Lehto, 48, on panostanut työhön ja luonut uraa, mutta hän muistaa aina halunneensa kokea myös raskauden ja äitiyden – kaiken sen, mitä lapsiperhe-elämään kuuluu.

– Myönnän, että katselin poikaystäväehdokkaita sillä silmällä, että kenestä tulisi hyvä isä lapsilleni, hän naurahtaa.

25-vuotiaana vierelle oli löytynyt sopiva puoliso, ja aika tuntui muutenkin oikealta. Kasvatustieteen opinnot olivat kesken, mutta valmiina oli jo terveydenhoitajan tutkinto. Lapsi saisi tulla.

– Kolmekymppisenä naisen hedelmällisyys tutkitusti laskee. Koulutukseni takia olin hyvin tietoinen todennäköisyyksistä enkä halunnut enää odottaa. Päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois.

Hoitotyön ammattilaisena hän alkoi tutkia kalenteria ja kuunnella oloaan varhaisen raskauden merkkien toivossa. Jokainen kuluva kuukausi tuntui pitkältä, kunnes alkoi mietityttää, onko kaikki kunnossa.

Tahattoman lapsettomuuden taustalta voi löytyä naiseen tai mieheen tai molempiin liittyviä tekijöitä. Ne voivat olla rakenteellisia, fysiologisia, hormonaalisia – tai sitten selitystä ei löydy lainkaan, kuten Lehdon pariskunnan kohdalla kävi.

Vuoden yrittämisen jälkeen aloitettiin lapsettomuustutkimukset ja pian myös hedelmöityshoidot.

– Etsin aiheesta mahdollisimman paljon tietoa, ja lähdimme hormonihoitojen jälkeen suoraan koeputkihedelmöitykseen.

Panokset kasvoivat samalla kun hoidot aloitettiin. Myös taistelutahto ja usko onnelliseen lopputulemaan lisääntyivät. Alkoivat vuodet hoitojen oravanpyörässä, kun koko elämä kiertyi raskaaksi tulon tavoitteluun. Innostusta ja toiveikasta odotusta seurasivat jatkuvat pettymykset.

En olisi halunnut antaa siipiä enää yhdellekään enkelivauvalle.

– Kaikesta huolimatta jaksoin toivoa ja tsemppasin itseni aina uuteen yritykseen. Uusi kuukausi tarkoitti jälleen mahdollisuutta onnistua.

Lukemattomat keskenmenot tulivat raskauden alkuvaiheessa, ja yksi niistä oli hengenvaarallinen, kivulias ja leikkaukseen johtanut kohdun ulkopuolinen raskaus.

– Sisälläni asui tumma ja syhryinen suru. En olisi halunnut antaa siipiä enää yhdellekään enkelivauvalle, Lehto sanoittaa.

Pakkomielteinen yrittäminen riisuu parisuhteesta luonnollisen rentouden, kun kalenteri jyrää romantiikan. Elämä kapeutuu. Hedelmöityshoidot vievät aikaa ja vaativat monenlaista panostamista. Ne maksavat paljon ja ovat rankkoja kestää fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Hoitojen keskellä moni pitää asian itsellään ja eristäytyy kuplaansa.

Lehdon mielestä lapseton pariskunta ei kaipaa ympäristön uteluita, ihmettelyitä, huumorilla heitettyjä letkautuksia tai hyvää tarkoittavia neuvoja – tai tarinoita, kuinka joku tuli raskaaksi, kun vaan lakkasi stressaamasta ja yrittämästä.

– Parasta olisi todeta, että en välttämättä ymmärrä, mitä käyt läpi. Olen kuitenkin tässä, jos haluat kertoa, hän ohjeistaa.

Hoitojen keskellä omasta naisen kehosta muodostui lääketieteellisten ja kivuliaiden toimenpiteiden kohde. Yksityiselle ja herkälle alueelle ihmisyyttä ja parisuhdetta tulivat mukaan työtään tekevät ammattilaiset. Sukupuolen intiimeimmät osat levitettiin toistuvasti kliinisille tutkimuspöydille.

Tunsin vihaa, surua, häpeää – ja tyhjyyttä, jota työelämässä menestyminen ei voinut paikata.

Synkkinä hetkinään Lehto kyseenalaisti koko olemassaolonsa: Mikä on merkitykseni maailmassa, jos en voikaan olla äiti, kuka olen ja ketä varten? Illuusio elämän hallinnasta särkyi.

– Antaisin kaiken rahani ja mitä vaan, mutta silti en ehkä saa sitä, mitä eniten haluan. Tunsin vihaa, surua, häpeää – ja tyhjyyttä, jota työelämässä menestyminen ei voinut paikata.

Aikaa lapsen kaipuussa ja hedelmöityshoidoissa kului yli viisi synkkää surun vuotta. Sen jälkeen kauan odotettua raskautta himmensi pitkään epävarmuus ja pelko. Vaikean raskauden jälkeen myös synnytys oli hankala.

– Mikään ei mennyt kaavan mukaan meidän kohdallamme.

Kun lapsi vihdoin saapui, sydän täyttyi rakkaudesta. Mutta äitiys olikin jännittynyttä suorittamista.

– Olin ylivirittynyt äiti, enkä osannut rentoutua. Kun olin niin kovin halunnut tulla äidiksi, kaikki oli tehtävä oppikirjan mukaan ja oikein.

Lehto huomasi, että kirjallisuudessa kertomukset lapsettomuudesta loppuivat lapsen syntymään, jonka pitäisi olla lapsettomuutta korjaava kokemus. Mutta jos niin ei olekaan?

– En löytänyt lainkaan tutkittua tietoa äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen, joten päätin alkaa tutkia asiaa itse.

Väitöskirjan tekeminen työn ohella lapsiperheen arjessa kesti viisi vuotta, saman verran aikaa kuin esikoisen odotus. Lehto osoitti tutkimuksessaan, että lapsettomuus ei aina pääty lapsen syntymään. Monelle jää ikuinen toiseuden ja ulkopuolisuuden tunne. Pimeät vuodet ja raskaat kokemukset eivät pyyhkiydy pois, vaan ne jättävät jäljen.

– Menetyksiä ja kaikkea tapahtunutta ei ehdi käsitellä hoitojen pyörityksessä. Tunteet vyöryvät päälle, kun kaiken pitäisi vihdoin olla hyvin ja hartaasti odotettu lapsi on saapunut.

 Suurin osa tutkimukseen osallistuneista ajatteli, että äitiydestä tulee suoriutua esimerkillisesti.

Äidiksi tuloon liittyy kulttuurillinen mallitarina, jonka tahaton lapsettomuus rikkoo joka vaiheessa, kun äitiys ei olekaan luonnollista, helppoa ja sujuvaa. Raskauden alkaminen on vaikeaa. Raskausaika kuluu pelossa eikä nainen odotusten vastaisesti hehku onnesta. Lisäksi rakkaus lapseen saattaa kehittyä vasta ajan kuluessa, koska tulokkaaseen ei uskalleta kiintyä raskausaikana.

Moni myös lähtee Lehdon tavoin suorittamaan äitiyttä.

– Suurin osa tutkimukseen osallistuneista ajatteli, että äitiydestä tulee suoriutua esimerkillisesti. Ettei saisi valittaa eikä väsyä.

Haastatellut myös kertoivat jääneensä ilman riittävää tukea pitkän prosessin keskellä. Psykososiaalinen tuki unohdetaan lapsettomuushoidoissa.

– Toimenpiteet tehdään ammattitaidolla, mutta kohtaaminen ja silmiin katsominen unohdetaan. Kukaan ei koskaan kysynyt myöskään meiltä, miten jaksamme tai jaksammeko ylipäätään hoidosta toiseen.

 Ajattelen, että juuri nämä lapset oli meille tarkoitettu.

Lehdon matka äitiyteen oli pitkä, kivinen ja raskas, mutta hänelle kaiken vaivan arvoinen. Esikoisen jälkeen perhe on täydentynyt vielä kahdella lapsella ilman lääketieteen apua.

– Ajattelen, että juuri nämä lapset oli meille tarkoitettu. Minulle jokainen päivä on äitienpäivä.

Siru Lehto on ammatiltaan yliopettaja ja opettajakoulutuksen koulutusvastaava Jamkin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Hän on tutkinut väitöskirjassaan äitiyden rakentumista tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen. Lehto on myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n puheenjohtaja.

Tiesitkö?

– Suomessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden.

– Tyhjän sylin messu järjestetään Taulumäen kirkossa lapsettomien lauantaina 13.5. klo 18. 

– Äitienpäivää vietetään sunnuntaina 14.5.

Jaa artikkeli: