Kuokkalan kirkossa on palmusunnuntaina tarjolla elämys kaikille aisteille, kun kuvataiteilija Ulla Remes ja kanttori Pertti Tahkola heittäytyvät pääsiäisen sanoman äärelle.
Kuvataitelija Ulla Remeksen ja kanttori Pertti Tahkolan live art -konsertti avaa Jyväskylän Pääsiäinen -taidefestivaalin Kuokkalan kirkossa.
Pensseleitä, väripaletteja, vesiastioita ja maalausteline. Yksi virsi. Urut. Pääsiäisen sanoma. Kaksi taiteilijaa ja läsnäolijat.
Tässä ainekset, joista syntyy Jo särkyy sydämeni -konsertti Kuokkalan kirkossa palmusunnuntaina 2.4. Kyseessä on live art -tapahtuma, jossa taiteilijat luovat taidetta tietyssä hetkessä ja tilassa.
Kuopiolainen kuvataiteilija Ulla Remes on yhteisötaiteen uranuurtaja Suomessa. Hän on käyttänyt kehittämäänsä Tuntu-menetelmää (tunteet tutuksi, taiteesta tukea tunneilmaisuun) erilaisissa ryhmissä ja työyhteisöissä jo 20 vuotta. Live art -työskentely on tämän menetelmän uusin variaatio, jossa hän maalaa tilanteen, musiikin ja läsnäolijoiden synnyttämiä tunteita näkyviin.
Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, jossa toteutuu syvin rakkaus.
– Se on ainutkertainen hetki, josta ei koskaan tiedä, mitä siitä kuoriutuu. Tämä on kiinnostavaa ja samalla hirveän vaativaa, hän kertoo.
Live art -tapahtuma on Remeksen mukaan tunnetaitoharjoitus myös yleisölle.
– Siinä suostutaan yhdessä muutokseen, keskeneräisyyteen ja arvaamattomuuteen. Jokaisen läsnäolo vaikuttaa lopputulokseen.
Remekselle Kuokkalan kirkossa toteutettava live art -tilaisuus on erityisen tärkeä, koska se ajoittuu ennen hiljaista viikkoa.
– Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, jossa toteutuu syvin rakkaus. Tämä on yksi tapa hiljentyä pääsiäisen sanoman äärelle ja kulkea matka kärsimyksestä toivoon.
Palmusunnuntain tilaisuudessa Remes työskentelee ensimmäistä kertaa sellaisen muusikon kanssa, joka improvisoi eli luo siinä tilanteessa lähes kaiken konsertissa kuultavan musiikin. Aiemmilla Remeksen live art -keikoilla suurin osa ohjelmistosta on ollut sävellettyä.
– Tämä on minulle hurja hyppäys kohti vuorovaikutteisempaa työskentelytapaa. Kanttori näkee urkuparvelta peilin kautta alttarille. Hän havaitsee värit, joita käytän ja liikkeet, joilla maalaan. Tämä on tietynlaista pallopeliä, jossa reagoimme toistemme tekemiseen, Remes kuvaa.
Kanttori Pertti Tahkola ryhtyy innoissaan yhteistyöhön kuvataiteilijan kanssa.
– On hienoa päästä työskentelemään Ullan kanssa ja tekemään sellaista, missä yleisökin on mukana. En voi tietää, mitä Ulla maalaa, mutta olen tottunut reagoimaan tilanteisiin nopeasti.
Tahkola on tehnyt paljon improvisointia valmiiden tekstien pohjalta ja opiskellutkin alaa Sibelius-Akatemiassa. Improvisoinnissa häntä kiehtoo se, että siinä saa tehdä musiikin kielellä juuri sitä, mitä näkee, kuulee tai kokee läsnä olevassa hetkessä.
– Siinä ei mietitä teknisiä asioita, vaan heittäydytään. Usein improvisoidessa pääsee jonkinlaiseen flow-tilaan, josta ei muista jälkikäteen juuri mitään.
Taiteilijoiden tavoitteena on tarjota yleisölle puhdistava ja voimaa antava elämys.
Tunteet ovat aina teosteni keskiössä.
– Tilaisuudessa on lupa rukoilla, itkeä ja tuntea vapaasti. Pyrimme pitämään tapahtuman turvallisena, jotta kenenkään ei tarvitse pelätä tai jännittää. Toivon, että ihmiset löytäisivät taiteestani lohtua ja toivoa, Remes korostaa.
Ulla Remes tunnetaan vahvasta värien käytöstään, ja hänen töissään on usein voimakas tunnelataus. Hän on maalannut monenlaisista aiheista. Erityisesti häntä kiinnostavat yhteiskunnalliset ilmiöt ja ihminen tunteineen.
– Tunteet ovat aina teosteni keskiössä. Väreissä on lähtökohtaisesti tunnetta, ja värillä on kyky mennä syvälle kehossamme ja mielessämme.
Olen maalatessani villi ja vapaa.
Remeksen työt syntyvät sekatekniikalla. Yleensä se tarkoittaa tussia ja akryylivärejä, mutta joskus mukana voi olla hiekkaa, hiiltä tai vaikka 3D-massaa.
– Olen maalatessani villi ja vapaa. Minulle kelpaavat oksat ja lehdet, myös hammasharja on oikein hyvä maalausväline. Usein viimeistelen työni sormenpäillä. Joskus olen maalannut myös polvillani pohjoisen joessa.
Se, että Remeksestä tuli taiteilija, kävi ilmi jo varhain. Kaksivuotiaana hän maalasi lapsuudenkodistaan vimmaisesti kaikki seinät niin korkealle kuin ylsi. Hieman vanhempana hän vietti paljon aikaa äitinsä työpaikalla vanhainkodissa, missä hän piirsi kuvia ja kertoi niistä asukkaille.
– Se oli minulle hyvin luontaista. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, että kuvan avulla löytää yhteyden toiseen ihmiseen.
Pääsiäisen taidetta myös sairaala Novassa
Tänä vuonna pääsiäisen teemoja tuodaan taiteen keinoin myös sairaala Novaan. Kuva- ja tanssitaidetta esitetään osastoilla ja sairaalan hiljaisella pihalla, jonne voivat tulla myös sairaalassa asioivat vieraat.
Jyväskylän Pääsiäinen -taidefestivaalia koordinoi musiikin asiantuntija Maria Sahipakka Jyväskylän seurakunnasta. Hän kertoo, että tällä kertaa taidefestivaali halutaan tuoda myös sairaalaan, josta ihmiset eivät kenties muuten pääse osallistumaan pääsiäisen tapahtumiin.
Kuva- ja yhteisötaiteilija Ulla Remes ohjaa maalaustyöpajoja ennakkoon sovituilla osastoilla niin potilaille kuin vierailijoillekin. Työpajojen teemoina ovat kipu ja toivo, joita kuvataan valon ja varjon väreillä.
Tanssitaiteilija Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström tuo sairaala Novaan osia teoksestaan Tomusta taivaanrantaan. Esityksessä pohditaan elämän ja kuoleman rajaa sairaalan hiljaisella pihalla tiistaina 4.4. kello 11 alkaen.
Hän vierailee myös sairaalan osastoilla, jolloin tanssitaiteesta pääsee nauttimaan vaikka sairaalasängystä käsin.