Babatunde Wusu lausuu ennen pelejä mielessään Raamatun Psalmin 23, ”Herra on minun paimeneni”. – Sen jälkeen tunnen olevani vapaa koettamaan parastani.
Hyökkääjälegenda Babatunde Wusu katsoo hymyillen kuvaansa ja pelipaitaansa Keski-Suomen museolla. On aika harvinaista, että jo 38-vuotiaana oma ura päätyy osaksi museon näyttelyä.
Sanomalehti Keskisuomalaisen kuvaajan Risto Aallon otoksessa Wusu laukoo pallon painovoimaa uhmaten volley-potkulla verkkoon Jyväskylän Jalkapalloklubin (JJK) menestysvuosina, reilut 10 vuotta sitten.
Jyväskyläläinen palloilu 100 vuotta -kokonaisuus kertaa vuonna 1923 perustetun Jyväskylän Palloilijoiden ja sen perillisten, JYP:n ja JJK:n, onnenhetket ja pettymykset.
Päärooliin nousevat jääkiekko ja jalkapallo.
Lätkän puolella JYP on menestynyt Suomen mestaruuksia myöten erinomaisesti. Futiksessa oli pitkään hiirenhiljaista.
Syksyllä 2008 Jyväskylässä ei oltu pelattu pääsarjan jalkapalloa 85 vuoteen, eli koskaan. Kahta kierrosta ennen kauden päättymistä JJK:n erotti noususta Veikkausliigaan enää muutama piste.
Wusu myöntää, että pelaajat tunsivat tuolloin harteillaan valtavat historian paineet.
– Toiseksi viimeinen pelimme oli Atlantista vastaan Helsingissä. Majoituimme hotelliin ja uni ei tullut millään. En ole koskaan valvonut ennen peliä, mutta silloin ei vain nukuttanut.
– Sanoin huonekaverille, että on pakko lähteä kävelemään ulos. Ja sitten seuraavana päivänä me hävisimme sen pelin, Wusu huokaa.
Meillä oli uskomaton joukkue.
Jotain parempaa oli kuitenkin tulossa.
Wusu laukoi seuraavassa kotimatsissa pallon PS Kemin verkkoon 68. minuutilla, sinetöiden JJK:n historiallisen nousun. Museon valkokankaalla maali pyörii Urheiluruudun uutispätkässä.
– Meillä oli uskomaton joukkue. Haluan että mainitset jutussa Sami Myllymäen. Kaksi maalivahtiamme oli loukkaantunut ja Sami tuli ja torjui tuossa ottelussa kauden ainoan pelinsä, ylistää hyökkääjä joukkuekaveria.
Urheilu on tarjonnut myös kyyneleitä. Wusulle itselleen merkityksellisin peli pelattiin syksyllä 2011.
– Olin edellisenä keväänä loukannut niskani todella pahasti. Olin vaarassa halvaantua. Itkin ambulanssissa koko matkan ensin Jyväskylän sairaalaan ja sitten jatkohoitoon Kuopioon.
– Seuraavana syksynä äitini oli katsomassa, kun palasin kentille RoPS:a vastaan. Tulin takaisin pelikentille, metallinpala niskassani, hyökkääjä kertoo liikuttuneena.
Iloisiin muistoihin kuuluu vuosi, jolloin Wusu auttoi JJK:n pysymään Veikkausliigassa, vaikkei edes pelannut joukkueessa.
– Olin silloin TPS:ssä. Maalini FC Lahtea vastaan varmisti, ettei JJK tipu, Wusu virnistää.
100 vuotta palloilua – JYP ja JJK liikuttavat -näyttely Keski-Suomen museolla 30.4.2023 saakka.Jaa artikkeli: