Sairaalapastori Asta Airaksinen toimii yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Tuttuja työkavereita ovat muun muassa kotisairaalan sairaanhoitajat Johanna Räisänen (vas.) ja Emma Ahola. Hoitohenkilökunnan kanssa jaetaan ilot ja surut.
Tunnesuossa tarpomista. Sellaistakin on sairaalapastorin työ, kuvailee Asta Airaksinen.
– Kysymys ei ole vain omista tunnoista, vaan potilaiden, läheisten ja hoitohenkilökunnan surusta, peloista ja ahdistuksesta, joskus vihastakin.
Airaksinen on juuri ollut kotikäynnillä parantumattomasti sairaan potilaan luona, jonka kanssa hoitosuhde on kestänyt jo pitempään.
– Rankka käynti, jossa itkultakaan ei vältytty. Nämä ovat koskettavia tilanteita, sillä jokainen tapaaminen voi olla viimeinen.
Joskus kohtaamiset menevät Airaksiselle enemmän ihon alle, varsinkin silloin, kun kuolema on jo lähellä.
– Tässä työssä on hyvä tuntea itsensä ja tiedostaa omat kipupisteensä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä paremmin olen oppinut tuntemaan omia reagointitapojani.
Iloinen ja hersyvästi naurava Airaksinen on tuttu näky Kyllön terveysaseman käytävillä. Sairaalapastorin työtä Airaksinen tekee koko persoonallaan.
Aamulla en välttämättä tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu.
– Olen elämänmyönteinen ihminen. Sisäinen ilo kuplii minussa aika nopeasti, jos sille on tilaa ja tarvetta. Huumori auttaa paljon. Ilman sitä en olisi mitään, ja juuri tämä on se paikka, jossa tarvitaan myös iloa.
Työssä pitää olla sinut sen kanssa, ettei asioita voi suunnitella kovin paljon etukäteen.
– Aamulla en välttämättä tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu. Yllättäviä tilanteita voi tulla eteen milloin tahansa. Mikään inhimillinen ei ole enää vierasta. Kenen tahansa elämä voi muuttua silmänräpäyksessä.
Vakava sairastuminen herättää pelkoa ja ahdistusta. Sairaalapastori on potilaita, omaisia ja hoitohenkilökuntaa varten, joka pyydettäessä kuuntelee ja tarjoaa henkistä ja hengellistä apua.
Jokainen kohtaaminen, jossa syntyy yhteys potilaaseen, on Airaksiselle pyhä.
– Koen, että Jumala on tilanteessa silloin aina läsnä, riippumatta siitä, mitä ihminen ajattelee. Jotain pyhää ja ihmeellistä tapahtuu myös, kun olen puhunut ahdistuneen ja itkuisen ihmisen kanssa ja hetken päästä hän on aivan eri oloinen.
Kuoleman lähestyessä moni kaipaa sairaalapastorin läsnäoloa. Viimeiset hetket voivat olla potilaille ja läheisille hyvin merkityksellisiä.
Kuolema merkitsee minulle vapautusta, siirtymistä toiseen todellisuuteen.
– Vakiintuneeksi tavaksi on tullut, että siunaan potilaan Herran siunauksella yhdessä läheisten kanssa, jos se heille sopii. Yhteiseen rukoukseen ja siunaukseen yhtyminen on koettu äärimmäisen tärkeäksi. Omaisilta olen kuullut, että ne ovat hetkiä, jotka kantavat.
Airaksinen on toiminut sairaalapastorina 15 vuotta. Juuri sairaalapastorina hän kokee olevansa unelmatyössään.
– Vaikka työ vaatii paljon, se myös antaa paljon. Minusta tuntuu, että olen oikealla paikalla näine hyvineni – persoonallani ja elämänkokemuksellani.
Oma usko on kantanut kaiken surun ja murheen läpi, eikä kuolemakaan tunnu enää pelottavalta.
– Kuolema merkitsee minulle vapautusta, siirtymistä toiseen todellisuuteen. En pystyisi tekemään tätä työtä, jos pelkäisin kuolemaa.
Sairaalapappi elää mukana sairaalan arjessa
Jyväskylän seurakunnan neljä sairaalapappia työskentelevät sairaala Novassa, Kyllön terveysasemalla ja kotisairaalassa yhdessä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Sairaalapapin tehtävänä on tukea potilasta ja hänen läheisiään sairauden keskellä ja kriisitilanteissa. He ovat myös hoitohenkilökunnan tukena. Keskustelujen lisäksi sairaalapapit järjestävät rukoushetkiä, saattohartauksia ja hautaan siunaamisia.
Jyväskylän seurakunnan sairaalapapeilla oli viime vuonna noin 800 sielunhoidollista keskustelua. Ennen koronaa kohtaamisia oli vuosittain noin 1 200. Sairaala Novan ja Kyllön kappelissa hautaan siunattiin viime vuonna 95 vainajaa.
– Hautaan siunaamiset yleistyivät jo korona-aikana, jolloin hautaukset jouduttiin järjestämään hyvin pienimuotoisina, johtava sairaalapappi Katriina Ilvesmäki kertoo.
Koronan seurauksena myös sielunhoidollisia keskusteluja käytiin enemmän etänä. Etäkeskustelut ovat osittain jatkuneet koronapandemian jälkeen.
– Pidän puhelimitse käytäviä sielunhoidollisia keskusteluja myönteisenä mahdollisuutena jatkaa yhteyttä, joka on potilaan kanssa alkanut jo sairaalassa, Ilvesmäki sanoo.
Sairaalapapin kanssa voi keskustella luottamuksellisesti kaikista mieltä askarruttavista kysymyksistä ihmisen taustasta ja elämänkatsomuksesta riippumatta.
– Elämme mukana sairaalan arjessa ja olemme täällä kaikkia varten, Katriina Ilvesmäki korostaa.
Sairauden ja kärsimyksen keskellä tai kuoleman lähestyessä myös hengellisen tuen tarve kasvaa.
– Niille potilaille ja omaisille, joille hengelliset asiat ovat tärkeitä tai he etsivät Jumalaa kärsimyksen keskellä, on tärkeää, että olemme heidän tukenaan. Meidän tehtävänämme on tuoda pyhä sairaalan arjen ja kiireen keskelle.
Sairaalapappi toimii sairaalassa kirkon työntekijänä, mutta osana terveydenhuollon hoitotiimiä.
– Sairaalan arjen sujuvuus on ensiarvoisen tärkeää, ja tätä työtä haluamme olla tukemassa seurakunnan työntekijöinä, Ilvesmäki sanoo.
Kirkon läsnäolo sairaalassa perustuu jo Raamattuun
Sairaalasielunhoitoon suhtaudutaan avoimesti ja arvostavasti. Ilvesmäki ei ole urallaan törmännyt tilanteisiin, joissa sairaalapapin työ koettaisiin kielteisenä.
– Enemmänkin olen kohdannut epätietoisuutta siitä, miten sairaalapappi palvelee. Siinä on vielä paljon työsarkaa, miten viestimme työstämme, jotta sitä osattaisiin tarjota ihmisille.
Ilvesmäki muistuttaa, että jokaisella on oikeus hengellisyyteen ja uskoon myös sairaalaoloissa.
– Kirkon läsnäolo sairaalassa perustuu jo Raamattuun ja Jeesuksen sanoihin ”minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa”. Tätä tehtävää emme voi väistää.
Tiesitkö?
- Jyväskylän seurakunnan tarjoama sairaalasielunhoito perustuu Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Jyväskylän seurakunnan väliseen sopimukseen. Uusi sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 2023 hyvinvointialueuudistuksen myötä.
- Sairaala Novassa, Kyllön terveysasemalla ja kotisairaalassa työskentelee neljä Jyväskylän seurakunnan sairaalapappia.
- Sielunhoidon tavoitteena on sairaan ja kärsivän ihmisen elämänkatsomuksellisten, hengellisten ja henkisten kysymysten pohtiminen.