”Minulla on paljon sanottavaa”

Naser Hussseini Jyväskylän Harjun maisemissa.

Naser Husseini on oppinut uuden kielen ja opiskellut sillä kiitettävin tuloksin. Suomen kielen sanaston ja kieliopin hallitseminen eivät kuitenkaan hänelle vielä riitä.

Naser Husseinilla on taskussaan sekä yo-todistus että pintakäsittelyalan perustutkinto Gradia Jyväskylästä. Tulevaisuudessa siintävät oman alan työt sekä jatko-opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. 

Kerro itsestäsi!
Olen Naser Husseini, 22. Karkasin kotoa ja päädyin Suomeen 15-vuotiaana seitsemän vuotta sitten. Afganistanissa ei ollut toivoa tulevaisuudesta, koska maa on sekaisin ja ihmiset kärsivät sodan keskellä. Kohtaloni oli päätyä tänne ja sain jatkaa elämääni.

Mikä on oma äidinkielesi?
Persian kieli ja tarkemmin dari. Sitä kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja aakkosia on enemmän kuin suomen kielessä.

Mikä on ollut vaikeinta suomen oppimisessa?
Sanojen taivuttaminen ja kielen rakenne. Sain käydä vain vähän koulua kotimaassa, enkä oppinut, mikä on verbi tai substantiivi. Puhumaan oppisi parhaiten puhumalla, mutta suomalaisten kanssa on ollut hankala päästä harjoittelemaan.

Miten opiskelit uutta kieltä?
Kehitin itselleni systeemin. Opettelin, miten lauseet rakentuvat ja tein listoja. Minulla on vihkoja täynnä verbejä ja niiden taivutusmuotoja lauseissa. Katselin Yle Areenasta selkokielisiä uutisia ja kirjoitin sanoja ylös, kunnes vuoden kuluttua huomasin, ettei enää tule uusia vastaan.

Miltä suomen kieli kuulosti korvaasi?
Ihmiset tuntuivat puhuvan vain vähän, lyhyesti ja hiljaisella äänellä. Kieli kuulosti oudolta, ja ymmärsin sanoja väärin. Esimerkiksi ”kaksi” kuulosti korvaani samalta kuin ”taksi”.

Onko suomen kieltä vaikea ääntää?
Aluksi oli hankalaa, mutta pikkuhiljaa tulin ymmärretyksi. Esimerkiksi ”yö” tai ”vyö” tuottavat yhä vaikeuksia. Pääosin suomen kielen äänteet kuitenkin onnistuvat. Suomi ja persia tuntuvat molemmat pehmeiltä suussa, ja niitä on helppo puhua.

Mitä vielä haluaisit oppia?
On haasteellista oppia käyttämään sanoja oikeissa tilanteissa. Sanavarastoni on yhä liian suppea, enkä aina löydä hakemaani vastiketta tai osaa ilmaista tarkasti tunteita. Haluaisin oppia kieltä, jolla tulisin kuulluksi. Sanoissa on voimaa, ja minulla on paljon sanottavaa.

Mikä on lempisanasi suomeksi?
Sanan merkitys tai kirjoitusasu voi olla kaunis tai se kuulostaa hyvältä. Pidän sanasta ”kiitos” sen vuoksi, mitä se kuvastaa. Myös ”erinomainen”, ”kaunis”, ”taivas” ja ”aurinko” ovat hienoja. Minäkin haluan valaista toisten elämää kuin aurinko, joka paistaa kaikille yhtä lämpimästi.

Miten vertaisit suomen ja persian kieliä?
Persian rikas kieli sisältää paljon rytmiä, sanoja, ja puhetta höystetään runoilla ja sananlaskuilla. Sama ei onnistu minulta vielä suomeksi. Kielen omaksuminen edellyttää mielestäni maan kulttuurin ja historian tuntemista. Kun oppii kieltä, oppii myös uuden tavan ajatella.

Oletko huomannut muita eroja?
Persiaa puhutaan eri vivahtein vaikkapa nuorten kesken tai vanhemman ihmisen kanssa, sillä sanavalinnat ja tapa puhua valitaan tilanteen mukaan. Vaihtelua riittää erittäin muodolliseen puheeseen saakka. Suomessa en ole havainnut samaa.

Mitä ajattelet kiroilusta?
Suomessa kiroillaan paljon, mutta kirosanat eivät kohdistu suoraan ihmiseen. Persiaksi kiroilu on yleensä toisen solvaamista. En ikinä kiroilisi persian kielellä vanhempien ihmisten tai naisten kuullen. Kyse on kunnioituksesta. Kiroilu vaikkapa bussissa vanhempien ihmisten kuullen olisi hyvin epäkohteliasta.

Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään tiistaina 28.2.
Jaa artikkeli: