Diakonia kuuluu kirkon perustehtävään. Sitä on lähimmäisen palveleminen ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten auttaminen ja tukeminen.
Diakonian tarkoitus määritellään kirkkojärjestyksessä: Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.
Kirkko auttaa ihmistä arjessa selviytymisessä ja tarjoaa tien seurakunta-yhteyteen.
Kirkollisessa työssä diakonia koostuu erilaisista palvelu- ja avustustyön muodoista, joista yksi on diakoninen päihdetyö. Kirkko auttaa ihmistä arjessa selviytymisessä ja tarjoaa tien seurakuntayhteyteen.
Yhteisöllisyyden puutteesta johtuva eristyneisyys voi olla yksi syy päihteiden käytölle. Päihdeongelmassa ihmisen on usein vaikea tunnistaa ja kohdata omia tunteitaan, johon haetaan apua kemiallisista aineista.
– Diakonisessa päihdetyössä kuljemme päihdeongelmista kärsivien ja heidän läheistensä rinnalla. Sielunhoidollisen avun ja hengellisen tuen kautta tuomme esiin toivon näkökulmaa silloin, kun tilanne tuntuu toivottomalta. Vaikka itsensä tuntisi epäonnistuneeksi, on Jumalalle yhtä rakas ja aina on uusi mahdollisuus pyrkiä päihteettömyyteen, kertoo Seinäjoen seurakunnan päihde- ja kriminaalityöhön erikoistunut diakoni Tuomo Salo.
Ruokapankki iso osa toimintaa
Kirkon päihdetyön ensisijaisena tehtävänä ei ole kuntoutuspalveluiden järjestäminen tai taloudellinen apu päihdeongelmaiselle. Silti aineellistakin apua monesti tarvitaan, josta yksi esimerkki on Seinäjoen seurakunnan diakoniatyön Ruokapankki.
– Monesti ongelmat nivoutuvat yhteen. Ruokapankki on suuri osa toimintaamme ja sen tarjoamaa apua myös moni päihderiippuvainen tarvitsee, kertoo Kati Latikka, joka toimii vastaavana diakoniatyöntekijänä Nurmon kappeliseurakunnassa.
Ruokapankin avun edellytys on keskustelu diakoniatyöntekijän kanssa. Päihdeongelma saattaa tulla esiin muista aiheista aloitetussa keskustelussa.
– Monesti asian puheeksi ottaminen on haastavaa. Meidän vastaanotollemme voi vapaasti tulla juttelemaan mieltä painavista asioista. Siinä samalla saattaa madaltua myös kynnys kertoa riippuvuudesta, jota voi olla paljon muunkinlaisia kuin vain päihteet. Keskustelut diakoniatyöntekijöiden kanssa ovat aina luottamuksellisia, Kati ja Tuomo kertovat.
Leirejä, retkiä ja hartaushetkiä
Seinäjoen seurakunnassa diakoninen päihdetyö järjestää kerran vuodessa päihdeleirejä, joissa yhteistä päihteetöntä aikaa vietetään leirikeskuksessa tekemisen ja keskustelun merkeissä. Päiväretkiä järjestetään myös laavulle. Hartaushetkiä pidetään Seinäjoen Plakkarin ja Nurmon Sissalan päiväkeskuksissa, joista vastaa kristillistä päihdetyötä tekevä Nurmon Sininauha Ry. Yhdistyksen rahoittajina toimivat Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta.
– Työmme tärkeitä yhteistyötahoja ovat Seinäjoen kaupungin Riippuvuusklinikka ja erilaiset tukiryhmät. Pystymme kertomaan tarjolla olevista palveluista ja tukimuodoista heille, joita kohtaamme omassa työssämme, Kati kertoo.
Yksi Seinäjoen seurakunnan päihdetyön muodoista on myös kutsu seurakunnan järjestämälle jouluaterialle.
– Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, miten päihderiippuvaiset ihmiset ja heidän läheisensä kohdataan yhteiskunnassa. Syyttelyn ja tilanteen kauhistelun sijaan tarvitaan myötätuntoja ja auttamisen halua, Tuomo kertoo.
Havaitessa oman itsen tai läheisen olevan riippuvainen päihteistä, on tärkeää hakea rohkeasti apua. Sitä on tarjolla omassa terveyskeskuksessa tai seurakunnassa. Myös Seinäjoen Riippuvuusklinikalle voi hakeutua ilman lähetettä ja maksutta. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat päihderiippuvaisen tukena ja kulkevat mukana toipumisessa.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2022.
Jaa artikkeli: