Tarja Paananen (vas.) ja Anu Honka korostavat, että ryhmään saa tulla, vaikka oman nuoren kanssa ei olisi ongelmia. ”Kaikki ovat tervetulleita, joita murrosikä mietityttää. Ryhmässä on samanhenkisiä äitejä, joista saa usein elinikäisiä ystäviä.”
Kun lapset ovat pieniä, äidit tapaavat toisia äitejä kerhoissa ja leikkipuistoissa. Lasten tullessa murrosikään tällaisia kokoontumispaikkoja ei ole. Tähän tarpeeseen vastaa tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa viettävän NNKY:n Kamalat äidit -ryhmä, joka tarjoaa teinien äideille mahdollisuuden tavata toisiaan ja jakaa kokemuksiaan.
Kamalat äidit -toiminta käynnistyi Oulussa vuonna 2005. Jyväskylän ensimmäinen ryhmä aloitti vuonna 2012. Yksi ensimmäisen ryhmän osallistujista oli Anu Honka, jonka lapset olivat tuolloin 11, 8 ja 1.
– Esikoiseni oli tulossa murrosikään. Olin muuttanut hiljattain Jyväskylään, eikä minulla ollut ystäviä, joilla olisi ollut lapsia.
Honka kertoo saaneensa ryhmästä vahvistusta sille, että ei ole yksin. Ryhmässä sai nauraa, itkeä ja puhua rehellisesti tunteistaan.
Ryhmän toiminta perustuu kokemusten vaihtamiseen.
– Kukaan ei tuominnut, jos sanoi, että ei jaksa omaa nuortaan. Ryhmä tarjosi minulle myös omaa aikaa. Siellä ymmärsin, mitä tarkoittaa voimaantuminen. Tapaamisten jälkeen oloni oli energinen ja luottavainen.
Honka piti ryhmästä niin paljon, että ryhtyi ryhmänohjaajaksi Tarja Paanasen kanssa. Nyt on alkamassa heidän kahdeksas ryhmänsä. NNKY:n kouluttamat vetäjät koordinoivat toimintaa ja ohjaavat keskustelua. Tässäkin roolissa he kokevat kuitenkin olevansa ensisijaisesti vertaisia ryhmän osallistujille.
– Ryhmän toiminta perustuu kokemusten vaihtamiseen, toteaa Paananen.
Paanasen lapsi on jo 22-vuotias ja muuttanut omilleen.
– Olen siinä mielessä ehkä vähän yli-ikäinen tähän ryhmään, mutta lapsen murrosikä on vielä hyvässä muistissa. Nyt voin kertoa siitä, miten meillä päästiin murrosiästä eteenpäin.
On kiinnostavaa keskustella siitä, minkälainen itse on ollut teininä.
Honka ja Paananen suunnittelevat ryhmälle ohjelmarungon, mutta se antaa vain suuntaa. Ryhmässä keskustellaan niistä teemoista, jotka osallistujia puhuttavat. Luottamus on olennaista: kaikki, mistä ryhmässä puhutaan, pysyy ryhmän sisällä.
Suosittuja puheenaiheita ovat aiemmin olleet muun muassa sosiaalinen media, arki nuoren kanssa, vanhemmuus ja äidin oma nuoruus.
– On kiinnostavaa keskustella siitä, minkälainen itse on ollut teininä. Monesti äidit huomaavat, että oma lapsi käyttäytyy aika samalla tavalla, Paananen kertoo.
Paras selviytymiskeino on huumori.
Yksi ryhmän kantavia ajatuksia on huomaa hyvä -periaate.
– Pyrimme siihen, että löydämme positiivisia asioita nuorten toiminnasta. Jos jonkun tytär on laittanut äidin hiuksia, kehumme sitä ääneen. Tai jos jonkun teini on saanut sukat laitettua pyykkikoriin, vaikka kerran viikon aikana, tuuletamme yhdessä, kuvaa Honka.
Murrosikäisen vanhemmuudessa he pitävät hienoimpana sitä, että oppii nauramaan itselleen ja katsomaan asioita uusista näkökulmista.
– Paras selviytymiskeino on huumori. Huomaan suhtautuvani nuorimpien lasteni murrosikään rennommin, Honka kertoo.
– Minä muistelen tyttären kanssa saunassa käytyjä keskusteluita maailmanmenosta. Nuoret kykenevät ajattelemaan asioista monelta kantilta, summaa Paananen.
Jaa artikkeli: