Mitä Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla tehdään? Mistä kaikista maailman kolkista löytyy suomenkielistä seurakuntatoimintaa? Miten lähetetään vironkielinen sähköpostiviesti? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsin vastauksia harjoitteluni aikana kesällä 2022.
Olin kesällä 2022 kolme kuukautta työharjoittelussa Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla. Harjoitteluni kesti kesäkuusta elokuuhun ja pääsin osallistumaan kaikkien kirkkohallituksen kolmen yksikön työskentelyyn (Teologisten asioiden yksikkö, Ulkosuomalaistyön yksikkö ja Kirkon lähetystyön keskus). Ajankohta olikin itselleni mitä parhain, sillä se ajoittuu kokonaisuudessaan opintojen kesätauolle. Työhön mahtui niin rauhallisempaa toimistotyötä heinäkuun lomakauden aikana kuin myös kansainvälisten tapahtumien järjestelyä.
Opiskelen Helsingin yliopistossa venäjän kieltä, maailmanpolitiikkaa ja teologiaa, ja lähdin viime keväänä etsimään työtehtävää, jossa pääsisin mahdollisimman hyvin hyödyntämään monialaisia opintojani. Ulkoasiain osasto olikin tähän kaikin puolin täydellinen paikka: kirkon ulkosuhteiden seuranta lisäsi ymmärrystäni kansainvälisestä yhteistyötä kolmannen sektorin näkökulmasta samalla, kun venäjän kieli ja teologia olivat vahvasti läsnä koko harjoittelun ajan.
Kansainvälinen tilanne heijastuu kirkkoonkin
Vuosi 2022 on ollut Venäjän suurhyökkäyksen ja koronapandemian jälkimaininkien takia kaikin puolin poikkeuksellinen. Tämä näkyi myös omassa harjoittelussani. Venäjän ortodoksinen kirkko ja muut Venäjän alueen kristilliset yhteisöt ovat perinteisesti muodostaneet ison osan ulkoasiain osaston erityisesti teologisesta työskentelystä, mutta nyt yhteistyömuodot ovat toistaiseksi jäässä. Toisaalta Ukrainan sodan vaikutuksia käytiin myös kesän aikana lävitse niin hallinnon, pakolaistyön, ekumenian kuin tavallisten seurakuntien näkökulmista.
Pääosin päivät kuluivat ulkoasiain osastolla erilaisten avustavien toimistotehtävien parissa. Pääsin tutustumaan materiaaleihin ja artikkeleihin, kirjoittamaan raporttia, muodostamaan lähde- ja asiasanaluettelo sekä myös auttamaan käytännön tapahtumanjärjestelyissä. Olin kiitollinen siitä, miten moneen kiinnostavaan kokoukseen pääsin myös harjoittelijana kuunteluoppilaaksi. Tätä kautta minulle valottui hyvä käsitys evankelis-luterilaisen kirkon hallinnosta ja ajankohtaisista kysymyksistä.
Koska olin kolmen yksikön yhteinen harjoittelija, ei yksikään työpäivä ollut samanlainen. Ensin saatoin kartoittaa suomenkielistä seurakuntatyötä Ruotsissa, toisella viikolla lähettää sähköpostia unkarilaisille seminaarivieraille tai sitten pohtia uskontodialogin ja kirkon Afrikka-linjauksen näkökulmia. Myös hybridityöstä on tullut uusi normaali kirkollisellakin puolella, mikä mahdollisti asiantuntijoiden tapaamisen lähellä ja kaukaa.
Uusia ystäviä, kansainvälistä kokemusta
Harjoitteluni tärkein tehtävä oli osallistua kahden suuremman tapahtuman valmisteluun. Kirkon ulkosuomalaistyön seminaari ja suomalais-ugrilainen pappeinkokous kokosivat molemmat kansainvälisiä osallistujia Turun kristilliselle opistolle elokuun alkupuoliskolla. Kokoontumisten kautta oli hieno päästä tapaamaan erilaisista taustoista tulevia monipuolisia ihmisiä ympäri Eurooppaa ja koko maailmaa. Oli myös hienoa päästää seuraamaan kansainvälisen kokouksen simultaanitulkkausjärjestelmää ja kuulla eri maiden kirkkojen edustajien näkemyksiä Ukrainan sodasta.
Harjoittelun loppupuolella koko kesän puhuttanut Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokous alkoi muuttua todeksi. KMN:n kokous järjestetään kerran kuudessa vuodessa, ja se kokoaa yhteen kristittyjä lähes kaikista maailman kirkkokunnista. Tällä kertaa kokouksen järjestäminen osuu syyskuussa Saksaan Karlsruheen. Harjoittelun viimeisillä viikoilla ilmassa olikin jo aistittavissa jännittyneen odottavaista tunnelmaa, ja ensimmäiset kokousedustajat lähtivät matkaan jo elokuun lopulla. Pääsin itsekin osallistumaan KMN:n kokouksen pienempiin ennakkovalmisteluihin.
Ulkoasiain osasto oli paitsi erittäin kiinnostava niin myös lämminhenkinen paikka. Harjoittelija otettiin alusta saakka osaksi työyhteisöä, ja kirkon työntekijät titteleistä riippumatta kohtasivat minut iloiten Kirkon talon käytävillä ja esittelivät työtehtäviään. Ulkoasian osastolla pääsin myös kuulemaan työntekijöiden omia tarinoita uriensa aikaisemmilta vaiheilta ympäri maailma. Yhden polku oli vienyt Venäjälle, toisen Afrikan savannille, mutta kaikkia yhdisti kiinnostus tavallisten ihmisten väliseen kansainväliseen kohtaamiseen.
Arvokasta kokemusta rikkaampana
Kannustan lämpimästi harkitsemaan Kirkkohallituksen ulkoasiain osastoa harjoittelupaikaksi erityisesti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet kansainvälisistä tehtävistä ja haluavat työskennellä ihmisläheisessä yhteisössä. Kirkko on arvoyhteisö, mikä myös tuo työhön omaa mielekkyyttään ja erilaista syvyyttä tavallisiin virastotöihin verrattuna. Koko osaston toiminnassa on vahvasti taustalla kysymys siitä, miksi ja mitä varten työtä tehdään.
Tästä on hyvä jatkaa takaisin yliopiston kirjastoon ja opintojen ääreen, jonne kuljen myös ulkoasiain osaston opetukset mukanani arvokasta kokemusta rikkaampana.
Jaa artikkeli: