Karoliina Virkamäki ja Kalle Hiltunen arvostavat herännäisyyden avaraa uskonkäsitystä nykyajassa, jossa ääripäät liian usein korostuvat.
Kun nuori pappispariskunta repi 150-vuotiaan hirsitalon seinäpahveja irti, alta löytyi Helmikuun manifestista kertova lehtinen. Talon mahdottomaksi arveltu pelastustyö osoittaa, ettei heiltä ainakaan uskoa ole puuttunut.
Kalle Hiltusen, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajan, isoukki Kalle Hiltunen oli maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja. Kotonakin pidettiin körttiseuroja.
– En minä lapsena tiedostanut, että se oli herännäisyyttä. Se oli normaalia elämää ja kristillisyyttä. Ei meillä kotona puhuttu uskonasioista, pyhäkouluun vietiin ja joskus käytiin kirkossa.
Herännäisyys tuli elämään tietoisemmin, kun Kalle Hiltunen lähti vuonna 2002 Helsinkiin opiskelemaan teologiaa ja pääsi asumaan Heränneiden ylioppilaskodille eli Körttikselle.
Saa kysyä
Karoliina Virkamäki on pappina Seinäjoen alueseurakunnassa, ja puolet työajasta kuluu oppilaitospapin tehtävissä. Suurin osa siitä on sielunhoitoa, jolle juuri nyt on erityistä tarvetta.
Hän on kasvanut Nurmossa. Herännäisyys tuli läheiseksi, kun kastekohtaamisesta kirkkoherra Jouko Ikolan kanssa tuli perheiden ystävyyttä. Heillä oli samanikäisiä lapsia, ja he houkuttelivat lähtemään rippikouluun Aholansaareen.
– Jälkikäteen olen ollut kiitollinen, että Herättäjän nuorisotyö on rohkaissut kysymään, pohtimaan ja tuottamaan taidetta.
Kysymysten esittäminen on hänen mielestään vahvaa körttiteologiassa.
– Ei ole mitään sellaista, että meidän liikkeemme ajattelee nyt näin. On ihmisiä, joita veisuu ja jonkinlainen ikävä ja usko puhuttelevat.
Usko on lahja
Kalle Hiltusen mielestä jälkikäteen ajateltuna oli sattumaa, että maalaispojan kaveripiiriksi tuli Helsingissä juuri Körttikodin väki.
– Minun körtti-identiteettini ei ehkä ollut silloin niin vahva, ettenkö olisi ihan hyvin voinut uida muihinkin piireihin. Tavallaan sekin sopii herännäisyyden ajatukseen, että usko on lahja.
Karoliina Virkamäen mielestä luterilainen ajatus kutsumuksesta on kaunis. Kysymyksistä ja ajattelusta on peräisin myös rakkaus teologiaan.
– Siinä herännäisyydessä, jota minä olen saanut Nurmossa elää, on hirveän vähän ehdottomuutta. Körttiläisyydessä ehdotonta on vain armo.
Riittävän vahva
Kristinusko näyttäytyy tässä ajassa helposti ääripäiden ilmiönä, Hiltunen sanoo. Joko olet ateisti tai ison kaupungin asematunnelissa jakamassa traktaatteja.
– Minusta herännäisyyden profeetallinen tehtävä on pitää esillä myös sitä, että kristillisyyteen voi kuulua jotakin muutakin. Välilläkin on vaihtoehtoja.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksissa näkyy, että milleniaalien ikäluokasta yhä harvempi kuuluu kirkkoon. Virkamäki ja Hiltunen ovat tuota 1980-luvun ikäluokkaa.
– Mielikuva on sellainen, ettei voi kuulua kirkkoon, koska ei koe uskovansa riittävän vahvasti. Yhteiskunnassa on vallannut alaa ajatus niin vahvasta uskosta, että on valmis käännyttämään naapurinsa. Luulen, että kovin moni suomalainen ei siihen taivu, Kalle Hiltunen sanoo.
”Armahda, Herra, armahda lastasi oikukasta, ja pelasta, jos kerran voit, laivasta hukkuvasta. Jos rakkauden kadotin, jos vaikka kuolee uskokin, en lakkaa toivomasta.”
Jos lienen joskus uskonut, Siionin virret 88:5
Autuas huono uskova
Karoliina Virkamäen mukaan monilla ihmisillä on sellainen olo, ettei riitä tai kelpaa olemaan kristitty. Jouko Mäki-Lohiluoman Siionin virsi 88 pohtii juuri tätä: Jos lienen joskus uskonut.
– Varsinkin nuoret veisaavat sitä. Ihmisen peruskokemus on monesti se, että usko ei oikein tahdo riittää, kun maailma on niin paha ja kurja. Körttiläisessä maailmassa se voidaan sanoa myös ääneen.
Herännäisyyttä on Kalle Hiltusen mukaan kuvattu yksinkertaisen tai ikävöivän uskon liikkeeksi.
– Minua on puhuttanut ikävän tematiikka, ja Paavo Ruotsalaisen ajattelussa juuri se viehättää. Hänen mielestään oikeaa kristillisyyttä on se, missä ihminen ei koe olevansa kovin kristitty. Jeesuskin sanoi, että autuaita ovat hengellisesti köyhät.
– Minä en voi ymmärtää sitä mitenkään muuten kuin niin, että autuaita ovat huonot uskovat. Ne, jotka kokevat itsensä hengellisesti heikoiksi. Koen, että herännäisyys omalta kulmaltaan haluaa tätä korostaa. Sille olisi nyt tilausta.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Juhlaviesti 2023 -lehdessä (ilm. keväällä 2022).
Jaa artikkeli: