Jyväskylän kirkkovaltuusto pohtii, sopiiko jooga kirkkoon. Hiljaisuuden jooga -ryhmä on kokoontunut Kuokkalan kirkossa syksystä saakka. Seuraava kirkkovaltuuston kokous on 31.5.
Sopiiko jooga kirkkoon?
Jyväskylän seurakunnassa virisi tänä keväänä aiheesta vilkas keskustelu. Kirkkovaltuustossa tehtiin 11 luottamushenkilön allekirjoittama aloite, jossa seurakuntaa pyydettiin tarkistamaan, onko Kuokkalan kirkossa syksystä saakka harjoitettu Hiljaisuuden jooga linjassa seurakunnan strategian kanssa.
Käytännössä kyse on siitä, nähdäänkö joogaharjoituksiin sisältyvän piirteitä muista uskonnoista.
Hiljaisuuden jooga on pastori, joogaopettaja Heli Harjunpään kehittämä toimintamuoto, jonka hän on rekisteröinyt tuotemerkiksi. Harjunpää on myös julkaissut aiheesta kirjoja.
Kirkon koulutuskeskus myy hiljaisuuden joogaan koulutuspaketteja seurakunnan työntekijöille, Hiljaisuuden ystävät ry:n kautta.
Ihmiset, jotka eivät tunne kristinuskon perusasioita, voivat totuutta etsiessään harhautua väärälle tielle.
Valtuustoaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Susanna Myllyniemi painottaa olevansa liikkeellä kysyvällä mielellä. Hän ei halua, että keskustelu mielletään tiukkapipojen haluksi kieltää kaikki uusi ja erilainen.
– Huolenamme on viime kädessä se, että ihmiset, jotka eivät tunne kristinuskon perusasioita, voivat totuutta etsiessään harhautua väärälle tielle, Myllyniemi sanoo.
Kirkkovaltuutettu kertoo saaneensa yhteydenottoja, joissa jotkut seurakuntalaiset ovat kyselleet, yhdistyykö hiljaisuuden joogaan elementtejä vieraista uskonnoista.
Jotkut ovat myös epäilleet, sopiiko toiminta lähelle kirkon alttaria, joka mielletään pyhäksi, Jumalan kohtaamisen paikaksi.
– Ei ole kyse siitä, että kaikki uudet toimintamuodot halutaan kieltää. Esimerkiksi joissain seurakunnissa harrastetaan Gospel-lattaritanssia. Gospelissa on aina kristillinen sanoma, musiikin tyylilajista riippumatta.
– Monissa seurakunnissa on myös vaikkapa bibliodraamaa, ylistystanssia ja rukouskävelyä, Myllyniemi listaa hyvinä pitämiään toimintoja.
Meillä on kirkossa pyrkimystä lähestyä etenkin nuorempia ikäluokkia, jotka eivät kirkossa käy.
Kuokkalan aluekappalainen Riku Bucht sanoo oman näkökulmansa joogaan olevan se, että suurin osa suomalaisista yhdistää sen tänä päivänä lähinnä liikuntaan ja jumppasaleihin.
– Meillä on kirkossa pyrkimystä lähestyä etenkin nuorempia ikäluokkia, jotka eivät kirkossa käy. Nuoremmille ikäluokille jooga voi olla tutumpaa kuin kirkossa käyminen. Hiljaisuuden joogan avulla heitä voidaan kutsua mukaan seurakunnan toimintaan.
– Kristillinen perinne on ennenkin poiminut ympäröivästä kulttuurista asioita, joita on sulautettu omaan hengelliseen harjoitukseen.
Myllyniemi painottaa, että hänelle tulleet kysymykset ovat liittyneet ennen kaikkea joogan sisältöön.
– Tulevatko kristinuskon perusasiat, ihmisen syntisyys ja Jumalan armo Kristuksessa esille joogaharjoitusten sisällössä?
– Kristinuskossa emme kuitenkaan löydä jumalisuutta itsemme sisältä. Yhteys ja usko Kristukseen löytyvät Raamatun, rukouksen ja seurakunnan yhteyden kautta.
Myllyniemen mielestä on epäselvää, voidaanko joogan sisältöä erottaa sen eri muodoista.
– Nykyihmisten voi olla helpompi etsiytyä sellaiseen uskonnolliseen toimintaan, jossa ei tarvitse kohdata kipeitä asioita omasta itsestä, kuten juuri omaa syntisyyttä. Samalla myös kaikkein kallein asia, armo, jää kokematta.
Myös Buchtin mukaan joogan osalta on hyvä pohtia, mikä on muotoa ja mikä sisältöä.
– En näe, että pelko siitä, että tässä etsittäisiin jumaluutta vain oman mielen sopukoista tai omasta itsestä, olisi aiheellinen.
Vaikka jooga ei hänen mukaansa herätä paljon intohimoja kirkon ulkopuolella, ovat seurakunnan sisältäkin tulleet näkemykset aluekappalaisen mukaan hyvä puhua avoimesti halki.
Muodot sanoman esille tuomisessa voivat olla erilaisia, vaikka identiteetti ei pohjimmiltaan muuttuisi.
– Sinänsä pidän ihan hyvänä, että kristillinen usko on niin tärkeää, että erilaisia kysymyksiä nostellaan seurakunnan sisältä esille.
Bucht myöntää, että kristinuskolla on itsenäinen ydin. Se on hänen mukaansa otettu hiljaisuuden joogassa huomioon.
– Muodot sanoman esille tuomisessa voivat olla erilaisia, vaikka identiteetti ei pohjimmiltaan muuttuisi, hän sanoo.
– Joogan kohdallakin olen ymmärtänyt, että myös intialaiset kristityt käyttävät sitä omissa hengellisissä harjoituksissaan. Intian kirkoissa on kristillistä joogaa, jossa annetaan perinteisille jooga-asennoille rukousmerkityksiä. Enkä näe toisia uskontoja pahoiksi. Kaikki hyvyyden ja totuuden etsintä on Jumalasta, ja myös katolinen kirkko näkee asian näin.
Myllyniemi sanoo jatkon kannalta toivovansa, että seurakunta ei tarkastelisi uusia toimintoja pelkästään markkinoinnin näkökulmasta.
– En haluaisi olla liikkeellä sellaisella tausta-ajatuksella, että kaikki uudet asiat, jotka ovat pinnalla ympäröivässä maailmassa, ovat automaattisesti hyviä, jos ne toimivat ”sisäänheittäjinä” kirkolle, hän sanoo.
– Voisimme hyödyntää enemmän esimerkiksi Alfa-kursseja ja muita tilaisuuksia, joissa kristinuskon sisältö tulee kaikille ihmisille paremmin ymmärretyksi.
Piispa Matti Salomäki: Hyvä että aihe on tapetilla
Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki sanoo pitävänsä hyvänä sitä, että aihe on tapetilla. Hän tunnistaa keskustelusta kaksi päällekkäistä kysymystä. Toinen on hänen mukaansa kysymys joogan sopivuudesta seurakunnan toimintaan ylipäänsä ja toinen se, onko jooga sopivaa toimintaa juuri kirkkotilassa.
– On tärkeää keskustella uudesta toiminnasta silloin, kun sen alkujuuri on toisen uskonnon perinteissä. Jos harjoituksessa on mukana esimerkiksi ei-kristillistä rukousta, epämääräistä energiaa tai valaistumisen tavoittelua, hälytyskellojen tulisikin soida, hän pohtii.
– Sinänsä muodoille ei ole hyvä asettaa liian suuria esteitä. Pelkkä liikkeen ja rukouksen yhdistäminen on tuttua omasta jumalanpalveluksestammekin.
Aina ei tosin voida ennakolta tietää, mikä asia herättää voimakkaita mielipiteitä.
Piispa painottaa pohjustuksen ja keskustelun merkitystä.
– On hyvä olla liikkeellä samaan aikaan avoimin ja kriittisin mielin. On hyvä käydä riittävä, teologiankin huomioiva keskustelu seurakunnassa etukäteen. Avoimuus lisää luottamusta ja tieto vähentää ennakkoluuloja.
– Aina ei tosin voida ennakolta tietää, mikä asia herättää voimakkaita mielipiteitä.
Salomäki toivoo, että jokainen seurakunnan toimintaan osallistuva kohtaisi jossain vaiheessa kristinuskolle ominaiset piirteet.
– On hyvä esittää kaiken seurakunnan toiminnan kohdalla sama kysymys, viekö se meitä lähemmäs vai kauemmas Kristuksesta.
Piispa sai vastattavakseen kysymyksen joogan sopivuudesta kirkkoon myös vieraillessaan Radio Dein Piispan kyselytunti -ohjelmassa. Lähetys on kuultavissa verkossa.
Jaa artikkeli: