Nenonen, 29, teki jatkoajalla jännitysnäytelmän ratkaisumaalin. – Maalin jälkeen tuli tyhjä ja sumea hetki. Ei siitä hirveästi muista. Yhtäkkiä kaikki ryntäsivät kohti. Iso ilo ja helpotus purkautui. Oliko tuo laitahyökkääjän uran huippuhetki vai ensimmäinen maajoukkuemaali Kanadaa vastaan sellainen?
– Oli se uran kovin juttu. Siihen tiivistyi oman joukkueen koko kauden matka. Myös maa joukkuemaali oli tietysti tosi kova juttu, kun mietin kaikkea sitä vuosien työtä, minkä jälkeen olin päässyt siihen turnaukseen mukaan.
Jääkiekkoura alkoi Jämsästä, jossa nelivuotias meni luistelukouluun. Juniorijoukkueissa isä oli välillä joukkueenjohtaja. Äiti kuskasi, kannusti ja oli aktiivisesti peleissä mukana. Pikkuvelikin pelasi.
– Olen kiitollinen omille ja kaverien innokkaille vanhemmille, jotka jaksoivat kuskata ja koutsata meitä ja toimia huoltajina. Niiltä ajoilta on tosi lämpimät muistot. Jämsässä asuvat vanhemmat käyvät yhä katsomassa pojan pelejä Hämeenlinnassa, Tampereella ja Jyväskylässä.
– Aina siitä tulee mukava fiilis, kun he ovat katsomossa .
– Urheilun ilo on säilynyt koko ikäni, ja se on jopa kasvanut. Liikunta säilyy varmasti elämäntapana myös jääkiekkouran jälkeen, sanoo HPK:n kovakutinen laitahyökkääjä ja sympaattinen kapteeni Markus Nenonen.
Kaikkien pitää skarpata
Kauden 2021–2022 alku oli niin katastrofaalisen tahmea, että HPK vaihtoi valmennusjohtonsa. Sitten päästiin taas voittoputkeen.
– Joka pelaajalle tuli stoppi: nyt pitää skarpata! Onneksi lumipallo alkoi vyöryä oikeaan suuntaan. Markus Nenosella oli keskeinen rooli joukkueen suunnanmuutoksessa. Hän toimii toista kautta HPK:n kapteenina. Henkinen johtaja näyttää treeneissä ja peleissä miehistölleen esimerkkiä tinkimättömästä työmoraalista ja sitoutumisesta, urheilullisesta asenteesta ja hyvän joukkuehengen luomisesta.
Nenosta pidetään yleisesti erittäin myönteisenä ihmisenä, joka suhtautuu kaikkiin pelikavereihin ystävällisesti ja kannustavasti.
– En ole kapteenina se äänekkäin kaveri. Enemmän omalla tekemisellä ja arjen työllä yritän olla esimerkki. Se on mun juttu.
– Pitää kunnioittaa kaikenlaisia persoonia. Mä olen rauhallinen, mutta porukka tarvitsee niitäkin, jotka höpöttävät koko ajan ja ovat kulmikkaampia. Ne virkistävät aina koppia, Nenonen kommentoi.
Miten kapteeniksi valitseminen vaikutti rooliin joukkueessa?
– Peleissä se vaikutti aluksi ehkä liikaakin. Kokeneemmat sanoivat, että älä ala liikaa miettiä ja stressata koko joukkueen puolesta. Oma tekeminen, oman ruutunsa hoitaminen peleissä on tärkeintä. Se auttaa eniten joukkuettakin. HPK:lla oli vaikea vaihe.
– Stressasin liikaa häviöitä ja koko hommaa. Huolehdin liikaa muista ja liian vähän itsestä. Huomasin olevani vähän pihalla peleissä ja piti petrata. Parempi tulos tulee, kun ei liikaa murehdi.
- MARKUS NENONEN
- Syntynyt 29. lokakuuta 1992, Jämsänkoskella.
- Pelinumero 28. Oikea laitahyökkääjä.
- Jyväskylän JYP:n, Vaasan Sportin ja Tampereen Tapparan kautta Hämeenlinnaan päätynyt Markus Nenonen on kasvanut HPK:n henkiseksi johtajaksi.
Upea kotiyleisö tukee
Puolisonsa Markus löysi reilu yhdeksän vuotta sitten Jyväskylästä, jossa pelasi tuolloin. Keskustan liepeillä asuva pariskunta on nauttinut lähes neljän vuoden ajan Hämeenlinnassa asumisesta, ja tänne he voisivat asettua peliuran jälkeenkin.
– Aulangon ja Ahveniston ulkoilumaastot ovat kovassa käytössä maastopyöräillen ja kävellen. Tykkään kovasti Hämeenlinnan kauniista luonnosta, josta pidetään hyvää huolta. Iän myötä noita asioita osaa arvostaa koko ajan enemmän. Kapteeni kiittää suuresti myös HPK:n upeaa kotiyleisöä, joka elää pelissä vahvasti mukana tunteella, pitää ääntä ja kannustaa.
– Se on meille pelaajille tosi tärkeä juttu! Kun koronarajoitusten jälkeen saimme taas maistaa ensimmäisessä pelissä kotiyleisön läsnäoloa, monet hyvät muistot tulivat mieleen. Kotiyleisö on ollut mahtavasti joukkueensa takana niin voittojen kuin taannoisen tappioputken aikana.
– Mulla on fiilis, että meidän tukena oltiin ja meihin uskottiin, että peli saadaan vielä käännettyä paremmaksi. Meitä ei hylätty tai jätetty. Saamme yleisön kannustuksesta aina lisää virtaa ja buustia silloin kun kaipaamme sitä. Myös joukkueen sisällä on yhteen hiileen puhaltamisen henki.
– Porukka on löytänyt hyvin toisensa ja sulautunut yhteen. Kaikki tajuavat, että yhteinen päämäärä on voittaa pelejä ja mennä eteenpäin. Joukossa on erilaisia persoonia, mutta jokainen uskaltaa olla omanlaisensa.
Älä purista liikaa mailaa
Joillakin jääkiekkojoukkueilla on henkinen valmentaja, eikä Markus Nenonen panisi pahakseen, vaikka sellainen oli HPK: nkin tukena. Hän suhtautuu psyykkiseen valmennukseen positiivisesti.
Itseään kapteeni psyykkaa henkisesti erityisesti pelipäivinä.
– Käyn päässä läpi asioita monesti koko päivän. Lämmittelyt valmistavat omaa mieltä siihen, että peli on tulossa. Muut asiat häviävät sitten mielestä, kun jäälle astelee.
– Koetan olla läsnä vain siinä hetkessä, etten miettisi liikaa. Vain muutama ydinasia on hyvä pitää muistissa. Muuten mieli kannattaa tyhjentää. Silloin ratkaisut tulevat vaistoilla ja takaraivosta, eikä niissä ole turhia viiveitä, jotka ajatteleminen toisi.
Tunteeko kokenut pelimies yhä jännitystä isoissa peleissä?
– Kyllä välillä jännittää normipeleissäkin. Olen pitänyt pientä jännitystä ihan hyvänä ja terveellisenä asiana. Se kertoo, että tekeminen on tärkeää. Liika jännitys saa – kirjaimellisesti – puristamaan mailaa turhan paljon.
– Yleensä se laukeaa, kun pääsee jäälle tai viimeistään ensimmäisen vaihdon kohdalla.
Kansainvälisissä jalkapallootteluissa pelaajat tekevät jos jonkinlaisia rituaaleja ristinmerkeistä taivasta kohti kiittämiseen. Jääkiekossa ei ole samanlaista kulttuuria. Uskonto näkyy lähinnä pukukopissa risteinä joidenkin pelaajien kaulassa.
– Mailaa pyöräytän ja kopautan jossain vaiheessa kopissa ennen peliä. Se tapaa tulee vaan aina ajattelematta.
Kaunis kastetilaisuus
Nenosen perheen elämä on muuttunut melkoisesti syksyllä syntyneen esikoisen ansiosta. Lapsen kanssa kaikki on mennyt mukavasti. Paljon opettelua ja totuttelua uuteen arkeen pariskunnalla on toki ollut. Tuore isä sanoo viihtyvänsä hyvin kotona.
– Vauvan kanssa olen oppinut olemaan yhä enemmän läsnä hetkessä. Ihmetellään pienokaista puolison kanssa ja ollaan vaan.
– On tämä kyllä hienoa aikaa. On mahtavaa katsella poikaa ja ihmetellä, miten se kasvaa joka päivä. Hymyä tulee ja pieniä naurunpyrskähdyksiä. Ne ovat aika onnellisia hetkiä. Pojan kastetilaisuus oli joulukuussa Nenosten kotona. Koronan takia paikalla oli papin lisäksi vain pieni porukka perheen läheisimpiä ihmisiä ja kummit.
– Jännitin vähän, miten vauva malttaa olla paikallaan ja itkeekö paljon, mutta hyvin se meni. Yhdessä oltiin ja laulettiin. Tilaisuus oli kaunis, ja kaikki sujui hyvin. Markuksella on vain myönteistä sanottavaa kirkollisista kokemuksistaan. Lapsena Jämsässä hän kävi koulun jälkeen seurakunnan iltapäiväkerhossa. Tähtihetkiä oli Monopelin peluu, jossa voittamisen vietti pääsi jo orastavasti valloilleen.
– Kerhosta on hyvät muistot, samoin kuin rippikoulusta, jonne ilmoittauduttiin taktisesti yhdessä kaverien kanssa. Leiriltä tulee mieleen lämmin tunnelma.
On tämä kyllä hienoa aikaa. On mahtavaa katsella poikaa ja ihmetellä, miten se kasvaa joka päivä. Hymyä tulee ja pieniä naurunpyrskähdyksiä. Ne ovat aika onnellisia hetkiä.
Ikimuistoinen hääpäivä
Nenoset menivät naimisiin elokuussa 2020.
– Vihkiminen kirkossa oli molemmille selkeä asia, ei siitä tarvinnut keskustella. Häät piti kerran siirtää, mutta loppukesästä koronan suhteen oli sopiva suvantohetki, ja juhliin pääsi yli sata sukulaista ja ystävää.
– Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Se oli ikimuistoinen päivä.
Kirkollisista juhlista joulu on pariskunnalle ”sellainen iso ja lämmin juhla”. Perinteeksi on tullut käydä Kauneimmissa joululauluissa.
– Jouluun kuuluu rauhoittuminen, ja kirkko on sellainen paikka, mistä saa lisää joulu- ja rauhoittumisfiilistä. Tykkäämme käydä kuuntelemassa joululauluja. Laulatko itsekin?
– Välillä innostun, kun on tuttuja biisejä. En tiedä, tuleeko miehestä miten paljon ääntä, mutta ainakin suu liikkuu, Markus naurahtaa.
Negatiivisia kokemuksia kirkko ei ole tarjonnut.
– Mulla on hyvä kuva ja fiilis kirkosta ylipäätään. Puolison kanssa mietittiin, että totta kai me halutaan kastaa kirkon jäseneksi myös meidän poika.
– Muistin siitä puhuttaessa, miten hyviä ja kivoja juttuja kirkon kerhot olivat mulle lapsena. Olen pysynyt kirkon jäsenenä – ja aion pysyäkin.