Säynätsalolainen hyväntekeväisyysyhdistys Paratiisisaaret ry joutui talousrikoksen uhriksi. Nyt yhdistyksen väki katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.
Kuvassa: Paratiisisaaret ry:n rahastonhoitaja Sini Kandell ja puheenjohtaja Antti Pekkanen sekä aluekappalainen Osmo Väätäinen Säynätsalon vanhan pappilan kuistilla.
Muutama viikko sitten hyväntekeväisyysyhdistys Paratiisisaarten tiloissa vallitsi epätoivo. Talousrikoksen jälkeen taloudellisiin ongelmiin ajautunut yhdistys oli irtisanottu seurakunnan tiloista Säynätsalon vanhasta pappilasta maksamattomien vuokrien vuoksi.
– Sutjakasti ruvettiin tyhjentämään jääkaappeja ja pakastimia. Jokainen sai sinä päivänä ottaa niin paljon leipää ja maitoa mukaansa kuin halusi, sanoo yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Antti Pekkanen.
– Oli kyllä todella epätodellinen olo. Ketutti aika paljon, näin hienosti sanottuna. Mutta toivoa ei menetetty missään vaiheessa, lisää rahastonhoitaja Sini Kandell.
Oli torstai syyskuun alkupuolella, onneksi ruuanhakupäivä. Pappila tyhjentyi vuorokauden aikana elintarvikkeiden lisäksi myös tärkeimmästä irtaimesta.
Päivä kuitenkin päättyi aivan toisissa tunnelmissa kuin se oli alkanut. Seurakunta päätti lähteä auttamaan yhdistystä takaisin jaloilleen.
Hullunmylly Paratiisisaarilla alkoi jo heinäkuussa. Säynätsalossa toimivan yhdistyksen uudelle hallitukselle selvisi tuolloin, että yhdistys oli joutunut talousrikoksen uhriksi.
Muun muassa ruoka-apua vähävaraisille säynätsalolaisille jakavan yleishyödyllisen yhdistyksen tileiltä oli kadonnut rahaa 20 000 euroa. Muita tuloja oli kateissa noin kymppitonnin verran, muun muassa itse leivottujen 800 vappumunkin myynnistä saatu tuotto.
Yhdistys toimii Jyväskylän seurakunnan omistamassa Säynätsalon pappilassa. Kähvellysten lisäksi myös kolmen kuukauden vuokrat olivat jääneet seurakunnalle maksamatta.
Syyskuisena torstaina hallituksen puheenjohtaja Antti Pekkanen sai sähköpostiinsa tiedon, että rästien vuoksi yhdistyksen tulisi muuttaa tavaransa pappilasta seuraavaan päivään, perjantaihin mennessä.
– En aluksi oikein tajunnut koko juttua. Luin meilin ja ajattelin, että jaaha, vai niin. Sitten aluekappalainen Osmo Väätäinen soitti minulle ja vahvisti, että näin tosiaankin on.
Elintarvikkeista päästiin nopeasti eroon, mutta huonekalut, matot, pyöräkorjaamotavarat sekä kangaspuut olivat hankalampia tapauksia.
Vapaaehtoisten ja yhdistyksen oman väen avulla pappila kuitenkin tyhjentyi pikavauhtia.
Antti Pekkanen ja Sini Kandell harmittelevat nyt tapahtuneita tietokatkoksia. Kesälomat sotkivat tiedonkulkua seurakuntaan ja seurakunnalta yhdistykseen päin.
– Yritettiin saada puhelimella kiinni ihmisiä, mutta eihän kesälomilla Suomessa kukaan ole tavoitettavissa, Kandell toteaa.
– Paremmalla tiedonkululla koko sotku olisi voitu välttää. Tässä on hyvä opetus puolin ja toisin. Nyt ainakin tiedämme miten vastaavissa tilanteissa toimia, vaikkei mitään tällaista tietysti toivokaan tapahtuvan, Pekkanen vahvistaa.
Osmo Väätäinen järjesti seurakunnan päässä Paratiisisaarten tilanteesta pikaneuvottelut.
– Tajusin heti, että nyt alkaa olla niin sanotusti maito jo maassa. Saimme kuitenkin pikaisesti seurakunnassa selväksi sen, että yhdistys voi jatkaa pappilan käyttöä.
Näin yhdessä vaiheessa ihmisten itkevän, kun tulevaisuus näytti epävarmalta.
Tuossa vaiheessa Paratiisisaarten muutto oli jo toteutettu. Läheiseltä rengasliikkeeltä oli saatu lainaan merikontti ja suurin osa irtaimistosta viety lava-autolla pois. Osan tavaroista veivät viitisentoista vapaaehtoista peräkärryillä omaan säilytykseensä.
– En ole nähnyt niin nopeaa toimintaa kuin elokuvissa, Sini Kandell naurahtaa.
Sitten tuli tieto, että yhdistys voi jatkaa pappilassa vuoden loppuun saakka. Säynätsalon alueseurakunta maksaa tuolta ajalta sähkölaskun, eikä seurakunta peri yhdistykseltä vuokraa.
Ilouutinen toi takaisinmuuttoon uutta pontta.
– Se oli vielä nopeampaa kuin pois lähteminen. Selvittiin kolmessa tunnissa, kun saatiin oikein energiat ylös ja puhtia, Pekkanen hymähtää.
– Isoin työ oli kangaspuissa. Ne oli purettu ihan osiksi ja tuntikausiahan siinä meni, että saatiin kaikki osat ja langat paikoilleen, Kandell kuvailee paluuta.
Hyväntekeväisyyttä harjoittavassa yhdistyksessä katsotaan nyt luottavaisina eteenpäin. Oppirahat on kirjaimellisesti makseltu. Tilinkäyttöoikeutta ei luovuteta enää kenenkään yksittäisen ihmisen käsiin.
– Minä näen tulevaisuuden hyvin valoisana. Vaikeudet ovat vahvistaneet meitä kaikkia. Ilmapiiri on parantunut yhdistyksen sisällä ja myös asiakkaiden kanssa. Seurakunnan kanssa kaikki on puhuttu selviksi ja etenemme yhdessä hyvässä hengessä, Pekkanen vahvistaa.
– Varmasti ikävä episodi kaiken kaikkiaan putsasi ilmapiiriä. Tästä lähin pidetään entistäkin tiiviimmin yhteyttä toisiimme, Osmo Väätäinen nyökkäilee vieressä.
Pekkasen mukaan Paratiisisaaret ry:n tilalle tulevan uuden yhdistyksen perustamisprosessi on hyvässä vauhdissa. Uusi yhdistys on helppo saada pystyyn, mutta vanhan alasajo vaatii useamman kokouksen ja vie aikaa.
– Uuden yhdistyksen nimeksi tulee Kylän Kammari ry, mikäli vain nimiehdotus menee yhdistysrekisterissä läpi.
Uusia varoja kerrytetään pikkuhiljaa kavallettujen eurojen tilalle.
– Saamme avustuksia muun muassa paikallisilta yrityksiltä, Jyväskylän kaupungilta, seurakunnalta sekä yksittäisiltä lahjoittajilta. Lisäksi tulevat kahvilan tuotto, mattojen myynti ja pyöräkorjaamon toiminnasta saatavat varat.
Toiminta on saatu käynnistettyä uudelleen. Leipää pappilassa jaetaan joka päivä, ruuanjakelu on joka toinen torstai. Mikäli elintarvikkeita kertyy paljon, järjestyy lisäjakeluja useamminkin.
Vakioasiakkaita yhdistyksellä on noin 20–25 henkeä. Juuri heidän, säynätsalolaisten apua tarvitsevien vuoksi, Pekkanen ja Kandell ovat jaksaneet käydä viime viikkojen ja kuukausien rumban läpi.
– Näin yhdessä vaiheessa ihmisten itkevän, kun tulevaisuus näytti epävarmalta, Kandell kuvaa.
– On hyvä ymmärtää, että joillekin vähävaraisille on todella tärkeää, kun täältä saa kerran viikossa mukaansa leipää ja maitoa, hän vielä toteaa.
Jaa artikkeli: