Kummius on kunnia-asia

Kummitytär Lilli ja kummi Jenni istuvat nurmella ja tekevät sormillaan sydämen muodon.

”Kelpaiskos KUMMITYTTÖ?” Näin luki tekstiviestissä, jonka Jenni Iso-Pietilä, 35, sai reilut kymmenen vuotta sitten tultuaan työpaikan pikkujouluista.

Kysymys sai Jennin ”superonnelliseksi”, iloiseksi ja nosti kyyneleet silmiin. Niin käy nytkin Jennin muistellessa sitä, miten hänestä tuli Lillin, 10, kummitäti.

Lillin äiti ja Jenni ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka. Vuosia kestänyt ystävyys ja sen myötä syntynyt keskinäinen luottamus sekä molempien usko Jumalaan olivat tekijöitä, joiden Jenni uskoo olevan syynä siihen, että juuri häntä pyydettiin Lillin kummiksi.

Jenni ja Lilli kiipeilytelineessä. Taustalla näkyy Hämeen linna.
Kummin kanssa voi vaikka kiipeillä.

Luottamuksen osoitus

– Ajattelen, että on mieletön arvostuksen ja luottamuksen osoitus, kun vanhemmat pyytävät jotakuta lapsensa kummiksi. He ajattelevat silloin, että juuri tämän ihmisen toivomme olevan lapsemme elämässä mukana,
ja että hän on juuri tälle lapselle sopiva henkilö. Se on vanhemmille merkityksellinen päätös, kertoo Jenni.

Lilliä ja Jenniä on hienoa seurata. He tekevät yhdessä palapeliä, juttelevat ja täydentävät toistensa lauseita.

– Muistan, kun en vielä osannut uida, niin pyysin aina äitiä kysymään Jenniä mun kanssa uimaan. Kun sain oman puhelimen, laitoin itse Jennille viestin, Lilli kertoo.

Yhteinen uimaretki on molempien haaveissa myös tulevana kesänä, samoin huvipuistoreissu ja yökyläily Jennin luona.
– Jos Jenni on meillä kylässä, se lukee mulle iltasadun. Se on kivaa, kun Jenni näyttelee ne hahmot, Lilli kertoo.

– Ja kun satu loppuu, me pyydetään äiti paikalle ja sanotaan
kolmistaan iltarukous. Oli liikuttavaa kuulla, että olitte rukoilleet
mun puolesta, kun olin matkalla, Jenni jatkaa.
– Niin, ettei sulle kävis mitään, lisää Lilli.

Jenni ja Lilli istuvat hämähäkkikeinussa yhdessä.
Lillin mielestä hyvä kummi tsemppaa, auttaa ja hoitaa. Niin kuin Jenni.

Kummi omana itsenään

Jennin mielestä kummiudessa on tärkeää se, että jokainen saa olla kummi omalla persoonallaan ja itselleen sopivalla tavalla.
Itseään ei tarvitse verrata muihin. Erilaiset elämäntilanteet ja vaikkapa pitkä välimatka voivat vaikuttaa siihen, että kummilasta ei pysty näkemään
niin paljon kuin ehkä tahtoisi.

Jenni muistuttaa, että etenkin lapsen ollessa pieni, on kummisuhteen
ylläpitäminen sekä kummin että vanhempien tehtävä. Kummisuhdetta on mahdollista muodostaa myös lapsen ollessa isompi tai jo aikuinen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jenni pitää tärkeänä sitä, että kummilapsi saisi kokea olevansa tärkeä, arvokas ja merkityksellinen sekä kummille että
muutenkin.

Jennillä on Lillin lisäksi muitakin kummilapsia.
– Minulle on tärkeää saada viettää aikaa kummilasteni kanssa ja oppia tuntemaan heidät. Toivon, että suhteemme muodostuisi sellaiseksi, että
minuun voi tukeutua ja pyytää apua. Haluaisin myös välittää
lapselle tunteen siitä, että hän on myös Jumalalle tärkeä.
Lillin mielestä hyvä kummi tsemppaa, auttaa ja hoitaa.
– Jenni on hauska ja kiva ja sille voi myös kertoa asioita,
Lilli lisää.

Kummius? Todellakin kelpais!

Jaa artikkeli: