Säde Hartonen jaksoi koronavuoden ja ylioppilaskirjoitukset arjen pikkuilojen avulla. Käsitöitä syntyi urakalla ja koulukirjojen ohessa tuli luettua paljon muuta. Tärkeimmän tuen hän sai perheeltä ja seurakunnan vahvasta verkostosta.
Alkuun poikkeusaika tuntui kiehtovalta: Ruotsia takapihalla, hienoa!
Säde Hartoselle, 18, etäopiskelu ei ollut vaikeaa. Enemmän huolta tuotti jatkuva sairastelu: kurkkukipua, kuumeilua … Jos se onkin koronaa!
– Olen käynyt kai jo 13 testissä, kaikki negatiivisia.
Toukokuun alussa Kouvolan Yhteislyseon abi on suht rauhallisin mielin. Kirjoituksiin voi olla tyytyväinen, hakupaperit englantia opiskelemaan on jo lähetetty Helsinkiin ja Tampereelle.
– Minulla on kielipäätä, ja koulussa olen ihan okei.
Hän arvelee oppineensa paljon uutta myös itsestään kuluneena koronavuotena.
– Ainakin realismia ja omia rajoja.
Varasuunnitelma pelastaa
Lukiossa suuret odotukset kohdistuivat penkkareihin, jotka lopulta pidettiin vappuaattona livestriiminä. Säde oli yksi juontajista.
Hän osallistui myös Yhteislyseon abien Kyl kuuluu-hyväntekeväisyyskampanjaan, jonka tuotto – säästyneet penkkarikarkkirahat – meni opiskelijoiden mielenterveyspalveluja tarjoavalle Nyyti ry:lle.
– Kuvaa hyvin tätä aikaa: Kun yksi idea ei onnistu, keksitään uutta tilalle. Pätee myös Säteen ylioppilasjuhliin, jotka vietettäneen sitten, kun korona ei enää kurita.
Aina on oltava varasuunnitelma, Säde oppi kotoa. Kun koripallon pelaaminen ei ripari-ikäiselle enää maistunut, tehtiin vanhempien kanssa diili: Lopettaa voi, jos keksii jotain tilalle.
Tilalle tulivat koripallotuomarointi ja isostoiminta, joka jatkuu yhä isoisosena. Seurakunta on vahvasti Säteen elämässä, muun muassa kesätyönä Puhjonrannan rippileireillä.
Koripallokin pysyttelee menossa mukana. Tuomaroinnin ohella Säde on toiminut yhdessä äitinsä Janna Hartosen kanssa tilastoijana. Isä Mika Hartonen luotsaa ensi kaudella naisten SM-joukkue Peli-Karhuja päävalmentajana.
Rukous kannattelee
Säteellä on läheiset välit myös isovanhempiinsa, joille tyttärentytär on korona-aikana tehnyt ruokaostoksia. Yhdessä on vietetty pihateehetkiä.
– Meillä on pitkät perinteet. Vaarin kanssa on syöty makkaraa, mummon kanssa uitu, katseltu tähtiä, käyty Iitin kirkossa ja Oronmyllyn leirikeskuksessa, opeteltu Isä meidät.
Yhdessä käytiin kirkkovaateostoksilla, mummo neuloi pikkutytölle. Nyt on tämän vuoro neuloa, myös mummolle.
Korona nosti käsityöt kukoistukseen. Kotoillessa on syntynyt sukkia, vauvanpeittoja, pipoja. Niitä lahjaksi viedessään Säde saa kiitoksen ohella joskus kuulla: Rukoilen puolestasi.
Rukous ja seurakunta kannattelevat myös poikkeusaikoina. Säteellä on jo kova ikävä Koivistontalon kavereita, yhteisiä elokuvailtoja ja kirkkokahveja.
Hän harmittelee olleensa hiukan huono yhteydenpitäjä. Silti aina tarvittaessa on löytynyt oikea hetki ja tapa kohdata.
– Minulle tärkeintä on, että ihmisillä ympärilläni ja itsellänikin olisi hyvä olla.
Rakkaus on ja pysyy
– Onnekseni kotona on hyvä olla. Lasken perheeseeni kuuluvan vanhempien ohella isovanhemmat, serkut ja kummit perheineen. Pikkusisaruksenkin sain viime syksynä australialaisesta Josesta.
Nyt jo kotiinsa palannut vaihto-oppilas oli tärkeä tuki Säteen kamppaillessa terveyshuolien kanssa.
Jos opiskelupaikka ei heti aukea, Säde Hartonen jää mieluusti Kouvolaan töihin. Hän toivoo saavansa tehdä opettajasijaisuuksia.
Tulevaisuuden toiveammatti voisi olla koripallovalmentaja tai kirjallisuuden ja tv-sarjojen kääntäjä.
– Teen sitten mitä tahansa, tiedän riittäväni sellaisena kuin olen.
Kaiken olennaisen kiteyttää lempiraamatunkohta, Jesaja 43:4:
”Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas …”
Yhteyden Kouvolan seurakuntaan Säde uskoo säilyttävänsä, vaikka muuttaisikin muualle. Sen antama pohja ja voima kannattelevat kaikkialla. – Maailma muuttuu koko ajan, samoin kirkko ja tavat olla uskova ihminen. Näkemyksetkin eroavat, mutta silti kaiken pohjana aina on rakkaus.
Jaa artikkeli: