Huomattava osa kirkon jäsenistä on ihmisiä, joille kirkosta eroaminen on vain klikkauksen päässä. Jäsenyyden houkuttelevuutta pitäisi vahvistaa rehellisesti ja avoimen mainoshenkisesti, sanoo kouluttaja ja kirkon jäsenyysasiantuntija Mikko Hormio.
Tervetuloa aluksi kirkolliselle aikamatkalle vuoteen 2040!
– Tänään tarjouksessa pala armoa. Jäsenkortilla puoleen hintaan, kuuluu ilmoitus päivän aviisissa, joka tuskin on paperinen.
On kulunut kaksikymmentäkolme vuotta tästä päivästä. Tänä aikana evankelis-luterilaisen kirkon asema suhteessa Suomen valtioon on muuttunut ja kirkkoon kuuluu enää runsaat puolet väestöstä, arvioi kouluttaja ja jäsenyysasiantuntija Mikko Hormio Insight360 Oy:stä.
– Eduskunta on muuttanut kirkon legaalisen (lainmukaisen) aseman lähemmäksi yhdistyselämän pelisääntöjä. Suuruudestaan huolimatta kirkko on vain yksi muiden uskonnollisten yhteisöjen joukossa. Kun kirkon yhteiskunnallinen asema on muuttunut, myös sen rahoitus on muuttunut. Jossain vaiheessa on siirrytty kaksihintajärjestelmään. Jäsenmaksua (joka tuskin on enää kirkollisvero) varten palvelut ovat joko ilmaisia tai edullisimpia jäsenille ja muilta peritään markkinahintaa tai katetaan kulut käyttömaksuilla.
Kirkon jäsenedut
Entä millaisilta näyttävät kirkon tarjoamat jäsenedut tulevaisuudessa Tampereen seurakuntien vs. kehitysjohtajana työskentelevän Jussi Laineen kristallipallossa?
– Kirkko tarjoaa monia sellaisia palveluja, jotka ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti kuntien järjestämiä. Päiväkerhot ovat päivähoidon tarjoajia monien muiden vastaavien palveluntarjoajien joukossa. Jäsenet saavat palvelun ilmaiseksi, yhteiskunta tukee ja omavastuu poistuu jäsenyyden myötä.
– Jäsen saa määrittää ja korvamerkitä itse mihin haluaa jäsenmaksunsa suunnata. Kirkon perustoiminta, lähinnä messut ja diakoniatyö, ovat edelleen ilmaisia. Kirkolla on omat hautaustoimistonsa, joissa saa roimat jäsenalennukset, Laine ennustaa.
– Kasteet ovat siirtyneet Tampereella lähes täysin yhteisöllisten Aamukaste-tapahtumien kaltaisiksi, joissa seurakunta hoitaa kastejuhlan oman pitopalvelunsa puitteissa. Messutkin ovat lähes kokonaan kohdennettuja teemamessuja.
Kirkon suurin ongelma
Mikko Hormion mukaan evankelis-luterilaisen kirkon suurin ongelma on, että se ei ole olemassa erityisesti kaupunkilaisten suomalaisten aikuisten arkielämässä.
– Miten korostaa etuja siitä, mikä ei näy, eikä kuulu. Eikä varsinkaan tunnu arjessa, Mikko Hormio kertoo.
Tutkimusten mukaan kirkko ei ole useimmille kansalaisille uskonyhteisö eikä yhteisö yleensäkään. Se on juhlien ja kriisien palvelulaitos sekä keino olla välillisesti mukana hyvän tekemisessä. Lisäksi se tarjoaa laadukkaita kasvatuksen ja nuorisotyön palveluja.
– Nämä ovat toki arvokkaita piirteitä, mutta eivät jäsenyyteen perustuvaa yhteisöllisyyttä, josta koettaisiin saatavan jäsenetuja.
Ensisijainen tehtävä jäsenetujen korostamisessa on Hormion mukaan määritellä rehellisesti, mikä se etu on. Kun lähes kaikki on saatavilla, olet jäsen tai et, viestinnän on keskityttävä kertomaan konkreettisista eduista, vaikka niitä olisikin vähän.
– Tyylin pitäisi olla rehellinen ja avoimen mainoshenkinen, jos jäsenyyden houkuttelevuutta halutaan vahvistaa. Mutta erityisesti se pitäisi tehdä yhtenäisesti. Jos kirkko viestii sekaisin uskoa, palveluita, hyvän tekemistä tai vaikkapa kulttuuriarvoja, se ei viestinnällisesti johda mihinkään. Tulevaisuudessa täytyy valita propagandan yhtenäinen suunta.
Jäseneduista kertominen kuuluu kaikille
Jäseneduista kertominen kasvokkain kuuluu Jussi Laineen mukaan jokaisen palkatun työnkuvaan. Myös kirkkoherrojen.
– Vaikka sitten kadulla kirkkoliivi päällä kyselemässä kuukausilahjoittajia, hän jatkaa.
Kirkosta etäällä olevat nuoret aikuiset suhtautuvat kirkkoon kuin asiakkaat palvelun tuottajaan. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että he haluaisivat itseään kutsuttavan asiakkaiksi, Hormio sanoo.
– Tätä asiakas vs. jäsen -sanavalintaa emme ole tutkineet, mutta käsitykseni on, että asiakkaat haluavat tulla kohdelluiksi kansalaisina. Eli kirkon palvelut ovat kaikille niin samat, että se muistuttaa useimmille suhdetta Kelaan, verottajaan tai liikennelaitokseen.
– Viestinnällinen vaikeus on, keitä ovat ei-jäsenet. Jos heillä on samat edut ja oikeudet (mutta ei jäsenmaksua), miksi heidät pitäisi erottaa jäsenistä sanallisesti. Ja jos ei voida erottaa, mitä väliä jäsenyydellä on. Palaamme taas takaisin lähtöruutuun: mitkä ovat jäsenyyden edut, Hormio pohtii.
Jäsenyyden syyt vaihtelevat
Ei liene yllätys, että kirkon toiminnassa aktiivisesti mukanaoleville jäsenille usko ja kaste näyttelevät tärkeää osaa heidän motiiveissaan kuuluu kirkkoon.
Sitä vastoin veronsa kiltisti maksaville, mutta ei toimintaan osallistuville maltillisille jäsenille mitkään syyt kirkkoon kuulumiselle eivät ole erityisen tärkeitä, ilmenee Jäsen360°-tutkimuksesta. Kulttuurihistorialliset arvot, kirkkohäät tai juhlapäivien kristilliset perinteet ovat noin 700 000 suomalaiselle aikuiselle melko merkityksettömiä.
Suomalaisten arvoja, odotuksia, asennetta ja hengellisyyttä suhteessa kirkkoon tarkastelevan tutkimuksen mukaan 1,5 miljoonaa suomalaisista on niin kutsutuista perinteisistä oganisaatioista irrallisia ihmisiä, joille eroaminen kirkosta on vain klikkauksen päässä.
Tärkein syy kuulua kirkkoon on heidän kohdallaan hyvän tekeminen. Toisin sanoen nämä irralliset voivat olla sekä diakoniatyön kohteina että sen tekijöinä.
Jaa artikkeli: