Kerro itsestäsi, kuka olet?
Olen Satu Kuukkanen, viidenkympin ylittänyt luokanopettaja Keski-Palokan koulusta. Minulla on kahden oman lapsen lisäksi 22 tokaluokkalaista lainalasta.
Mikä työssäsi on parasta?
Lasten kanssa työskennellessä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Vielä ei ole tullut vastaan päivää, jolloin ei ole yhtään hymyilyttänyt. Iloiseksi tekee myös se, kun näkee lasten taitojen karttuvan.
On kevätjuhlien ja lomalle lähdön aika. Miltä tuntuu päästä lomalle yhden kokonaisen koronalukuvuoden jälkeen?
Huojentavalta, selvittiinhän tästä sittenkin.
Rokotukset etenevät ja pandemia taittuu. Onko nyt erilainen tunne lähteä lomalle kuin vuosi sitten?
On, epidemian kanssa on totuttu elämään ja valoakin näkyy jo tunnelin päässä. Vuosi sitten koulussa oltiin toukokuun viimeiset viikot vähän pelonsekaisin tuntein. Tilanne oli kaikille uusi ja varmaa tietoa oli vielä vähän, eikä sitäkään tiedetty, miten syksyllä koulunkäynti jatkuu.
Mikä pandemia-ajassa oli raskainta?
Raskainta on ollut jatkuva maskin tai visiirin käyttö opetustilanteissa. Koulupäivän jälkeen on kyllä ollut aika nuutunut olo. Onneksi oppilaat ovat jo oppineet ymmärtämään, että ämpäri eli visiiri päässä ope ei kuule eikä näe mitään kunnolla.
Kuormittavia ovat olleet myös ne tilanteet, joissa opetusta on annettu yhtä aikaa sekä livenä että etänä. Koronan vuoksi myös monet mukavat koko koulun tai luokkatason yhteiset tapahtumat ovat jääneet pitämättä tai ne on jouduttu pitämään poikkeusjärjestelyin. Kyllähän se yhteisöllisyyteenkin vaikuttaa, kun kaikki tekevät hommia omissa koloissaan.
Mitä hyvää poikkeusolot toivat koulutyöhön?
Ainakin olemme oppineet käyttämään paremmin tieto- ja viestintätekniikkaa. Myös tavallisia flunssia ja muita kiertäviä pöpöjä on ollut vähemmän ahkeran käsienpesun vuoksi. Vaikka koronaohjeistus onkin tuonut työhön lisämutkia, on se ohjannut toisten huomioimiseen, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Mistä olet hakenut voimia jaksaa opettajan työssä?
Liikun mielelläni luonnossa. Siellä on hyvä nollata päätään. Onni on myös työyhteisö, joka jakaa ilot ja murheet, samassa veneessä ollaan. Kun omat lapset ovat jo lentäneet pesästä, on kotona kahden vanhan variksen elo aika rentoa. Tehdään, mitä huvittaa ja jos ei huvita, ei tehdä mitään.
Miten juhlistat kesälomien alkua?
Irrotamme mieheni kanssa veneen laiturista ja käännämme nokan kohti järvenselkää. On myös kiva päästä juhlimaan vanhan oppilaani valkolakkia.
Kajahtaako Suvivirsi tänä vuonna ehkä kovempaa kuin koskaan aiemmin?
Ainakin omien korvien välissä. Koko koulun voiminhan emme pääse sitä vielä laulamaan.