Kirkkoherra Arto Viitala vieraili päiväkerhossa ja askarteli tipun. Samalla vaihdettiin ajatuksia pääsiäisestä ja pohdittiin erästä visaista kysymystä.
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala on karkkilakossa.
– Mutta vain nyt paaston ajan, pääsiäiseen saakka. Sitten herkutellaan.
Keljonkankaan Neulaskodin päiväkerholaiset Elsa, Seela ja Lumi eivät lakkoile. Heti kun lastenohjaaja Tarja Masalin antaa luvan, pienet pääsiäismunat katoavat kulhosta parempiin suihin. Päiväkerhossa on tällä kertaa aiheena pääsiäinen, ja niinpä pöydältä löytyy munien lisäksi myös pajunkissoja, rairuohoa, kasa askartelutarpeita ja viisi lähes valmista pääsiäistipua.
– Pyrstösulan voi lopuksi liimata tipun taakse, mutta varokaa etteivät sormet mene liimaan. Ja heltan voi laittaa paikalleen näin, naks! Masalin demonstroi askartelijoille.
Viitala on kutsuttu maaliskuiseen pääsiäispäiväkerhoon vieraaksi, kuuntelemaan ja vastailemaan lasten aihepiiriä koskeviin kysymyksiin ja osallistumaan samalla seurakunnan pääsiäisvideon kuvauksiin.
Aluksi tipujen askartelu kirvoittaa eläväisiä pohdintoja eri lintujen äänistä, mutta pienen lämmittelyn jälkeen mennäänkin suoraan ikuisuuskysymyksiin.
– Kumpi tuli ensin, kana vai muna? tiedustelee viisivuotias Seela Lehtinen pöytäseurueelta.
– Sepä onkin ihmeellinen kysymys. Kumpi sinun mielestä? Viitala heittää pallon takaisin.
Pienen pyörittelyn jälkeen Lehtinen päätyy lopputulokseen, että kanan on täytynyt tulla ensin.
– Jumala loi kanan, ja kana loi munan, hän summaa pohdinnat.
Mutta miten kananpoikaset liittyvät pääsiäiseen, kristikunnan suurimpaan juhlaan?
– Oikeastaan tiput liittyvät pääsiäiseen yhdessä pääsiäismunien kanssa, Viitala valottaa.
– Kananmunan sisällä on kätkettynä elämää, eli tipu. Vähitellen se kasvaa ja kun se on valmis tulemaan maailmaan, munankuori menee rikki ja tipu kuoriutuu. Pääsiäisenä juhlitaan sellaista elämää, joka tulee kätköstä esille.
Pääsiäinen on valon ja elämän juhlaa, mutta on perinteessä tummiakin sävyjä.
– Te varmaan muistatte kertomuksen, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin? Jerusalemissa tapahtui sitten monenlaista. Jeesus söi esimerkiksi juhla-aterian ystäviensä kanssa, mutta eteen tuli myös vaikeita asioita ja Jeesus vangittiin, Viitala kertoo.
– Joo, ollaan me kuultu. Jeesus ristiinnaulittiin ja se kuoli, mutta heräsi sitten eloon, päiväkerholaiset tietävätkin tarinan jatkon.
– Niin, siitä tuli tosi murheellinen juttu. Mutta pääsiäinen on juuri se juhla, jolloin Jeesuksen ystävät ovat ensin hyvin surullisia, kunnes he sitten kohtaavatkin ylösnousseen Jeesuksen. Suru vaihtuu iloksi ja ihmiset saavat kokea, että Jumala luo elämää kuolemankin keskelle, Viitala tiivistää.
Tiput alkavat valmistua ja puhe siirtyy pöydällä oleviin pajunoksiin. Jotenkin nekin taitavat linkittyä ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin?
– Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ihmiset heiluttivat hänelle puista katkottuja palmujen oksia. Suomessa on sen verran kylmä, ettei täällä kasva palmuja, mutta keväällä ihan ensimmäisenä kasvaa pajunkissoja. Ne muistuttavat palmunoksista ja ovat myös elämän merkki, Viitala silittää pieniä pajunkukintoja.
– Oletteko te muuten käyneet virpomassa? Mitäs siinä pitikään sanoa?
– Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle, Elsa muistaa ulkoa koko lorun.
– Ja sitten saadaan pääsiäismunia ja joskus karkkia!
– Joo, palmusunnuntainahan näillä virvotaan. Ja siinä voi myös sanoa lopuksi, että ”Jumala sinua siunatkoon”. Mutta sekin on hienoa, että saa karkkia tai muuta hyvää, Viitala myöntää.
Päiväkerholaisten pääsiäiseen kuuluvat tänäkin vuonna pääsiäismunat, -laulut ja -askartelut, kenties virpominenkin, mutta mitä aikoo kirkkoherra tehdä pääsiäisenä?
– Toivottavasti pääsen käymään kirkossa, Viitala aloittaa.
– Nyt kun on nämä maskit ja monenlaisia rajoituksia, kirkotkin ovat olleet kiinni. Mutta toivottavasti pääsiäisenä päästään kirkkoon, sen aika näyttää. Varmaan käyn myös kävelyllä keväisessä luonnossa, ja mämmiä ja muita herkkuja täytyy syödä. Rairuohon voisi kylvää, hän tuumailee.
– Mutta tiedättekö te vielä sen yhden tärkeän pääsiäisen merkin? Viitala muistaa.
– Se on ristinmerkki. Se kertoo, että vaikka elämässä on joskus tosi isoja suruja, voi siihen surun keskellekin tulla iloa. Vaikka on vaikeuksia, voi silti olla toiveikkaalla mielellä. Se on sitä Jumalan huolenpitoa, jota pääsiäisenä juhlitaan.
Katso askarteluhetken tunnelmia videolta ja seurakunnan pääsiäisen ohjelma osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/paasiainenJaa artikkeli: