Neljännen adventtisunnuntai on omistettu neitsyt Marialle. Mikä onkaan hänen merkityksensä kirkon missiolle? Sitä pohtii Timo-Matti Haapiainen.
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. – Matt. 1: 18-24 (1. vuosikerta)
Harvat taitavat pitää neljättä adventtia merkittävänä lähetyspyhänä, vaikka se on juuri sitä. Se on omistettu kristillisen lähetystyön merkittävälle, mutta usein syrjään jätetylle pioneerille, neitsyt Marialle.
Jeesus oli odotettu lapsi tavalla, johon muiden on vaikea yltää. Häntä oli odotettu monien sukupolvien ajan. Kuitenkin ilmoitus hänen syntymästään yllätti ihmisen toisensa jälkeen. Näinkö kaikki lopulta tapahtuisi?
Marian raskaus käynnisti uuden vaiheen maailmanhistoriassa ja Jumalan lähetyksessä. Jumala oli aiemmin lähettänyt ihmisten luo viestinviejiä, niin enkeleitä kuin ihmisiä. Nyt Jumala tuli itse ihmiseksi ja oli sen myötä sekä lähettäjä että lähetetty.
Mullistavan käänteen keskuksessa on Maria, joka otti vastaan tehtävän Jumalan äitinä. Hän otti vastaan Jumalan Sanan ja kantoi ja synnytti tämän ihmisten keskuuteen. Tehtävä Jeesuksen äitinä oli siis myös lähetystehtävä. Sanan kantajana Maria on Jumalan lähetykseen osallistuvan kirkon esikuva. Myös se ottaa vastaan Jumalan sanan, ylittää sen kanssa monia rajoja, synnyttää kasteessa uusia jäseniä maan päällä elävään Kristuksen ruumiiseen ja huolehtii näistä monin tavoin.
Marian kautta aukeaa näkökulma Jumalan lähetyksen laaja-alaisuuteen. Hänen kohdussaan ikuinen ja ajallinen yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla. Hänen poikansa nimi Immanuel kertoo tästä: Jumala on meidän kanssamme. Ei etäällä vaan tässä. Maria kuuli näkymättömän ja näkyvän maailman äänet, sekä enkelin viestin että poikansa itkun. Hän etsi lapselleen suojan yön kylmyyttä ja vainoja vastaan. Hän näki, miten hänen poikansa kohtaaminen kosketti yhtälailla köyhiä työläisiä kuin kunnioitettuja viisaita. Hän oli poikansa kokeman väkivallan, oikeusmurhan ja häpeällisen teloituksen sekä kuolleista nousemisen todistaja. Hänen poikansa kehotti oikeudenmukaiseen elämään ja tarjosi tien Jumalan luo, ruokki ihmiset ja lupasi juhla-aterian Jumalan valtakunnassa.
Äiti tuntee lapsensa tarpeet ja vastaa niihin. Marian esikuva ohjaa kirkkoa näkemään sen inhimillisen puutteen, kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden, jossa Kristuksen kärsimys jatkuu tänään, ja vastaamaan siihen. Marian esikuva ohjaa kulkemaan Jumalan sanan kanssa yli monenlaisten inhimillisten rajojen.
Tämä maailma tarvitsee joulun lasta Jeesusta. Tämä maailma tarvitsee myös hänen äitinsä Marian viisautta ja lempeyttä.