Kun isoäitini vielä oli elossa, jouluisin toistui yksi hetki. Mummi keskeytti ruoanlaiton ja käveli radion luo. Hän väänsi volyymin suuremmalle ja istui yksin kampauspöytänsä ääreen. Radiossa soi joululaulu Taas kaikki kauniit muistot.
Sen laulun ajan mummi näytti surulliselta. Mutta me lastenlapset tiesimme, että se oli hänelle yksi joulun tärkeimmistä hetkistä.
Vielä lapsena en ymmärtänyt, että kyseisessä Sulho Rannan Viljo Kojon runoon säveltämässä kappaleessa kertoja muistelee lapsuuden joulua ja käyntiä kirkossa, jossa hän kuunteli äitinsä laulua. Kertoja kuvailee laulussa tunnelmaa, jota ”milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain”. Jouluna elpyvät muistot antavat hänelle voimaa vaikeuksiin.
Joululauluilla on tällainenkin merkitys ja tarkoitus. Sävelmiä on tutkittu Suomessa muun muassa virsien ja hengellisten laulujen tutkimushankkeessa, ja sen mukaan yhteiset laulamisen kokemukset säilyttävät muistoja elämän tärkeistä hetkistä. Tähän perustuu myös Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien suosio.
Joululaulut lohduttavat ja tuovat voimaa. On sanomaltaan osuvaa, että kymmenissä Suomen kaupungeissa tälläkin hetkellä kuuluva Jouluradio on juuri seurakuntien pyörittämä kanava. Mukana on myös Jyväskylän seurakunta.
Hetki, jonka isoäitini koki kampauspöydän ääressä, toistuu minulla joka vuosi marraskuussa: olen autossa ja juuttunut liikennevaloihin, kun Jouluradiossa soi Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu. Niihin liikennevaloihin ei kiire ulotu.
Mikä on sinun hetkesi?
Jaa artikkeli: