Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus paljastaa myös, että moni perhe koki jäävänsä kaiken avun ulkopuolelle koronanepidemian poikkeusaikana.
Koronaepidemian poikkeusaika näkyi perheissä hyvin eri tavalla. Koronakevään vaikutuksia selvittänyt Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus paljastaa, että yli puolet kyselytutkimukseen osallistuneista vanhemmista koki poikkeustilanteen synkkänä tai toivottomana, mutta lähes yhtä monen vanhemman elämässä korona-aika tuntui valoisana tai toiveikkaana.
Tulosten kahtiajakoisuus yllätti myös tutkijatohtori Matilda Sorkkilan.
– Eristäytyminen ei ollutkaan kaikille vaikeaa, eikä poikkeusaika näkynyt selkeänä kuormittuneisuutena kaikissa vanhemmissa. Toisaalta perheet, joissa tuen tarve ennen koronaakin oli suuri, voivat poikkeusaikana entistä huonommin.
Vaikka kriisiin oli varauduttu heikosti, paljasti poikkeusaika myös jotakin hyvää.
– Huomattava osa vanhemmista voi hyvin ja oli onnellisia. He kokivat voivansa vihdoinkin hidastaa tahtia ja nauttia yhdessäolosta perheen kanssa. He eivät edes toivoneet paluuta vanhaan.
Sorkkilan mielestä olisikin tärkeää pohtia, voitaisiinko korona-ajasta oppia hyvinvointia lisääviä tekijöitä, kuten kiireettömyyttä, perhekeskeisyyttä ja pehmeitä arvoja.
Jokainen meistä voisi miettiä, miten auttaa naapuria, ystäviä ja sukulaisia.
– Onko nyky-yhteiskunta liian hektinen ja suorituskeskeinen, jotta vasta kriisin keskellä on mahdollista hidastaa tahtia. Tarvitaanko tällainen kriisi, että ihmiset voivat elää arvojensa mukaisesti? Sorkkila kysyy.
Perheiden elämää poikkeusaikana tarkastellut tutkimus tehtiin keväällä huhti-toukokuussa. Vanhempia kuormittivat poikkeusaikana erityisesti taloudelliset huolet, tukiverkkojen ja palveluiden puute, yksinäisyys sekä etäkoulun ja työn yhdistämiseen liittyvät vaikeudet.
Huomattavalla osalla vanhemmista (20–30 prosenttia) oli uupumusta viikoittain. Lähes joka kymmenes vanhempi oli vakavassa uupumisriskissä. Uupumusta lisäsi siirtyminen etäopetukseen, jolloin lasten opetusvastuu jäi enemmän vanhempien harteille. Vanhemmat kokivat, ettei työpaikoilla aina ymmärretty, missä puristuksessa vanhemmat olivat.
Yksinhuoltajaperheissä kannettiin huolta ja pelkoa siitä, mitä lapsille tapahtuu, jos vanhempi sairastuu.
Vanhempien väsyminen oli yhteydessä myös lapsiin kohdistuneeseen väkivaltaan ja kaltoin kohteluun.
– Vanhemmat olivat yllättäen monenlaisten vaatimusten puristuksessa. Monet heistä kokivat jäävänsä kaikkien tukiverkkojen ja palvelujen ulkopuolelle, Sorkkila kertoo.
Heikommassa asemassa olevilta perheiltä palvelut katkesivat lähes kokonaan, minkä seurauksena perheet voivat entistä huonommin.
– Tuntui, että kukaan ei poikkeusaikana kysynyt, mitä vanhemmille kuului. Heidän piti vain jotenkin selviytyä tästä ajasta, Sorkkila huomauttaa.
Sorkkilan mukaan poikkeustilanteisiin pitäisi varautua paremmin, jotta perheet eivät joutuisi samanlaiseen ahdinkoon kuin keväällä.
– Nyt olisi hyvä pohtia, miten jatkossa järjestetään matalan kynnyksen apua perheille.
Kyselytutkimuksen vastauksissa vanhemmat toivoivat muun muassa keskitettyä puhelinnumeroa, josta voisi saada tietoa eri palveluista. Lisäksi toivottiin enemmän yhteydenpitoa koulun, päiväkodin ja kodin välille, joustoa työpaikoille, lasten ulkoilutusapua ja ruoka-apua.
– Lasten jäädessä etäopetukseen yksikin lisäruoka tuntui kuormittavan perheitä, joissa rahat olivat muutenkin tiukoilla, Sorkkila sanoo.
Tukea toivottiin myös parisuhteeseen ja henkiseen jaksamiseen, vertaistuki- ja keskusteluryhmiä sekä lapsille ohjattua toimintaa verkkoon.
– Monet toimijat havahtuivatkin nopeasti tarjoamaan näitä palveluja, Sorkkila toteaa.
Poikkeusaika toi esiin myös ihmisten auttamishalun, minkä Sorkkila toivoisi jatkuvan, kun elämä joskus normalisoituu.
– Sen lisäksi, että sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan hyvin, jokainen meistä voisi miettiä, miten auttaa naapuria, ystäviä ja sukulaisia. Kriisin keskellä liian moni jäi yksin täysin ilman apua.
Tutkijatohtori Matilda Sorkkila alustaa tutkimuksesta piispantarkastuksen paneelikeskustelussa Maskin takaa – Mitä meille tapahtuu? pe 25.9. klo 14. Keskustelu nähdään suorana Jyväskylän seurakunnan Henki ja elämä -Youtube-kanavalla, osoitteessa youtube.com/henkielama. Keskustelussa pohditaan muun muassa, mitä hyvää voisimme oppia poikkeusajoista. Piispa Simo Peuran lisäksi mukana ovat yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta, Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen ja erikoistutkija Terhi Tuukkanen lapsiasiavaltuutetun toimistosta.
Tiesitkö
- Tutkimus vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijöistä covid-19-kriisin poikkeusaikana toteutettiin 22.4.–13.5.2020.
- Verkkokyselyyn osallistui 1 105 vanhempaa eri puolilta Suomea.
- Osa Jyväskylän yliopiston Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu) -tutkimusta.
- Tutkimuksessa on mukana useita maita ympäri maailmaa.
- Tutkimuksesta vastaavat tutkijatohtori ja hyvinvoinnin psykologian dosentti Matilda Sorkkila ja professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta.