Elämä on opettanut Hannu ja Marketta Tuomalalle, että ilman rukousta matkaan on turha lähteä. Vuosien aikana omista lauluista on koostettu pari CD-levyä.
LAULAVA myllykoskelainen pariskunta, verosihteerin töistä eläköitynyt Marketta, 71, ja tehtaan vesivoimalaitoksella käyttöpäivystäjänä ahkeroinut Hannu, 73, Tuomala ovat saaneet kokea vuosien varrella, että rukoukset kuullaan. Marketan rakkain kohta Raamatussa kuuluukin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat”.
Puolison syöpähoitojen alla Marketta rukoili ahdistuneena vuoteessaan. Samassa sängyn vieressä välähti kirkas valo, ja hän kuuli sanat: ”Älä pelkää.” Marke koki sellaisen rauhan ja levon, jota ei elämässä ennen ollut.
PÄIVÄN TUNNUSSANA puolestaan lohdutti sanoin ”Kun voimani uupuivat, hän tuli avuksi”. Edellinen ilta oli ollut pariskunnalle järkyttävä, sillä auton eteen oli pimeästä syöksähtänyt tumma hahmo, jonka väistäminen ei enää onnistunut. Rusentunutta ajoneuvoa paikalta noutaneet olivat todenneet, että turmassa oli aineksia pahempaankin. Vuoden kestänyt prosessi oli rankka, mutta senkin yli ystävien rukoustuki kantoi.
MUSISOINTI on ollut osa molempien elämää lapsuudesta saakka. Vielä 1960-70-luvuilla Hannu soitti kitaraa ja lauloi tanssiorkestereissa. Ruotsiin tehtiin yhdessä lyhyt visiitti, ja ehtipä Hannu kokeilla yrittäjänkin elämää, mutta tyhjyys etsi jo ulospääsyä. Usko avautui 1980-luvun alussa. Markelle sysäys oli äidin kuolema.
– Mietin, mitä seuraa kuoleman jälkeen.
Paikat kirkkokuorossa oli jätettävä Tuomaloiden siirryttyä Suomen Raamattuopiston vapaaehtoisiksi julistus- ja musiikkityöntekijöiksi.
– Kun kentällä tullaan tutuiksi, elämä on kuin yhtä suurta perhettä. Rukoillaan ja kannetaan toisiamme.