Sisimpämme janoaa yhä uudelleen nähdä lohdutuksen ja rakkauden merkin, joka ei ole tyhjä. Ristin merkki, jo kasteessa otsaamme piirretty.
LAPSENA silittelin isäni vanhaa, rippikoulusta saatua Uutta testamenttia. Kansi oli tummanpunaista samettia, ja sen kulmassa kimalteli kultainen kohoristi. Kirjan tuntuma ja ulkonäkö kiehtoivat. Kun opin lukemaan, hain isän kirjan taas hyllystä. Vanha raamatunkäännös ei avautunut pienelle koululaiselle, mutta kirjan juhlavuus teki silti suuren vaikutuksen. Puhe Jumalasta kiteytyi pieneen, kultaiseen ristiin, jonka alla salaperäiset sanat odottivat.
RAAMATUN lukemiseen pääsin kiinni omalla rippileirillä. Rippikoulun jälkeen kuljin tiiviisti nuoren seurakunnan toiminnassa. Ristein, sydämin ja logoin kuvitetut t-paidat ja korut kertoivat kristillistä kuvakieltä siitä, kenen jengissä tässä pyöritään. Koimme vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rehellistä ylpeyttäkin omasta uskon sankarista, jonka joukkoihin halusimme näkyvästi kuulua.
KUVA kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Miten totta se onkaan merkkien ja symbolien äärellä. Minkä merkin äärellä sinä tunnet yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta, lämpöä, ihmetystä? Psalminkirjoittaja pyytää Jumalalta: ”Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää”. (Ps. 86:17) Tähän sisältyy tunnistettava ajatus. Kaipaamme merkkiä, joka antaa toivon. Sisimpämme janoaa yhä uudelleen nähdä lohdutuksen ja rakkauden merkin, joka ei ole tyhjä. Ristin merkki, jo kasteessa otsaamme piirretty.
VARMA syksyn merkki on viikkotoiminnan käynnistyminen Kouvolan seurakunnissa. Koronakevääseen katkennut säännöllinen toiminta on jälleen alkanut. Seuraamme koronatilannetta, ja järjestämme kaikki seurakuntien tilaisuudet mahdollisimman turvallisesti. Tietoa ryhmistä ja tapahtumista saat Risteyksen lisäksi kirkollisista ilmoituksista, verkkosivuiltamme sekä työntekijöiltämme. Huomisen tilanteesta emme vielä tiedä, mutta seurakunnassa otamme sen vastaan yhdessä, Jumalaan turvaten.
Jaa artikkeli: