Syksyllä opintojen alkaessa eletään jännittävää aikaa. 16-vuotias Ella Jouhtimäki sisustaa opiskelijakotiaan Harjun asuntolassa.
Rappuset vievät ylimpään kerrokseen. Käytävältä, numeroidun oven takaa avautuu huone: oikealla vessa ja suihku, vasemmalla kompakti keittiö. Hella, tiskipöytä, pieni jääkaappi. Valkoiseksi maalatut seinät, sinertävät verhot ja juuri puhtaaksi kuurattu lattia. Sepänkadun liikenne soljuu ohitse suuren ikkunan alla.
– Ikkuna saa olla auki yölläkin, koska muuten tulee aika kuuma, sanoo Ella Jouhtimäki ja istahtaa sängylleen.
Kämppistä sai toivoa, ja me päästiin kaverin kanssa samaan soluun.
Toinen sänky vastakkaisella seinällä kuuluu kämppikselle. Gradia Jyväskylän Harjun asuntolassa asutaan pääosin kahden hengen soluissa, vaikka yksiöitäkin löytyy. Jouhtimäkeä arveluttaisi jakaa huone vieraan kanssa, mutta nyt tuntuu hyvältä.
– Kämppistä sai toivoa, ja me päästiin kaverin kanssa samaan soluun. Ollaan tunnettu ekaluokalta asti, vierailtu yökylässä ja käyty riparileirikin yhdessä.
Tuttu ja luotettava huonekaveri laski osaltaan 16-vuotiaan vanhempien stressitasoa, kun tyttö haki yhteishaussa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun jälkeen. Lukio ei houkutellut ja ala tuntui omalta.
– Oikeastaan vain keittiöala kiinnosti, ja haluan nopeasti ammattiin ja töihin. Koulusta tehtiin tutustumisreissu Gradian toimipisteisiin. Jo silloin päätin hakea tänne.
Onneksi tutorit lähtivät saattelemaan kouluun ensimmäisenä aamuna
Jouhtimäki aikoo suorittaa kokin ammattiopinnot ja hankkia myös tarjoilijan pätevyyden, koska keittiöalan laaja osaaminen parantaa työmahdollisuuksia. Käytännön tekeminen, oppiminen ja kehittyminen koulun keittiössä kiinnostavat eniten.
Opiskeluasunto tuli tarpeeseen, koska kotoa Keuruulta olisi pitkä matka kulkea päivittäin. Harjun asuntola on juuri kauempaa tulevia ja alaikäisiä ammatillisen perustutkinnon ensimmäisen vuoden opiskelijoita varten.
Huone on valmiiksi kalustettu, mutta muuttokuormaan mahtui yllättävän paljon kannettavaa. Äiti auttoi järjestämään petivaatteet, astiat, vaatteet ja muun tarpeellisen paikoilleen. Viherkasvikin löysi paikkansa.
– Ainakin maton voisi vielä hankkia, uusi asukas suunnittelee sisustustaan.
Kaikkea tavaraa ei kannata asetella esille, koska tytöt muuttavat pian remontin alta asuntolan uudistetulle puolelle. Siellä etsitään paikka myös valosarjoille ja seinäkellolle, joka nyt nojaa ikkunalautaan.
Asuntolassa asumisesta ei tarvitse maksaa, koska se on valtion tukemaa ja opiskelijalle ilmaista.
Syksyisin rajoja toki haetaan ja testataan.
– Rahaa kuluu jonkin verran ruokaan, ja koulua varten pitää ostaa alaan kuuluvat työvaatteet ja joitakin kirjoja. Onneksi sain rahaa säästöön kesätöissä, Jouhtimäki tuumaa.
Talo ja sen asukkaat tulevat pikkuhiljaa tutuiksi, kun alun jännityksestä päästään. Sopeutumisessa auttavat asuntolan työntekijät ja tutorit. He olivat muuttopäivänä vastassa, esittelivät paikkoja ja opastivat huoneeseen.
– Stressasin alussa aika paljon. Onneksi tutorit lähtivät saattelemaan kouluun ensimmäisenä aamuna, nyt osaan reitin jo hyvin. Priimuksen kampukselle on tästä sopiva pyöräilymatka.
Asuntolaohjaaja Sirpa Viita tapaa talon nuoret päivittäin, koska sisälle kuljetaan työtekijöiden työpisteen ohi. Asukkaisiin muodostuu tiivis yhteys.
Monet naurut nauretaan ja itkut itketään yhdessä.
– Aina yllättää, kuinka he tulevat rohkeasti juttelemaan. Meille se merkitsee, että olemme onnistuneet työssämme. Nuorimmat täällä ovat 15-vuotiaita. Kyselen kuulumiset ja autan missä tarvitaan, vaikkapa täyttämään Kela-hakemuksia tai hakemaan kesätöitä, Viita kertoo.
Talon turvallisuus- ja järjestyssäännöt tehdään jo alkuun kaikille selväksi. Päihteitä ei sallita, jokainen siivoaa huoneensa viikoittain ja hiljaisuus alkaa kello 22. Säännöistä pidetään myös kiinni.
– Syksyisin rajoja toki haetaan ja testataan. Me olemme tarkkoja, ja valvonta toimii, Viita vakuuttaa nauraen.
Hän kuvailee, kuinka talossa asutaan yhteisöllisesti. Huoneiden ovia pidetään usein auki käytävään ja asukkaat viettävät aikaa toistensa luona. Oma huone on tärkeä ja se sisustetaan kodiksi.
– Monet naurut nauretaan ja itkut itketään yhdessä. Täällä solmitaan pitkäaikaisia ystävyyksiä. Toukokuun viimeisen viikon tunnelma on haikea, kun koulut loppuvat ja asukkaat hajaantuvat tahoilleen.
Koulupäivän jälkeen saattaa yllättää hiljainen ja yksinäinen hetki. Jouhtimäki on jo löytänyt talosta kavereita pelaamaan pallopelejä ja frisbeetä.
Soittelen äidin kanssa joka päivä.
Tutustumistapaamisia ei ole tänä syksynä vielä järjestetty koronan takia, ja yhteiset tilatkin on suljettu. Toisten oville voi silti mennä koputtelemaan ja tutorit keksivät yhteistä tekemistä.
– Jotkut uusista asukkaista ovat ujoja eivätkä tule helposti mukaan. Kaikkia käydään kuitenkin pyytämässä, asuntolatutor Jani Lähdeaho kertoo.
Tutorit valitaan vuosittain toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoista. He järjestävät monenlaista toimintaa asukkaiden toivomusten mukaan. Lähdeaho muistaa, kuinka häntä itseään jännitti pari vuotta sitten muuttaa asuntolaan ja kotoa pois. Tutorit tulivat apuun, he tutustuttivat paikkoihin ja opettivat kulkemaan kaupungissa.
– Jyväskylä on kuitenkin aika iso paikka, eivätkä kaikki heti esimerkiksi oivalla, mikä on Linkki, hän havainnollistaa.
Lähdeaho haluaa vuorostaan olla tukena uusille asukkaille.
– Täällä ei tarvitse jäädä yksin. On kiva, kun on muita ihmisiä lähellä.
Perjantaisin asuntola hiljenee, kun nuoret lähtevät viikonlopun viettoon koteihinsa. Huoneeseen voi jäädä vain pätevän syyn vuoksi.
– Pitkämatkalaiset saavat jäädä, koska heiltä kuluisi iso osa viikonlopusta matkoihin. Tänäkin vuonna heitä asuu meillä useita, asuntolaohjaaja Viita sanoo.
Jouhtimäkeä odottelevat kotona äiti, isä, sisarukset ja maatiaiskissa. Viikossa ikävä ei ehdi kasvaa liian isoksi.
– Soittelen äidin kanssa joka päivä. Äiti kyselee, miten koulupäivä on mennyt ja mitä muuta olen puuhaillut.
Seurakunta oppilaitoksissa
Jyväskylän seurakunnan oppilaitostyöntekijät ovat kaikkia opiskelijoita ja oppilaitosten henkilökuntaa varten. Heidän kanssaan voi keskustella mistä tahansa mieltä painavasta asiasta luottamuksella ja maksutta. Heitä voi nykäistä hihasta, ottaa yhteyttä somessa tai voi sopia tapaamisen verkkoon (Teams).
Elina Lintulahti, Gradia Jyväskylän lukioiden oppilaitosdiakoni
elina.lintulahti@evl.fi, 050 5497006. Tavattavissa Schildtin lukiolla perjantaisin tai sovitusti huoneessa F220. Lyseolla päivystys maanantaisin klo 12.30-13.30.
Johanna Tikkanen, Gradia Jyväskylän ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppilaitospappi
johanna.tikkanen@evl.fi, 050 521 5418. Tavattavissa JAMK:n pääkampuksella, Rajakatu 35, huone DP47.
Matti Väätäinen, Jyväskylän yliopiston oppilaitospappi
matti.vaatainen@evl.fi, 050 594 8167. Tavattavissa kampuksella, Seminaarinmäki, Fennicum-rakennus.
Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/oppilaitospappi