Elämän tarkoitus hukassa? Opiskelija, akatemiaprofessori, pappi ja putkifirman työnjohtaja kertovat, mistä elämän tarkoitusta voi hakea.
– Jokainen, joka syntyy, kuolee. Se, miten kuljen tämän matkan, on tärkeää.
Camilla Latvalan mielestä elämän tarkoitus on olla läsnä, tehdä hyvää toisille ja kehittää itseään paremmaksi – unohtamatta nauttia ympärillä olevista hienoista asioista.
– Jos itselläni ei olisi elämässä mitään tarkoitusta, en usko, että nousisin aamulla sängystä.
Elämän tarkoituksen hahmotus on vaikuttanut myös alanvalintaan. Työssä voi olla läsnä ja auttaa. Latvala aloitti lähihoitajaopinnot vuoden alusta. Ammattiin valmentavassa valma-koulutuksessa hän sai askelmerkkejä itsetuntemusharjoitteiden ja opettajien myötä. Avun saaminen opetti vastuuta omasta toiminnasta: toista ihmistä voi auttaa etsimään elämän tarkoitusta.
– Jokaisen sanoilla ja teoilla on merkityksensä. Voin auttaa jotain ihmistä löytämään elämän tarkoituksen, mutta voin myös vaikuttaa niin, että toinen kokee, että hänen elämällään ei ole merkitystä.
Elämän tarkoituksen ajattelu ei saa olla pakkomielteistä.
– On lohdutonta ajatella, että on vain yksi tarkoitus. Esimerkiksi usko voi olla tärkeä, mutta pitää nähdä myös muut mahdollisuudet.
Camilla Latvala syntyi vanhoillislestadiolaiseen perheeseen, mutta otti etäisyyttä liikkeeseen. Nyt hän kuuluu jälleen herätysliikkeeseen. Usko toi lisää merkityksellisyyden tunnetta elämään.
– Se antoi valoa myös siihen, miten ympärillä olevia asioita voi muuttaa paremmiksi.
Käytännöllinen kysymys
Akatemiaprofessori Sara Heinämaan mukaan kysymys elämän tarkoituksesta on käytännöllinen: Mitä voin elämässäni tehdä ja millaiseksi henkilöksi voin tulla? Pohdinnalla on paljon teoreettisia ulottuvuuksia, jotka koskevat ihmiselämän luonnetta ja rakennetta.
– Elämään sisältyy tietynlaisia käännekohtia ja rajapaaluja: tiedostamme syntyneemme tiettyyn aikaan ja paikkaan ja tajuamme etenevämme kohti kuolemaa. Elämämme jäsentyy osaksi yhteisöjä, kuten perhe, työyhteisö, ystäväpiiri, kansa ja myös globaalit verkostot. Nämä rakenteet ovat teoreettisen jäsennyksen aiheita. Jokainen meistä joutuu omalla kohdallaan päättämään, millaisille tarkoituksille elämänsä omistaa.
– Elämämme ei ole asiantuntijaongelma. Kaikenlaiset saarnamiehet – tieteiden ja uskontojen – ovat jokaisen toisen ihmiselämän osalta amatöörejä.
Elämän tarkoitusta koskevaa kysymystä ei pidä sekoittaa kosmologisiin kysymyksiin kuin miksi universumissa on elämää, miten elämä syntyy tai miksi on jotain eikä mitään.
– Ne ovat maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, eivätkä ne väistämättä kosketa meitä kaikkia.
Elämän tarkoitus on eräänlainen päämäärä, joka suuntaa toimiamme, tekojamme ja pienempiäkin pyrkimyksiämme. Se ei kuitenkaan ole päätepiste, jonka vasta lopuksi saavutamme. Kyse on oikeasta toiminnan tavasta, joka kytkee meidän ympäröivään maailmaan. Aristoteleen mukaan elämän tarkoitusta voi nimittää eräänlaiseksi onnellisuudeksi. Hän tarkoitti tällä sielun moninaisten kykyjen hyveellisyyttä.
– Tarkoituksena on tulla hyväksi. On myös esitetty, että elämän tarkoitus on tulla parhaaksi mahdolliseksi ihmiseksi, mutta koska jokainen ihminen on taipumuksiltaan ainutkertainen, voimme saavuttaa tämän lukemattomin eri tavoin, monilla erilaisilla poluilla.
Usko antaa uuden merkityksen
Pastori Ville von Gross aloitti elämän tarkoituksen miettimisen ”oikein kunnolla” luettuaan ensimmäisen filosofian kirjan.
– Mutta en ymmärtänyt maailmaa sen paremmin. Kirja antoi enemmän kysymyksiä.
Historia ja tähtitiede eivät antaneet vastausta. Teologiaa opiskellessaan von Gross ymmärsi, että kysymys on enemmänkin kaipuusta kuin vastauksen loogisesta oikeellisuudesta.
– Kysymys on henkilökohtainen: mikä on elämäni tarkoitus? Mihin rakennan maailmankatsomukseni ja perusturvani?
Kristinuskon mukaan elämän tarkoitus on rakentaa sellainen luottamus Jumalaan, joka kestää yli kaikkien elämän vaiheiden. Usko antaa elämälle uuden ja erilaisen merkityksen, jos ihminen ottaa sen tosissaan.
– Maailma olisi erilainen paikka, jos ihmiset toteuttaisivat rakkauden kaksoiskäskyn. Meidän tulisi tehdä toisille, kuten tahtoisimme itsellemme tehtävän.
Kristitylle Taivaan kotiin pääseminen on elämän tarkoitus, mutta elämällä voi olla useita merkityksiä.
– Itselläni on kaksi vahvaa kutsumusta. Ensimmäinen on olla rakastava isä lapsilleni. Se kattaa koko perheeni ja puolisoni. Toinen kutsumus on pappeus, jonka pyrin hoitamaan niin hyvin kuin vain mahdollista. Kutsumukset antavat elämälle tarkoituksen.
Jokainen ihminen on ainutkertainen, ja se korostuu suhteessa toisiin ihmisiin.
– Elämä on oppimista ja kasvamista ehjäksi. Lopullisen vastauksen saa elämän matkan päätyttyä, kun koti-ikävä lakkaa. Itseäni puhuttelee virren 511 säkeistö: ”Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen”.
Elämän tarkoitus pyrkiä hyvään
Elämän tarkoitus on pyrkiä kaikkeen hyvään. Se lähtee siitä, miten kohtelee itseään, sanoo Jouni Takkinen. Ensin täytyy rakastaa itseään, jotta pystyy arvostamaan toisia.
Takkinen vietti lapsuutensa maaseudulla ja sai hoivaa kolmelta sukupolvelta.
– Minun on helppo sanoa, että täytyy pyrkiä hyvään, sillä elämäni on ollut turvallinen. En tiedä, millaiseksi olisin kasvanut, jos taustalla olisi pahoinvointia.
Takkinen uskoo, että jokainen pohtii jossain vaiheessa elämänsä tarkoitusta, ei filosofoiden vaan arjen tasolla.
– Jokainen miettii, miten elämä on mennyt tai mikä on suhde läheisiin.
Elämän tarkoitus muuttuu ajan myötä. Kolmen lapsen isä ei ajattele kuin ”kaikkitietävä teini”, jolla kaikki on edessä.
– Vanhemmuus tuo vastuun ja ilon. Oma ainutkertaisuus lakkaa, kun tulet isäksi. Sen parempaa asiaa ei voi olla kuin että näkee lastensa kasvavan.
Elämän tarkoitus voi heijastua ammatinvalintaan. Takkisen ammatinvalintaan ovat vaikuttaneet enemmän talouslamat. Mies on vaihtanut työtä graafiselta alalta ravintolatyöntekijään ja nyt työnjohtajaksi putkifirmaan.
– Joskus kun kiistellään pikkuasioista, vaikka aikatauluista, muistutan, että rakennamme ihmisille koteja, se on työmme tarkoitus.
Työkohteet vaihtelevat uudisrakentamisesta remontteihin. Remonteissa kunnioittava asenne korostuu
– Silloin mennään ihmisten koteihin. Siinä ollaan olennaisten äärellä, ja siellä kohtaa koko ihmiskirjon.
– Mikään inhimillinen ei ole vierasta. Pystyn kohtaamaan erilaisia tilanteita ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Lähimmäisenrakkautta pystyy toteuttamaan paremmin, jos ei ole ennakkoluuloinen.
Jaa artikkeli: