Koronakevät on ollut outoa aikaa. Nyt on nähty sekin, että jopa kauppareissu voi herättää ihmisessä samanlaisia tuntemuksia kuin kevätlaidun varsassa.
Tällä viikolla aukeavat monet ravintolat, museot ja terassit. Jumalanpalvelukset jatkuvat seurakuntamme kirkoissa yleisölle avoimina.
On selvä, että yhteiskunnan on avauduttava, mutta tasapainon löytäminen vaikuttaa olevan paikoitellen vaikeaa. Tätä kirjoittaessani julkisuudessa kuohuttavat Helsingissä Sinebrychoffin puistossa aikaa viettäneiden nuorten koronatartunnat. Keskustelu saa helposti sellaisen sävyn, että tauti leviäisi hallitsemattomasti juuri Sinebrychoffin puistossa, joka olisi siksi vaarallinen ja paheksuttava paikka.
Mielen pyrkimys uhkan etäännyttämiseen on psykologinen fakta. Totta on myös se, että mikä tahansa tapahtuma missä päin Suomea vain voi tälläkin hetkellä olla uusi naistenpäivän konsertti, tai uusi Sinebrychoffin puisto. Se on mahdollista, vaikka kaikissa tapahtumissa huolehdittaisiin asianmukaisista turvaväleistä, käsihygieniasta ja kokoontumisrajoituksista, eikä kukaan tulisi paikalle flunssaisena.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että onneksi todennäköisyydet ovat tällä hetkellä puolellamme. Keski-Suomen keskussairaalassa todettiin toukokuun aikana neljä tartuntaa. Silti monesta kivasta on turvallisuussyistä pakko luopua. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan kesäkohde Lehtisaari pidetään suljettuna ainakin kesä- ja heinäkuun muun muassa siksi, että saareen menijät olisivat istuneet tiiviisti veneessä ja samoja pelastusliivejä olisi käyttänyt useampi kesävieras. Vesihanoja saaressa ei ole, joten käsihygienian toteutumista olisi voitu vain arvailla hanoilla varustettujen vesipönttöjen äärellä. Puntarointi on tehty saatavilla olevan tiedon perusteella niin, että päätöksen takana voi hyvällä omallatunnolla seisoa.
Nyt on aika etsiä tasapainoa. Kuinka olla samaan aikaan sekä huoleton että huolellinen?
Kirjoittaja on Henki & elämä -lehden päätoimittaja.Jaa artikkeli: