– Äitiys on ollut positiivinen yllätys. Hei, minähän osaan olla äiti! On silti ihana kuulla kaverilta, että olen yhä se sama Silja, muutakin kuin äiti.
SILJA HELISTEELLE vuosi 2019 oli monin tavoin mullistava. Helmikuussa varmistui raskaus, jonka puolivälissä ultraäänitutkimuksessa selvisi, että tulossa olisi tyttö. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan kunnossa.
–Jouduimme odottamaan tuloksia juhannuksen yli, kunnes selvisi, että vauvalla olisi sydänvika.
–Se oli pitkä juhannus. Onneksi aika meni pitkälti häidemme valmisteluun.
Kesäkuussa Silja Parkosta tuli Juho Helisteen vaimo.
30. lokakuuta syntyi pariskunnan esikoinen, joka sai nimekseen Seela.
Naistenklinikalla syntynyt tyttö siirrettiin heti uuteen lastensairaalaan, missä viikonikäiselle tehtiin sydänleikkaus. Se onnistui hyvin, ja kolmen viikon kuluttua perhe pääsi kotiin. –Kolme kertaa olemme käyneet sydänkontrollissa, ja kaikki on ollut hyvin. Silti aina jännittää, toteaa tuore äiti.
–SEELA joutui heti synnyttyään useiden ihmisten hoidettavaksi. Itsekin jouduin totuttelemaan äitiyteen poikkeusoloissa. Siihen, että tämä on minun lapseni, ei sairaalan.
Silja Heliste on ammatiltaan sairaanhoitaja. Lastensairaalassa hän joutui tekemään itsensä kanssa töitä, että muisti olevansa lapsensa äiti, ei hoitaja. –En kertonut henkilökunnalle ammattiani, enkä seurannut, mitä laitteet näyttivät.
Hän myöntää tuntevansa välillä huonoa omaatuntoa siitä, että on koronan aikaan kotona, seuraa näin isoa asiaa sivusta.
–Olen aina ollut uraorientoitunut, mutta nyt koen tärkeäksi olla kotona.
Tällä tietoa Silja palaa töihin syyskuussa. Perheen kanssa on puhuttu, että palata voisi ehkä aiemminkin, jos koronatilanne pahenee.
ONNEKSI Seela näyttää selättäneen reippaasti alun hankaluudet. Lapsen selviytyminen vaikeasta leikkauksesta on tuonut vanhemmuuteen lisäkiitollisuutta.
Silja ja Juho ovat kotoisin samalta kylältä, ja tunteneet toisensa pitkään. Siitä lienee apua, kun lapsen syntymä, ilman alkuhankaluuksiakin, mullistaa elämän ja ravistaa arvot uusiksi.
Silja ei usko aiemminkaan pitäneensä asioita itsestäänselvyyksinä, jo ammattinsa takia, mutta myöntää, ettei odotusajan alkuun kuulunut ajatuksia sairaista lapsista tai synnytyksen riskeistä.
–Kun saimme kuulla, ettei kaikki olekaan hyvin, tieto väistämättä hidasti vauvahaaveitamme ja valmistelujamme.
–Onneksi meillä on Juhon kanssa hyvä parisuhde. Voimme puhua kaikesta, mutta käsittelemme asioita eri tavoin. Minä puhua papatan ja haen kaiken mahdollisen tiedon. Juho käy asian läpi kerran, ja se on siinä.
–NYT ON vain ihana olla kotona puolivuotiaan kanssa!
–Seela oppii koko ajan uutta ja ottaa yhä enemmän kontaktia. On hienoa huomata, että oma lapsi on hyvä tyyppi.
Lapsi tuo elämään ilon ohella myös huolen, vaikka tavallisesta flunssasta. –Välillä mietin, että miten äidit tämän oikein tekevät!
Ensimmäistä äitienpäiväänsä Silja oli ajatellut viettää lounaalla yhdessä läheisten kanssa. Nyt tärkeä päivä kuluu omassa kodissa Korialla ydinperheen kesken. Ehkä käydään hautausmaalla muistamassa mummoja. Ja piipahdetaan Takamaalla, missä ovat sekä Siljan vanhemmat että Juhon isä. Juhon äiti asuu Helsingissä.
Silja naurahtaa, ettei oikein osaa ajatella äitienpäivän koskevan itseään. –Ennemmin koen tämän äitini ensimmäisenä äitienpäivänä, jonka hän viettää mummona.
– Olemme äidin kanssa hyvin läheisiä. Hän on hyvänä roolimallina näyttänyt, että äitinäkin voi opiskella ja tehdä monia juttuja.