Pääskyset tuottavat kiertelyllään, kaartelullaan ja liverryksellään paljon iloa. Iät ajat suomalaiset ovat tienneet, että pääsky tuo kesän. Muuttolinnut siis riemastuttavat jo pelkällä ilmaantumisellaan maisemaan!
Pääskysiä näkyy myös Raamatun sivuilla. Pyhiinvaeltajan laulussa psalminkirjoittaja kuvaa pikkulintujen avulla ihmistä, joka on löytänyt Herrasta turvapaikkansa.
”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.” (Ps. 84:4–5)
Sananlaskuissa puolestaan viitataan siihen, kuinka Jumalan tahdon noudattaminen tai eläminen Hänen tahtonsa vastaisesti tuottaa vääjäämättä siunauksen tai kirouksen, uskotelkoon ihminen itselleen mitä tahansa: ”Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.” (Sananl. 26:2).
Kolme pääskylajia
Suurimpaan lintujen lahkoon eli varpuslintuihin (Passeriformes) kuuluu yli puolet maailman lintulajeista, joukossa varpusten ja pääskyjen heimot.
Suomessa pesii kolme pääskylajia. Haarapääskyjä on eniten, törmäpääskyjä vähiten, ja se kolmas laji on räystäspääsky. Suurharvinaisuuksina meillä on tavattu ruostepääsky ja kalliopääsky. Sydänsuven liitelijä tervapääsky (Apus apus) sen sijaan ei ole läheistä sukua pääskyille, nimestään ja samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta. Mustanruskea tervapääsky on ainoa Suomessa säännöllisesti esiintyvä kiitäjälaji.
Sukulaisten pesäpaikat ovat erilaiset. Haarapääskyn asumus on tasaisella alustalla, esimerkiksi katon orren päällä. Räystäspääsky muuraa umpinaisen pesänsä katonrajaan, sillan alle, venevajaan, navettaan, huoltoasemalle… Räystäspääsky palaa uskollisesti vuodesta toiseen samaan paikkaan.
Kansainvälisissä legendoissa pääskystä on pidetty Vapahtajan lintuna, ja sen vuoksi sen pesimisen asuinrakennuksissa on uskottu tuovan onnea.
Törmäpääsky asustaa yhdyskunnissa, luontaisesti jokitörmissä lähinnä Lapissa. Törmäpääskyä voi leikillisesti pitää rippikoululaisten nimikkolintuna, sillä sen tieteellinen nimi on Riparia riparia.
Uhanalaisuusluokittelussa törmäpääsky on nimetty vaarantuneeksi. Tuorein arvio on 30 000–60 000 paria, kun niitä 1950-luvulla oli noin 200 000.
Viime vuosikymmeninä myös räystäspääsky on voimakkaasti taantunut, nykyisin pesiviä pareja arvioidaan olevan 70 000–110 000.
Onnen ja kesän tuoja
”Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.”(Jer. 8:7)
Profeetta Jeremian mielestä ihmisellä olisi opiksi otettava muuttolintujen elämäntavasta.
Sanonnasta ”puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään” on kirjallisia merkintöjä jo 1700-luvulta. Samaa riimiä toistellaan edelleen mielellään, vaikka Suomessa luonto ja ilmasto ovat paljon muuttuneet. Lintujen tarkkailu optisine laitteineen on kehittynyt, ja nykyään monet muuttolinnut havaitaan huomattavasti varhemmin kuin entisajan ihminen paljailla silmillään. Pääskysiä näkyy usein huhtikuussa, jolloin ei vielä voi varsinaisesti puhua kesästä!
Kansainvälisissä legendoissa pääskystä on pidetty Vapahtajan lintuna, ja sen vuoksi sen pesimisen asuinrakennuksissa on uskottu tuovan onnea. Fransiskaaniveljeskunnan perustaja, ”Jumalan pieni köyhä”, lintujen suojeluspyhimys Fransiscus Assisilainen (1181–1226) puolestaan saarnasi pääskyille.
Toivon symboli
Ennen modernia lintutiedettä ja nykyistä tietämystä uskottiin, että pääskyt nukkuvat talviunta vedessä tai pohjamudassa, ja heräävät sieltä keväällä. Näin pikkulinnusta tuli myös toivon ja ylösnousemuksen symboli, koska Jeesuskin oli haudassa ja nousi sieltä pääsiäisaamuna.
Kuvitelma talvehtimisesta järven pohjassa syntyi, kun ihmiset huomasivat lintujen kerääntyvän syksyisin ruovikoihin yöpymään. Todellisuudessa pääskyt viettävät talven trooppisessa Afrikassa. Se tarkoittaa pitkää ja rasittavaa lentomatkaa, sillä edestakainen reissu on noin 20 000 kilometriä.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uusissa uskon kuvissa pääskynen on keskeisellä ja näkyvällä paikalla, sillä alttaripöydässä ilakoi kymmenen linnun parvi.
”Liitän pääskyset jostain syystä sunnuntaihin. Ehkä se johtuu siitä, että sunnuntaiaamuisin oli aikaa niitä katsella muuten kiireisessä maalaistalon kesässä. Ne ovat myönteisiä, sosiaalisia, iloisia ja ahkeria lintuja”, perustelee taiteilija Osmo Rauhala aihe- ja lajivalintaansa.
Jaa artikkeli: