Kuvateksti: Palvelualttius on vaajakoskelaisten juttu. Terttu Savela (vas.) ja lastenohjaaja Johanna Leed valmistelivat lähetysmyyjäisten ruokailua Vaajakosken kirkon keittiössä.
Aktiiviseurakuntalainen Kerttu Savela on pitänyt pyhäkoulua kotonaan Vaajakosken Tölskässä jo 57 vuoden ajan. Sen lisäksi hän on ollut kymmeniä vuosia seurakunnan luottamushenkilönä, kuorolaisena sekä reilun kymmenen vuotta mukana Vaajakosken jouluperinteessä, Suutari Martti -joulunäytelmässä, ja viime vuosina myös pääsiäisnäytelmässä.
Maaseurakunnan ja Jyväskylän kaupunkiseurakunnan yhdistyminen oli hänelle kova pala.
– En tykännyt yhtään, hän napauttaa.
Aluekappalainen Arto Kauppinen vahvistaa, että vaajakoskelaisilla on vahva identiteetti. Täällä ollaan vaajakoskelaisia.
Identiteetin lujuuteen vaikuttanee se, että alue on paitsi maaseutua, myös perinteistä teollisuusaluetta, samat suvut ovat olleet SOK:n tehtailla töissä vuosikymmeniä.
Savelakin kertoo olleensa nuoruusvuosinaan tulitikkutehtaan tyttö, vaikka varsinainen elämäntehtävä olikin sitten vanhusten hoitaminen. Nyt Savela on seurakuntien liittymisestä jo leppynyt.
– Meillä on hyvät papit, ja kirkossa käy paljon porukkaa, hän toteaa.
Perinteiset maaseudun diakonia- ja ompelupiirit ovat kuihtuneet osanottajien ikääntymisen myötä. Seurakuntailtoja pidetään silti säännöllisesti Oravasaaressa ja Tölskässä, ja lapsi- ja nuorisotyö toimii vilkkaasti.
Partiolaisten toiminta on oleellinen osa Vaajakosken nuorisotyössä. Musiikkielämäkin on vilkastumaan päin, sillä nyt musiikkityöstä vastaa kaksi kanttoria. Erilaisia kuoroja ja pienlauluryhmiä on useita.
Keväälle on suunnitteilla Pääsiäispassio, joka toteutuu, jos saadaan laulajia riittävästi.
Kirkkodraama on ollut jo vuosia Vaajakosken oma juttu. Jouluaattoisin esitettävä Suutari Martti mukailee Leo Tolstoin novellia, jossa Martti odottaa Jeesusta saapuvaksi. Joka vuosi esitys on hiukan erilainen miehityksestä riippuen.
Uskonpuhdistuksen juhlavuonna rooleihin lisättiin myös Martti Luther vierailemaan suutarin luona. Hän jäi esityksen roolihahmoksi, ja aluekappalainen Arto Kauppinen on itseoikeutettu Martti Luther tänäkin vuonna.
Kerttu Savela on mummon roolissa mielellään. Vuorosanoja ei ole paljon, ja jos ne vähätkin unohtuvat, on lupa improvisoida.
Esityksen ohjaa dramaturgi Mika Lahtinen, joka saa kiitosta näyttelijöiltä. Ryhmäläiset ovat oppineet kirkkodraamatyöskentelyä ja saaneet arvokasta itseluottamusta esiintymiseensä.
Jouludraaman lisäksi on syntynyt myös pääsiäisvaellus, joka samoin toteutetaan seurakuntalaisten ja työntekijöitten yhteisenä projektina.
– Esitykset keräävät ihmisiä joulu- ja pääsiäiskirkkoihin. Näytteleminen tuo uutta ymmärrystä joulun tarinaan, kun siinä elää itse osana tapahtumia, Savela miettii.
Seurakuntapastori Eeva-Kaisa Rossi on nauttinut esityksistä, ja rooleihin sukeltaminen antaa pohdiskelun aihetta.
– On aika ravisuttavaa olla pääsiäisen tapahtumissa Jeesuksen kuolemaa vaativien joukossa, hän miettii.
Draamapiiri voisi jatkossakin olla se juttu, jolla Vaajakosken alueseurakunta erottautuu muista. Rossi haikaileekin uudenlaista ompelupiiriä, jossa tehtäisiin erilaisia roolivaatteita seurakunnan esityksiin sekä muille esiintyjille lainattavaksi.
Diakoniatyö on Vaajakoskella kristillisyyttä yli työmuotojen. Arto Kauppisen mielestä tulevaisuuden seurakunta on diakoninen, kaikkialla diakonian periaatteita toteuttava, kaiken ikäisten yhteisö.
Ajatusta työstetään nyt käytännön tasolla eikä kukaan vielä tiedä, mihin se käytännössä johtaa. Jo nyt seurakunnassa avustustyötä tekevät niin työntekijät, vapaaehtoiset kuin luottamushenkilötkin.
– Diakoniatyötä läpäisyperiaatteella kaikissa työmuodoissa, jotain sellaista me nyt haemme. Arjen kristillisyyttä, Kauppinen tiivistää.
Jaa artikkeli: