Palveleva johtaja on mahdollistaja

Mitä on elää kristittynä omana aikanamme? Mitä tarkoittaa se, että kirkkona ja kristittyinä meidät on lähetetty todistajiksi? Mitä on Jeesuksen seuraaminen? Näihin pohdintoihin johdattelee Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Tansanian Arushassa 2018 pidettyjen rukoushetkien englanninkielinen aineisto, joka julkaistiin toukokuussa 2019 nimellä Called to Transforming Discipleship. Kirkon lähetystyön keskus on niiden pohjalta laatinut hartausaineiston, joka julkaistaan Kirkkomme Lähetys -lehdessä syksyn 2019 aikana.  

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan sekä yksilöinä että yhteisönä kehittymään palveleviksi johtajiksi, jotka näyttävät esimerkkiä Kristuksen tavasta toimia tässä maailmassa, jossa valta, varallisuus ja rahan kulttuuri asetetaan etusijalle.

Silloin Jeesus sanoi heille: »Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. (Luuk. 22:25-27)

Kysymyksiä

• Millaista johtajuutta näet silloin, kun sitä ohjaa valta ja varallisuus?
• Miten palvelevat johtajat eroavat tavallisista johtajista?
• Osaatko sanoa esimerkkejä ennen eläneistä tai nykyisistä naisista ja miehistä, jotka ovat osoittautuneet palveleviksi johtajiksi?

Arushassa kuultua

”Sellainen vastustuskyky, jota tarvitaan taistelussa elämänkielteisiä voimia vastaan, edellyttää, että Jeesuksen Kristuksen seuraajat ovat täynnä elämää antavaa Jumalan Henkeä. Hän yksin voi varustaa ihmiset muuttuvaan opetuslapseuteen tarvittavilla voimavaroilla. Opetuslapset kasvavat kuulumisen, uskomisen, tulemisen ja osallistumisen prosessin kautta, jotta he voisivat elää Jumalan lähetyksen sellaisena kuin Kristuksen lähetys kirkossa sen paljastaa.” Mutale Mulenga Kaunda

”Edellä esitetyn perusteella uskallan uskoa kotimaani ihmisten odottavan, että kristilliset yhteisöt täyttävät kaksi vaatimusta: (1) että ne huomioivat jatkuvasti heidän Jumalan puoleen esittämiensä huutojen merkityksen siinä poliittisessa, taloudellisessa ja sosiokulttuurisessa tilanteessa, jossa he elävät; ja (2) profeetallisia tekoja jotta ihmiset puolustaisivat muutosta sen suunnitelman mukaan, joka Jumalalla on kansalleen.” Isis Kangudie Mana

Omaa pohdintaa

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen apulaisprofessori Olli-Pekka Kauppilan mukaan palveleva johtaminen edellyttää luottamusta, mutta myös kartuttaa sitä. ”Se luo yhteisyyttä, koska siinä ei keskitytä omaan erinomaisuuteen, vaan tiedon jakamiseen; kenenkään ei tarvitse pitää valttikortteja itsellään eikä pelätä, että häntä käytetään hyväksi. Tämä tuottaa koko yhteisölle arvoa.” (www.aaltopro.fi).

Luottamus, yhteisyys, jakaminen. Kuulostaa kovin kristilliseltä. Nämä ominaisuudet on myös liike-elämässä ja organisaatiotutkimuksissa todettu sellaisiksi, jotka tuottavat hyviä tuloksia. Enkä tarkoita tuloksilla rahallisesti, määrällisesti tai ajallisesti mitattavaa.

Seurakunta on perinteisesti ollut se yhteisö, jossa kovin monet erilaiset odotukset kohdistuvat johtajuuteen ja johtamiseen. Näin siitä huolimatta, että jo Jeesus antoi siitä kaikkein keskeisimmät ohjeet. Ongelmana on usein ollut se, että inhimillisen työyhteisön ja hengellisen seurakuntayhteisön rajat eivät ole olleet mielessä silloin, kun johtajaa on valittu tai johtajuutta kehitetty. Työyhteisönä ja lain määrittelemänä organisaationa työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja vapaaehtoisia koskevat kaikki ne tekijät, joita voidaan analysoida psykologialla ja inhimillisellä kokemuksella. Siksi organisaatioita ja niiden johtamista koskevia tutkimuksia ei kannata sivuuttaa.

Usein nämä samat lainalaisuudet koskevat meitä myös hengellisenä yhteisönä. Seurakuntana meillä on kuitenkin vapauksia, joita inhimillisen organisaation ei pitäisi kahlita. Riippumatta siitä, kenelle on annettu vastuu seurauksista, me voimme kysyä parhaita toimintamalleja kaikilta asianosaisilta. Ravintolassa on selvää, että asiakas on ”herra” ja tarjoilija ”palvelija”. Jeesus tuo esille, että oikeanlaisessa johtamisessa asema ja palkka eivät määrittelee osaajaa. Tarjoilijan asiantuntemus voi auttaa siinä – mikäli asiakas antaa siihen mahdollisuuden – että asiakas saa haluamansa ruoan ja viihtyy syödessään.

Kirkon lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus toteaa näin: ”Seurakunta elää missionaarisuuttaan aidosti todeksi, kun se antaa kaikille jäsenilleen tilaa ja mahdollisuuksia oman panoksensa antamiseen. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja vapaaehtoisten yhteistä suunnittelua, toiminnan toteuttamista, kouluttautumista ja sitoutumista. Vapaaehtoistoiminta vahvistaa seurakunnan yhteisöllisyyttä.” Seurakunnassa meillä on kaikki mahdollisuudet kehittyä yhteisönä siihen suuntaan, jossa sekä työyhteisössä että seurakunnan elämässä jokaisen lahjoilla on merkitystä.

Palveleva johtaja on sen mahdollistaja, että yhteisöön kuuluvilla on tilaa ja mahdollisuuksia lahjojensa käyttämiseen.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa.
Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet.
Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Me kiitämme siitä, että saamme palvella sinua ja seurakuntaasi niillä lahjoilla, jotka olet meille antanut. Auta meitä pysymään sanassasi, tekemään työtämme iloiten ja panemaan aina toivomme sinuun. Vahvista meitä väsymyksen hetkinä.
Me rukoilemme tätä kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen. 

Vesa Häkkinen
koordinaattori

Jaa artikkeli: