MTV:n uutisankkurina tunnettu Keijo Leppänen on kirjoittanut useita kirjoja perheestä, isyydestä ja elämästä miehenä. Kolmen lapsen isä tietää, että vanhemmuus vaatii paljon, mutta antaa enemmän.
Ketä perheeseesi kuuluu, Keijo Leppänen?
Vaimo ja kolme opiskelijapoikaa. Oikeastaan nuorin on vielä hetken armeijassa, mutta aloittaa ensi vuonna jo aiemmin varmistuneessa opiskelupaikassa.
Parasta ja pahinta perheessä?
Parasta on ihan tavallinen arki, se kun ovi käy ja perheenjäseniä kavereineen tulee ja menee, eikä kukaan mökötä kenellekään. Alituinen sotku lasten jäljiltä, vaatekasat konkreettisimpina, harmittavat. Ne eivät näy häviävän, vaikka väki varttuu.
Miten äidin ja isän roolit eroavat toisistaan?
Nykyaika korostaa tasa-arvoa kaikessa. Sille ei kuitenkaan voida mitään, että aivojen rakenne ja hormonit ovat miehillä erilaiset kuin naisilla. Tästä seuraa, että pääosa isistä on omimmillaan perheen poliisihommissa ja äidit silloin, kun pitää löytää lempeitä sanoja.
Isän haasteet pikkulapsiaikana?
Pienten lasten vanhemmuus on mukavaa aikaa, jos on hyvä sietämään meteliä ja oikeasti valmis käyttämään aikaa lasten kanssa. Hiekkalaatikon ja jalkapallokentän laidalla kannattaa olla täysillä eikä olosuhteiden pakosta luuri korvalla.
Mitä haasteita on teini-ikäisten isällä?
Pitäisi pystyä olemaan samaan aikaan johdonmukainen mallinnäyttäjä ja ajan muutosten ymmärtäjä. 1970-luvulta maaseudulta nousee mieleen yllättävän paljon kasvatusmalleja, vaikka lapset elävät 2010-lukua pääkaupunkiseudulla.
Millä mielin katsot aikuisia poikiasi nyt?
Ihan hyvillä mielin. Joskus ihmettelen, miten paljon he ovat omaksuneet itseltäni sellaisia asenteita ja tapoja, joista en ole erityisen ylpeä. Toki uskon, että samalla tavalla on siirtynyt niitäkin asioita ja arvoja, joita pidän hyvinä.
Vinkkisi uusille isille?
Keskity olennaiseen, lapseen. Pienen lapsen vanhemmuus vaatii paljon, mutta antaa enemmän. Älä samaan aikaan kuormita itseäsi niillä työelämän, talouden tai ihmissuhteiden tekijöillä, joihin voit itse vaikuttaa.
Millainen on mielestäsi hyvä isä?
Jämpti, johdonmukainen ja luotettava äijä, joka elämän isoissa valinnoissa asettaa perheensä etusijalle. Perheenpää, joka keskittyy isoon kuvaan ja pitää veneen kurssissa silloinkin, kun tilapäisesti vähän tuulee.
Millainen isä olet itse?
Isä, joka on yrittänyt soveltaa vanhaa uuteen, isä, joka haluaa antaa siimaa monessa, mutta pidättää itselleen oikeuden sanoa viimeisen sanan. Jonkun tai joidenkin perheenjäsenten mielestä en muuta kantaani koskaan, vaikka kaikki järkisyyt sitä puoltaisivat.
Mitä arvoja olet halunnut välittää lapsillesi?
Puhuin nuorimman pojan lakkiaisissa ylä- ja alalauteen miehistä: ”Minulle ylälauteen mies on sellainen, joka kunnioittaa Jumalaa ja vanhempia ihmisiä, muitakin kuin omia vanhempiaan. Hän ei vähättele niitä, jotka näyttävät häntä itseään vähäisemmiltä eikä yliarvioi niitä, jotka vaikuttavat häntä tärkeämmiltä. Hän erottaa isot asiat pienistä ja ui tarvittaessa vastavirtaan kuin lohi.”
Voiko isyydessä epäonnistua?
Tietenkin voi, mutta ei se kovin todennäköistä ole, jos aidosti antaa lapselle aikaa ja tekee parhaansa.
Miten sopivat yhteen työ ja isyys?
Vaikea nähdä nykyään näistä yhtä ilman toista. Normaalin työn lisäksi suosittelen jättämään kaikki hömpötykset vähemmälle. Niiden aika palaa kyllä taas myöhemmin.
Mikä on paras palaute, jonka olet isänä saanut?
Kerroin joskus takkatulen ääressä silloin 12-vuotiaalle pojalle vanhasta sanonnasta, jonka mukaan on olemassa kolme asiaa, joihin ei koskaan kyllästy: takkatuli, virtaava vesi ja nukkuva lapsi. Illan päätteeksi menimme nukkumaan ja poika palasi teemaan, jonka itse olin jo unohtanut. ”On vielä neljäskin” hän sanoi. ”Se kun saa nukahtaa isän viereen”.
Ilta Keijo Leppäsen seurassa 6.11. kello 18 Korpilahden kirkossa. Aiheena vanhemmuus isän vinkkelistä. Isänpäivää vietetään sunnuntaina 10.11.Jaa artikkeli: