Eliisa Korpikannas pakeni väkivaltaista aviomiestään ja asui ystävien nurkissa vuoden verran. Riipaiseva huoli oli isänsä luona asuvista lapsista.
Asunnottomuuden kokemuksesta on vaikea puhua. Eliisa Korpikannas, 66, toteaa, ettei hän muista niistä ajoista kovinkaan paljon.
– Mieli on sulkenut ne tapahtumat jonnekin syvälle. Terapian avulla muistot ehkä palautuisivat, mutta eri asia on, kestäisikö pääni sitä. Katson mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin, hän miettii.
Kodittomuuden kokemuksia hänellä on lapsuudesta ja erovuosilta. Korpikannas muistaa, että hänen lapsuuden perheensä asui milloin missäkin isän työn vuoksi. Sairaalloisella äidillä ei ollut töitä ja isä huiteli omilla teillään.
– Nokipalo parakissa on jäänyt mieleen, ja kaasun pelko.
Kun Korpikannas oli 11-vuotias, hänet sijoitettiin lastenkotiin kahden nuoremman sisaruksen kanssa. Aineellisesti lapset saivat siellä mitä tarvitsivat, mutta omalta kodilta ei lastenkoti tuntunut.
Taistelijaluonne siivitti Korpikannasta eteenpäin. Hän opiskeli mittatilausompelijaksi ja löysi asiallisen oloisen työssäkäyvän miehen puolisokseen. 1980-luvun taitteessa perheeseen syntyivät poika ja tyttö.
Korpikannas kertoo, että mies osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi ja varsinkin humalassa väkivaltaiseksi. Hän halusi silti perheen pysyvän koossa ja sinnitteli. Kun vanhempi lapsista oli peruskoulun ekaluokkalainen, mies pahoinpiteli Korpikannaksen sairaalakuntoon.
– Nappasin avaimen ja pakenin alakerran naapuriin. He soittivat ambulanssin.
Kotiin ei ollut palaamista, sillä mies oli jo antanut tappotuomion. Korpikannas sanoo, ettei hän saanut kaupungin vuokra-asuntoa, koska oli lähtenyt kotoa vapaaehtoisesti. Mies asui lasten kanssa kunnes ero järjestyi.
Siitä alkoi uusi painajaismainen jakso Korpikannaksen ja lasten elämässä. Korpikannas kiersi ystäviensä ja tuttaviensa vierashuoneissa ja sohvilla yli vuoden. Reppuelämä ahdisti ja huoli lapsista oli kova.
Tositilanteen edessä aidot ystävät kuitenkin erottuivat ja jaksoivat auttaa monin eri tavoin.
Korpikannas sai tavata lapsiaan viikonloppuisin ystäviensä kodeissa. Sydän särkien hän maanantaiaamuisin saatteli lapset bussipysäkille, sillä lapset eivät olisi halunneet lähteä isänsä luokse.
Taistelin tuulimyllyjä vastaan.
Koska Korpikannaksella ei ollut kotia, ei hän pystynyt jatkamaan kotiompelijan töitään. Ompelukone jäi miehen luokse, samoin kaikki työ- ja veropaperit. Veroilmoituskin jäi tekemättä, koska entiseen kotiin ei uskaltanut mennä papereita hakemaan.
– Tilanne oli lamaannuttava, se vei kaikki voimat. Taistelin tuulimyllyjä vastaan, ja läheiset pelkäsivät, että epätoivoissani tekisin jotain itselleni. Ilman ystäviä en olisi selviytynyt, hän kertoo.
Vuosi kului kuin sumussa. Sitten mies sai häädön asunnosta, ja Korpikannas muutti entiseen kotiinsa asumaan lasten kanssa.
– En halunnut repiä lapsia irti tutusta koulusta ja kavereistaan, joten jäimme sinne, juurettomuudesta koko oman lapsuutensa kärsinyt Korpikannas toteaa.
Korpikannas löysi 1990-luvun vaihteessa uuden puolison, joka sitten sai myös entisen miehen uhkailusoitot loppumaan.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen selviytynyt.
Asiakkaat palasivat tutun ompelijansa luokse, ja vaikka rahaa oli niukasti, lapset pääsivät lukioon ja harrastuksiin. Nyt Korpikannas voi iloita siitä, että asunnottomuuden kierre on katkaistu, lapsilla on hyvät ammatit ja kodit.
– Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen selviytynyt. Omaa kotia osaa arvostaa, kun sellaista ei ole aina ollut. Ja pääasia on, että lapsista on tullut kunnon kansalaisia.
Suomessa sadat naiset kohtaavat vuosittain perheväkivaltaa. Heille Korpikannas haluaa sanoa, ettei siihen tilanteeseen ei kannata jäädä.
– Odotellessa ehtii tapahtua paljon pahaa. Nykyään on ensikodit ja monia muita paikkoja, joihin voi mennä. Jos ei sosiaalitoimi auta, voi apua kysyä seurakunnilta tai Pelastusarmeijalta, hän neuvoo.
Kirkossa saa olla rauhassa
Taulumäen kirkon ovet ovat avoinna asunnottomien yön ajan 17.–18. lokakuuta iltayhdeksästä aamuyhdeksään.
Ilta- ja aamupalan lisäksi se tarjoaa kodittomalle seinät ympärilleen, musiikkia sekä ihmisiä, joiden kanssa jutella.
– Meillä on tahto ja taito kuunnella hädässä olevia ihmisiä. Tarjoamme paikan, jossa voi pysähtyä, olla edes yhden yön seudun turvassa ja rauhassa, toteaa diakoni Ainoleena Laitinen.
Asunnottomuus on hänen kokemuksensa mukaan aina henkilökohtainen tragedia. Kodittomuus vie ihmiseltä oleellisen: turvan, lämmön, puhtauden ja postiosoitteen.
– Ilman apua ja tukea ei siitä tilanteesta nousta jaloilleen. Elämästä tulee näköalatonta, kun perusasiat puuttuvat, Laitinen sanoo.
Asunnottomuuden taustalta löytyy usein työttömyyttä, särkynyt parisuhde tai mielenterveysongelmia.
– Alkoholin käyttö ja elämänhallinnan puute eivät aina ole kodittomuuden syy, vaan sen seuraus. Asunnottomuutta, sen tuomia lieveilmiöitä ja häpeää turrutetaan alkoholilla.
Teemapäivän aikana halutaankin herätellä päättäjiä sekä vuokranantajia, että asunnoton voi hoitaa asiansa, jos hänellä on asunto, vaikka luottotiedot olisivat menneetkin.
– Seurakunnan mahdollisuus auttaa taloudellisissa asioissa on pieni. Ruoka-apua voimme järjestää ja olla tukena, kun asiakas haluaa selvittää asioita esimerkiksi Kelan ja sosiaalitoimen kanssa, Laitinen toteaa.
Hän myöntää, että yksi yö kirkossa ei paljon auta.
– Tämä on lähinnä muistutus siitä, että kirkkoon voi tulla sellaisena kuin on, ja että diakoniatyön puoleen voi kääntyä hädän hetkellä.
Hän toivookin, että ensi vuonna tapahtumassa saataisiin useampi kirkko yöksi auki. Erityisesti hyödyksi olisivat alueitten monitoimikirkot, joissa voisi tarjota peseytymis- ja pyykinpesutiloja.
Asunnottomien yö
- Asunnottomuuden ja asunnottomuustyön teemapäivä Jyväskylässä 17.10.2019.
- Tapahtumapaikkoina Matara, Tourupuisto ja Taulumäen kirkko.
- Tapahtuman järjestävät yhteistyössä paikalliset toimijat, seurakunnat ja Jyväskylän kaupunki.
- Suomessa on vuodesta 2002 alkaen vietetty YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi Asunnottomien yön merkeissä.
- Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin.
- Jyväskylässä on noin 160–170 asunnotonta.
Eliisa Korpikannas osallistuu erikoisasiantuntijana Asunnottomien yön Kuka kuuntelee köyhää -paneelikeskusteluun 17.10. Mataran Tourujokisalissa klo 16.Jaa artikkeli: