Pirkko Yrjölä on valmis nappaamaan Marja-Liisa Lavosen (oik.) tarjoilukorista vasta leivotun pullan.
Marja-Liisa Lavonen, 69, valpastuu, kun aletaan puhua Myllykoskella joka maanantai avautuvasta lähetyksen torikahviosta.
– Se on päivän piristys, kohtaamispaikka.
Sattumaa tai ei, mutta kun puolenkymmentä seurakunnan vapaaehtoisporukkaa sopi kahvion vastuuvuoroista, Marja-Liisa päätyi Paula Marttilan ja Maire Heikkilän kanssa kesän aloitukseen. Oma vuoro osuu kohdalle kolmasti kesästä, mutta mikään ei estä pistäytymästä kahviossa vaikka joka viikko.
– Torilla aistii kesän ja sen, miten ihmiset ovat valmiiksi iloisella mielellä. Monet kasvot ovat tuttuja, mutta aina joukkoon mahtuu lomalaisiakin, jotka ovat paikalla ensi kertaa. Kahviossa jutellessa saattaa selvitä, että torille poikennut on joskus asunut täällä tai päässyt kirkossa ripille. Onpa joku vihittykin. Kun sitten satunnainen vieras tapaa torilla tutut kasvot, siinä on kohtaamisen riemua.
– Alkukesästä ihmisiä tulee torille kukkien ostoon, myöhemmin mansikoita ja uusia perunoita hakemaan. Leipä on haluttu artikkeli. Lähetyksen kahvioon leivotaan 80 pullaa. Joskus ne menevät kaikki, toisinaan ylimääräisiä myydään toriajan päättyessä.
Tori on auki yhdestä kolmeen, mutta usein kahdelta jo hiljenee. Jos torimyyjiä olisi enemmän, ostajiakin saattaisi riittää pitempään. Torikävijöiden valtaosa on eläkeläisiä. Kesällä toimintaa on niukemmin, joten tori on tapaamispaikka.
Seurakunnan torikahvion alkuun liittyy aina lyhyt työntekijän tai jonkun muun pitämä hartaus, laulu ja rukous. Vaikka kahviossa hälinää riittää, joskus kohtaaminen syvenee. On ollut surua, sairautta tai muuta elämän huolta. Niitäkin voi silloin yhdessä jakaa.
OMASSA ELÄMÄSSÄÄN Marja-Liisa on saanut itsekin kokea Jumalan rakastavaa ja eheyttävää huolenpitoa. Kun Kouvolasta seurakuntien linja-autot vuonna 1987 matkasivat Helsingin olympiastadionille Billy Grahamin missioon, Marja-Liisa tiesi jo lähtiessä, että nyt oli aika jättää elämä vahvempiin käsiin.
–Konkreettinen seuraus illasta oli, että syntyi yhteys seurakuntaan. Sisimpään tuli varmuus, että tapahtui mitä hyvänsä, jalkojen alla oli kestävä turvakallio. Löytyi myös oma paikka raamattupiiristä.
– Seurakunnasta sain pian kutsun tekstinlukijaksi kirkkoon. Aluksi pelotti, mutta toisaalta tuntui hyvältä.
Vuosien myötä vapaaehtoistehtävät ovat lisääntyneet. Nyt Marja-Liisa työskentelee kirkkoväärtinä eli ottaa tulijoita ovella vastaan, lukee päivän tekstejä ja kerää kolehtia. Kahvinkeitto- ja leipomisvuorojen lisäksi mieleisiä tehtäviä ovat adventtimyyjäiset ja syksyinen kynttiläilta, jossa lausutaan runoja ja luetaan psalmeja musiikin ohella.
– En ole puhuja-ainesta, joten käytännön palvelutehtävät sopivat minulle. Väki kuitenkin ikääntyy, joten uusi vereksiä voimia kaivataan mukaan.
PIENET JA YKSINKERTAISET asiat ovat Marja-Liisan mielestä parhaita elämässä. Ei tarvitse nähdä vaivaa matkustamalla kauas, sillä kaikki elämässä tärkeät asiat löytyvät hyvin läheltä: kirkon oven saa avata ilmaiseksi, Raamatusta löytyvät elämän sanat ja Vapahtajammekin lupaa, ettei hän milloinkaan meitä hylkää eikä jätä.
Jaa artikkeli: