Katsojat vaeltavat Vaajakosken kirkossa Jeesuksen seuraajien joukossa kiirastorstaista sunnuntaiaamuun. Kolme kohtausta ja kohtaamista on sijoitettu kirkon kerhotiloihin, draama huipentuu yhteiseen ihmetykseen tyhjän haudan edessä kirkkosalissa.
– Vaikka pääsiäinen on joka vuosi sama, minä olen erilainen, pohtii pääsiäisvaelluksen ohjannut Mika Lahtinen lähestymiskulmaansa.
Kokemukset ja tapahtumat muovaavat ihmistä, ja hänen tapansa katsoa asioita muuttuu. Siksi pääsiäisestä löytyy monta tapaa katsoa, elämäntilanteesta ja -kokemuksesta riippuen.
– Me kaikki voimme tänä päivänäkin, 2000 vuotta myöhemmin, eläytyä pääsiäisen tapahtumiin. Näytelmässä katsotaan Jeesuksen ystävien ja kaupunkilaisten sisimpään, miten he kokivat sen mitä näkivät, Lahtinen kertoo.
Hän määrittelee, että hiljaisen viikon dramaattiset, voimakkaat tapahtumat olivat aikalaisille yhteisöllinen kokemus. Sitä se on edelleen.
Näytelmässä ei nähdä Jeesusta, silti hän on kaiken keskiössä. Yllättävät näkökulmat avaavat Jeesuksen seuraajien mielenliikkeitä.
Pietari kieltää tuntevansa Jeesuksen. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti kukko kiekuu kahdesti, kun Pietari jatkaa kieltämistään.
Vaajakoskella kukko toimii Pietarin omatuntona ja motkottaa Pietarin tekemisistä.
– Se sanoo, että mitäs menit tekemään. Kukko nostattaa monenlaisia tunteita pintaan, Pietarin roolissa oleva Markku Heinonen sanoo.
Hän on rutinoitunut esiintyjä, mutta pääsiäisen tapahtumat koskettavat. Rooleissaan Pietarina ja sadanpäämiehenä hän haluaa elävöittää kertomusta, antaa lihaa luitten ympärille ja herättää katsojissa ajatuksia.
Pietarin suulla puhuminen on Heinoselle kuin menneisyyden haamun henkiinherättämistä. Eläytyessään hän alkaa ymmärtää, mitä kaikkea Pietari ja muut opetuslapset tunsivatkaan nähdessään Mestarinsa ahdingon.
Kun teemme yhdessä asioita, koen kuuluvani seurakuntayhteisöön.
Rooleissa on kaksoismiehitys. Iltaesityksissä kukkona toimii Päivi Rantanen. Hänelle tärkeintä koko pääsiäisvaelluksessa on osallistuminen yhteiseen produktioon. Aiemmin alueseurakunta jäi vieraaksi, kun omiin aikatauluihin sopivaa toimintaryhmää ei ollut.
– Kun teemme yhdessä asioita, koen kuuluvani seurakuntayhteisöön. Tällainen osallistumisen muoto sopii minulle, viime talvena kirkon draamailmaisun löytänyt Rantanen kertoo.
Esittäessään kukkoa ja ristin juurella itkevää Salomea hän on saanut kokemuksen siitä, millaisia tunteita pääsiäinen herätti Jeesuksen ystävien mielessä. Ystävien reaktioiden kautta oma kokemus vahvistuu. Rantanen kuvailee esityksessä olemista hypyksi toiseen aikakauteen.
– Sisäpiirissä näkee, kuulee ja kokee enemmän kuin kehän ulkolaidalla. Kokemuksellisuus toteutuu ainakin näyttelijöiden kohdalla, tämä homma menee ihan ihon alle, Rantanen toteaa.
Esityksessä on mukana pari–kolmekymmentä näyttelijää, joista osa on seurakunnan työntekijöitä ja osa innokkaita vapaaehtoisia. Mukana on nyt myös seurakunnan muusikkotiimi.
Pääsiäisvaellukselle on kaksi versiota, päiväkotiryhmille esitys on yksinkertaistettu ja lyhyempi. Koululaisten ja aikuisten kierros kestää reilut puoli tuntia ja tilojen ahtauden vuoksi vaellukselle mahtuu kerrallaan parikymmentä osallistujaa.
Pääsiäisvaellus
Vaajakosken kirkko:
- Pääsiäisvaellus su 14.4. klo 11 ja 11.45. Oppaan johdolla.
- Pääsiäisvaellus ma–ti 15.–16.4. klo 17, 17.45, 18.30. Oppaan johdolla.
Kipinä:
- Mini-skidi pääsiäisvaellus ma 15.4. klo 17.30–19.30. Toiminnallinen ilta lapsiperheille. Lopuksi iltapala.
Jaa artikkeli: