Tutkija ja opettaja Päivi Hasu osallistuu globaalia vastuuta koskevaan keskusteluun kirjoittamalla sekä kasvattamalla tulevaisuuden asiantuntijoita.
Ensimmäisen matkansa Afrikkaan Päivi Hasu teki gradun merkeissä jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. 90-luvun puolivälissä väitöskirjaansa valmistellut nuori antropologi pääsi vuodeksi tansanialaiseen perheeseen, johon syntyi välitön kontakti.
– He ottivat minut kotiinsa asumaan, ja olin heille melkein kuin oma tytär. Todella mahtavia ihmisiä, Hasu hymyilee.
Sittemmin matkoja on kertynyt yhteensä 14, ja matka-aikaa voi mitata vuosissa. Hasun tutkimuksen kohteena ovat vuosien varrella olleet erityisesti kristinuskon monimuotoiset jäljet itäisessä Afrikassa.
– Kirkot ja uskonnollistaustaiset kansalaisjärjestöt ovat monissa kehitysmaissa merkittäviä tekijöitä. Ne hoitavat noin 40 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan terveys- ja koulutuspalveluista. Kirkot ovat myös poliittisia toimijoita, jotka ovat vaikuttaneet Afrikan maiden demokratisoitumiseen siirtomaa-ajan jälkeen, hän kertoo.
– Historiallisesti kirkot järjestöineen ovat olleet paikan päällä jo vuosikymmeniä, joissain tapauksessa pitkälti toistasataa vuotta. Ne ovat vahvasti läsnä ihmisten elämässä ihan ruohonjuuritasolla, eivätkä lähde sieltä pois heti, kun joku projekti päättyy. Se on iso plussa.
Vaikka uskonnon motivoimasta työstä versoaa paljon hyvää, ei Hasu tutkijana näe minkään uskonnon merkitystä kehittyvissä yhteiskunnissa yksiselitteisesti hyvänä tai pahana. Esimerkiksi seksuaaliterveyteen ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät konservatiiviset näkemykset saattavat luoda voimakasta syrjintää.
Ajattelen, että kestävä kehitys on aikamme suurin haaste.
Hasun toimittamassa uunituoreessa kirjassa Kansalaisjärjestöt, uskonto ja kestävä kehitys kurkistetaan kahden uskonnollistaustaisen suomalaisjärjestön, Suomen Lähetysseuran ja Fidan, kehitysyhteistyöhön. Teos nostaa esiin työn myönteisiä tuloksia ja erityisesti kestävän kehityksen näkökulmaa.
– Ajattelen, että kestävä kehitys on aikamme suurin haaste, toteaa Hasu viitaten ajatukseen, että nykyihmisten tarpeet tulee tyydyttää tekemättä sitä kuitenkaan tulevien sukupolvien kustannuksella.
– Tässä yhteydessä kristillistaustaisten toimijoiden tulisi tutkia arvopohjaansa ja niitä teologisia periaatteita, jotka voivat tukea kestävää kehitystä. Esimerkiksi se ajatus, että ihminen ei omista luomakuntaa vaan on sen hoitaja, on keskeinen.
Toinen kestävän kehityksen kannalta ratkaiseva kysymys on, mitä asian eteen konkreettisesti tehdään. Viime vuosina kovasti kritisoitua ja karsittua kehitysapua Hasu pitää edelleen tuikitarpeellisena.
– Ajatus ihmisten auttamisesta kotimaissaan on katteeton niin kauan, kun kehitysyhteistyöstä leikataan. Mielestäni kehitysyhteistyö on moraalinen velvollisuutemme, sekä kestävän kehityksen että globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, hän toteaa painokkaasti.
Oman panoksensa Jyväskylän yliopistossa kehitystutkimuksen opettajana työskentelevä Hasu näkee selkeästi.
– En ole aktivisti vaan tutkijatyyppi ja akateeminen henkilö. Koen, että tehtäväni on kasvattaa uutta sukupolvea kriittiseen ajatteluun ja kestävältä pohjalta toimiviksi tulevaisuuden asiantuntijoiksi.
Keskusteluilta uskonnosta, kehityksestä ja kansalaisyhteiskunnasta Aalto-salilla Jyväskylässä 12.3. klo 19. Keskustelemassa FT Päivi Hasu, Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö Katri Leino-Nzau, akatemiatutkija, dosentti Tiina Kontinen ja vaikuttamistyön asiantuntija Katja Köykkä Fidasta.Jaa artikkeli: