Jo lapsena Leena Impiö ihmetteli, miten lestadiolaisyhteisö voi rajata Jumalan valtakunnasta pois niin paljon ihmisiä. Erityisen tuohtunut hän oli siitä, ettei Ambomaalla lähetystyössä olevaa Miina-tätiäkään olisi laskettu Jumalan lapseksi.
Lakihenkinen rauhanyhdistysläisyys vahvisti nousuaan 1960-luvun alussa, kun Leena työskenteli miehensä Laurin kanssa Reisjärven kansanopistossa.
– Jumalan valtakunta on laajempi. Me emme voineet enää vaieta, hän sanoo tiukasti.
Eriseuraisiksi nimetyt toisinajattelevat saivat lähteä. Uusi koti perheelle löytyi Tornionjokilaaksosta ja sinne Impiöt jäivät yli 30 vuodeksi.
– Koin, että nyt saa levittää siivet, Leena kuvailee avautunutta, avarampaa maailmaa.
Vierailut Ranskassa Taize-yhteisössä olivat sykähdyttäviä. Leena Impiö kuvailee, miten siellä hänellä avautuivat uudenlaiset näkymät hengellisyyteen. Armo ja armollisuus olivat siellä koko ajan läsnä.
– Ymmärsin, että ei tarvitse piirtää rajoja. Armo kuuluu kaikille.
Hän on pahoillaan siitä, että kirkko on jakautunut repaleiseksi, kun kristittyjä kuitenkin yhdistää suuri yhteinen tekijä, armo.
– Meillähän on sama vakuutusyhtiö, hän hymyilee.
Ylitornion kansanopistossa oltiin yhtä suurta perhettä. Opiston opiskelijat ja henkilökunta elivät tiiviissä yhteisössä, ja oleellinen osa tätä perhettä olivat opiston erityislinjan kehitysvammaiset opiskelijat.
– Kehitysvammaiset ja lapset ovat minua eniten opettaneet, Impiö toteaa.
Hänen kohtaamansa viaton lapsenusko ja tunteitten vilpittömyys vahvistivat ajatusta siitä, että Jumalan valtakunta kuuluu kaikille.
Kun perheystävä Anna-Maija Raittila pyysi tekstiehdotuksia tulevaan uuteen virsikirjaan, ei Leena kehdannut kieltäytyä. Virsikirjakomitea kaipasi perhevirsiä sekä tekstejä erityistilanteisiin.
– Ajelin polkupyörällä Tornionjoen sillalla Ruotsin suuntaan ja hyräilin tuttuja sävelmiä, joihin voisin sanat sijoittaa. Rukoilin ja itkin, että ei tästä tule mitään, hän muistelee.
Joen rannalla istuessa sanat kuitenkin löytyivät. Rakastettu perhevirsi syntyi oman perhetilanteen mukana, sillä ensimmäinen lapsenlapsi oli tulossa.
”Toistamme tarvitsemme, syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta. Kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla.” (Vk 464, 2)
– Ystävät sanovatkin tätä polkupyörävirreksi, Impiö kertoo huvittuneena.
Kristittyjen perheyhteyttä korostetaan myös kastevirressä: ”Meidät kaikki kutsutaan yhteyttä hoitamaan. Seurakunta Kristuksen olkoon perhe yhteinen.” (Vk 218,4)
Luovuus ja itseilmaisu olivat sallittuja lapsuuden ahtaassa lestadiolaisyhteisössäkin. Pieni Leena lauloi, musisoi, piirsi ja kirjoitti.
– Tanssia ei saanut, mutta kyllä me joskus saunan pukuhuoneessa tanssittiinkin, hän naurahtaa.
Hän oppi jo pienenä lukemaan ja kirjoittamaan, ja äitinsä ehdotuksesta ryhtyi kirjeenvaihtoon Ambomaalla olevan Miina-tätinsä kanssa.
– Kirjoitin äidin neuvon mukaan arkipäivän asioista, heinänteosta ja mansikoitten kypsymisestä, vaikka arvelin etteivät tällaiset asiat voi Ambomaalla kiinnostaa. Ehkä sitten kiinnostivatkin, hän pohtii.
Leena Impiöltä on kysytty, miksei häneltä ole ilmestynyt enempää kirjoja. Ei hän ole kuulemma ehtinyt, kun kaikki aika on mennyt kirjeitten kirjoittamiseen. Kirjeitä hän kirjoittaa edelleen, vaikka yrittääkin vähän jarrutella.
– Joulukorteissakin kerroin pieniä kuulumisia, hän kertoo.
Nyt Leena Impiö elää tätä hetkeä kauniissa kerrostaloasunnossaan.
Menneet ovat takana, ja tulevaisuuden tavoitteena on lapsenlapsen ohjeen mukaan päästä ensin 90-vuotiaaksi ja siitä sitten eteenpäin.
– Lapsenlapsi totesi ryppyjäni silitellessään, että mummi, sulla on naamassa paljon noita säteitä.
Pitkän elämän historia on luettavissa kodin sisustuksessa. Esivanhempien mustavalkoiset valokuvat sekä kuvat onnellisesta nuoresta parista ja perheestä yhdellä seinällä, toisella kokoelma lastenlasten ja lastenlastenlasten kuvista.
Hän muistuttaa, että jokainen päivä on lahja Jumalalta. Myös ne vaikeimmat päivät.
– Esirukous on valtava voima erityisesti silloin, kun elämässä on raskaita vaiheita, hän lisää.
Leena Impiö, s. 6.12.1931 Saarijärvellä, asuu Jyväskylässä Puoliso rehtori, rovasti, kansanedustaja Lauri Impiö (k. 2006) Opettajana Reisjärven kristillisessä kansanopistossa 1955–61, Ylitornion kristillisessä kansanopistossa 1966–94 Julkaisut: Leipäpuhetta, Perillä on paljon kysyttävää, Toisella rannalla, Joki virtaa, vaarat pysyvät (Ylitornion kristillisen opiston historiaa, yhdessä Lauri Impiön kanssa) Virsiä uudessa virsikirjassa (virret 464, 218 ja 246) 5 lasta, 9 lastenlasta, 7 lastenlastenlastaJaa artikkeli: