Syvintä meissä

Kun perheneuvoja Pekka Puukon pitkä avioliitto päättyi eroon, yksi huolenaihe muiden joukossa oli oma työkyky.

– Jotkut neuvotteluun tulevien parien tilanteet osuivat aika lähelle omia kokemuksia. Kyllähän se vaati välillä kovaakin työtä erottaa omat ja asiakkaiden asiat, hän toteaa.

Empatia, kyky tavoittaa jotakin toisen ihmisen kokemuksesta, on äärimmäisen tärkeä osa terapeutin ammattitaitoa.

– Samalla täytyy ymmärtää, että ihmisen kokemus on kuitenkin aina ainutlaatuinen. Silloin kun kuohunta omassa elämässä on kovaa, oman kokemuksen erottaminen toisen kokemuksesta on erityisen vaikeaa.

Ammattilainenkin tarvitsee välillä apua elämän kriisitilanteissa, yli 20 vuotta perheneuvojana toiminut Puukko tietää. Ulkopuolisen avun lisäksi tukea tarjosivat säännölliset keskustelut esimiehen kanssa.

– Sanoin hänelle, että tämä asia huolettaa minua ja että arvioi sinä, olenko riittävän työkykyinen.

Työ jatkui, ja asiakkaat tulivat autetuiksi. Nyt, kymmenisen vuotta eron jälkeen Puukko ajattelee, että on myös ammatillisesti kehittävää olla joskus itse avun hakijana ja saajana.

– Jos olen ihan rehellinen, niin kyllä oma avioero auttoi ymmärtämään, mistä tässä työssä on syvimmillään kyse.

– Tutkimusten mukaan suomalaiset selviävät erosta hyvin ja ovat tyytyväisiä eron jälkeiseen elämään. Ok, mutta onhan se aikamoinen mylläkkä. Ainakin omassa elämässä ero on ollut murroskohta. Koen, että nyt minulla on ainakin pikkuisen enemmän tarttumapintaa siihen hätään ja kipuun, jota ihmiset parisuhdekriiseissä kokevat.

Hätää parisuhteissa koetaankin, ainakin erotilastojen valossa. Tutkimustiedon mukaan nykyisistä aviopareista eroon päätyy noin 40 prosenttia, kertoo Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. Tilastokeskuksen viimeisimmän tilaston mukaan esimerkiksi vuonna 2016 avioliittoja solmittiin 24 464 ja purettiin 13 541.

Jokaisella parilla – ja erolla – on tarinansa.

– Ero on normaalisti useampia vuosia kestävä prosessi, jota puntaroidaan ja harkitaan pitkään. Sen taustalla on harvemmin mitään yksittäistä syytä, aihetta laajasti tutkinut Kontula selvittää.

– Pelkistetysti voi kuitenkin sanoa, että eropäätöksen kannalta oleellisia ovat tunne-elämään liittyvät asiat. Käytännön asioista, kuten kotitöistä, voidaan kiistellä, mutta ne eivät ole eron syitä. Eropäätöksen kannalta ratkaisevia kysymyksiä ovat, voiko suhteessa kokea tulevansa arvostetuksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi ja pystytäänkö ristiriitoja kumppanin kanssa ratkomaan.

Vuorovaikutuksen ongelmia ja eroon liittyviä kysymyksiä keskisuomalaiset parit saapuvat käsittelemään myös Jyväskylän perheasiain neuvottelukeskukseen. Kilpisenkadulla sijaitsevan rakennuksen ikkunoista näkyy teatteri, kirkko ja jatkuva autovirta. Pekka Puukon huone on hiljainen.

– Näen tässä työssä paljon surua, pettymyksiä, pelkoa ja vihan tunteitakin. Mutta toisaalta näen paljon uusia alkuja, toivon heräämistä ja ihmisten välistä kohtaamista. Se on hurjan tärkeä osa tätä työtä, hän sanoo.

Jotkut parit tulevat neuvotteluun selvittämään, kuinka parantaa parisuhdetta, toiset hahmottamaan, onko jotakin vielä tehtävissä. Monesti kysymys erosta on ainakin jossain rivien välissä, yhtenä ratkaisuvaihtoehtona.

– Usein asiakkailla on pohjalla paljon pettymystä ja eroajatus voi olla hyvin vahva. Se on kuitenkin toinen juttu kuin se, että rakkaus on todella kuollut. Ajattelen, että työskentely voi tuottaa tulosta niin kauan, kun siellä sisällä palaa edes pieni liekki, Puukko pohtii.

Rakkautta etsitään myös eron jälkeen. Kontulan tutkimuksen mukaan pyrkimys löytää uusi kumppani on suuri sekä eronneilla miehillä että naisilla. Kolmen vuoden jälkeen erosta jopa 90 prosenttia on ainakin seurustellut, puolet jo muuttanut yhteen uuden kumppanin kanssa.

Mistä kertoo se, että kipeänkin erokokemuksen jälkeen kaipuu parisuhteeseen on niin voimakas?

– Ajattelen että meidän ihmisten perimmäinen tarve on yhteys toiseen ihmiseen. Se on kaikkein syvintä mitä meissä on, Puukko toteaa.

Valmiutta uuteen suhteeseen joutuu kukin punnitsemaan itse, eikä helppoja vastauksia ole tarjolla.

– Tärkeää on herkkyys, se että ohjautuu itsestään käsin eikä tee asioita miellyttääkseen toista tai näyttääkseen muille. Aika moni sanoo jossain vaiheessa, että nyt alkaa olla sellainen tunne, että voisin olla valmis. Se on hyvä merkki.

Puukon omaan elämään uusi rakkaus astui vuonna 2016. Uudenvuoden aattona 2018 Pekka Puukko ja Mirca Mäensivu-Puukko sanoivat toisilleen ”tahdon” Säynätsalon kirkossa.

– OIi hyvin pian selvää, että tässä se on. Suhteessamme on valtavasti hyviä asioita, kuten arvot. Se näkyy pinnalle niin, että olemme molemmat kirkon työntekijöitä ja teemme töitä perheiden kanssa. Mutta syvimmillään se kokemus on, että katsomme elämässä samaan suuntaan.

Samanlainen huumorintaju, keskinäinen intohimo ja yhdessä viihtyminen – myöhemmin puntaroitavaksi tuli myös se, millaisen roolin toinen otti suhteessa toisen lapsiin.

– Koen, että Mirca on rakentanut tosi hyvää suhdetta tyttäriini ja lapsenlapseeni, ja itse olen kiitollinen näistä lahjalapsista, jotka olen saanut Mircan kautta, sanoo Puukko, joka elää uuden avioliiton myötä ”eri puolille Suomea sijoittuvassa 10-henkisessä suurperheessä”.

Erilaisia uusperheitä Suomessa on viimeisen tiedon mukaan 51 300, eli 9 prosenttia kaikista lapsiperheistä.

– Siinä se tutustumistilanne on vähän toisenlainen kuin nuorena. Lapset tulevat osaksi yhteistä elämää nopeasti, ja ajattelen, että myös lapsen näkökulma on hyvin tärkeä, Puukko pohtii.

– Uusperheissä se näkökulma tiivistyy sanaan väljyys. Lapsen elämässä pitää olla sellainen väljyys, että häntä ei liian nopeasti pakoteta tiettyyn asumismuotoon tai perhemalliin. Lapset saavat itse sanoa kuka heidän perheeseensä kuuluu ja ikään kuin hiljalleen kasvaa uuteen perheeseen.

Jos elämänkokemukset ovat tuoneet näkökulmaa työhön, on myös ammatin kautta koettu tuonut näkökulmaa perheneuvojan siviilielämään.

– Kyllähän tässä ammatissa näkee juuri sitä, mikä on elämässä haasteellisinta, ja yrittää sitten varautua siihen. Toivottavasti jotakin oppia on tarttunut omaankin hihaan, Puukko hymyilee.

Hyvän eron monta tekijää

Paljon puhuttuun ”hyvään eroon” liittyy useita eri näkökulmia, kertoo Väestöliiton psykoterapeutti ja parisuhdetiimin esimies Heli Vaaranen. 

– Siinä puolisot ovat selvittäneet, miksi erottiin. On myös molemmille selvää, että ero ei tarkoita kostoa, loukkaamista tai toisen ihmisarvon polkemista. Hyvässä erossa on kahden kesken tai terapeutin kanssa käyty läpi, mikä liitossa oli hyvää ja miksi sitä ei voitu enää jatkaa, Vaaranen summaa. 

Viisaassa erossa lasten suhteet molempiin vanhempiin säilyvät hyvinä. Kumpikin vanhemmista kasvattaa ja pitää heistä edelleen huolta. 

– Lasten ei tarvitse myöskään seurata vanhempien riitelyä, eivätkä he joudu viestinviejiksi vanhempien välille, Vaaranen lisää. 

Uusi kumppani voi Vaarasen mukaan tehdä paljon sen eteen, ettei tekisi hyvästä erosta huonoa. 

– Jos ex-puolisoilla on lapsia, uusi kumppani tarvitsee lujan itsetunnon antaakseen biologisille vanhemmille aikaa ja tilaa tavata, keskustella ja hoitaa lastensa asioita. Toisaalta ero ei saa muuttua uuden kumppanin työmaaksi – niin kuin usein saattaa käydä. 

– Uusperheen taas ei voi vaatia olevan ydinperhe. Uusperheen näkökulmasta hyvä ero tarkoittaa, että perheeseen mahtuu monenlaista ihmistä ja jokaisen erilaisuus hyväksytään. Kaikille uuden perheen jäsenille on tärkeää antaa huomiota, jokaisen omia tarpeita tulee kuunnella tasapuolisesti.

 

Jaa artikkeli: