Joulupukki ja toimeliaat tontut, kuusenhaku, ulkoleikit, matka reellä joulukirkkoon ja lopulta jouluyön rauha seimen lapsen ympärillä. Rudolf Koivu on piirtänyt joulun kuvat suomalaisten sydämiin.
On jouluaatto vuonna 1890. Rudolf Sefanias Koivunen syntyy Pietarissa. Hänen käsityöläisisänsä Henrik on kotoisin Tyrväältä ja äitinsä Juliana Liperistä. Rudolf saa pikkusiskon. Hilja-sisko kuitenkin kuolee alle vuoden ikäisenä.
Rudolfin ollessa 5-vuotias perheen isä kuolee keuhkotautiin. Juliana-äiti elättää itsensä ja poikansa pesemällä pyykkiä ja sairastuu pian itsekin. Vain 13-vuotiaana Rudolf jää orvoksi äitinsä menehtyessä verensyöksyyn.
Orpo Rudolf saa kodin enonsa perheessä joutuen ilmeisesti kokemaan hoivan ja ravinnon puutetta.
Elettyään vielä vuoden Pietarissa nälkiintynyt ja ihmisarka nuorukainen pakkaa pieneen koriin maallisen omaisuutensa ja etsii yksin tien isänsä kotipaikkaan Tyrväälle, missä uskovainen isoäiti ottaa hänet vastaan. Mummo hoivaa poikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti ja laulaa tälle lauluja Siionin kanteleesta. Rudolf vaeltelee mieluummin metsässä kuin hakeutuu muiden ihmisten seuraan. Edes rippikouluun hän ei suostu menemään.
Pian kuolema kuitenkin vierailee jälleen, mummo kuolee vuoden päästä, jouluaattona 1905.
Elämä jatkuu
Lapsuuden ja nuoruuden kriisit näyttävät kasvattaneen Koivussa kyynisyyden sijaan myötätuntoa. Hänen joulukuvissaan joulupukki opettaa nälkävuonna antamisen iloa, ja isä palaa rintamalta kotiin perheensä luokse jouluksi. Ja joulu tulee sittenkin, kuten eräs Koivun kuvittama joulusatu on nimetty.
Isoäidin kuoleman jälkeen Rudolf Koivu muutti Helsinkiin työskentelemään pilalehden juoksupoikana, kunnes sattumalta kohtasi kaupungilla kummitätinsä Maikki Salmensaaren ja pääsi muuttamaan tämän perheen luo Seutulaan. Rudolf tunsi uskonnollisen perheen lämpimässä ilmapiirissä itsensä perheenjäseneksi. Opettajavanhemmat huolehtivat, että Rudolfkin saattoi kansakoulun päätökseen. Perheen neljälle nuoremmalle lapselle Rudolf kirjoitti ja kertoi satuja, joita hän elävöitti tekemillään paperinukeilla. Lapsirakkaus säilyi läpi elämän itse perheettömäksi jääneessä taiteilijassa.
Lapsirakas Koivu osasi katsoa maailmaa lapsen silmin.
Salmensaaret kustansivat taiteellisesti lahjakkaan nuorukaisen opiskelun Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa, missä hänen opettajinaan toimivat muun muassa Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt ja Hugo Simberg.
Vaivaiskoivun sitkeys
Vapaaksi taiteilijaksi valmistunut Koivu haaveili taidemaalarin urasta, mutta ohjautuminen pysyvästi kuvittajan tehtäviin ei kuitenkaan johtunut vain siitä, että kuvitustyöt mahdollistivat vakaamman toimeentulon. Ortodoksiäidin mieltymys ikoneihin sekä lapsena Pietarissa nähdyt venäläisten satukirjojen painetut kuvat olivat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen. Koivulla oli omassa kirjastossaan noin 300 nidettä koti- ja vieraskielisiä satukirjoja. Satukirjailija Raul Roineen kanssa hän pohti syvällisesti satujen ja satukuvitusten symboliikkaa.
Koivu myös ilmaisi tunteitaan ja sisintään kuvituksissaan. Hänen kuvissaan esiintyi sinnikkäästi vaivaiskoivu, jollainen hän itsekin oli ollut saapuessaan Tyrväälle resuisena ja nälkiintyneenä.
Koivulla oli yhteys sisällään olevaan lapseen ja kyky ammentaa alitajunnasta. Hänen joulukuvansa ovat herkkiä ja idyllisiä, ehkä kuvastaen sellaista joulua, jota hän itse lapsena jäi kaipaamaan.
Uskonnollinen kasvualusta nuorukaisena Tyrvään mummolassa ja kummitädin perheessä oli merkinnyt Koivulle turvaa ja huolenpitoa. Joulun hengelliseen kuvastoon Koivu, itsekin joulun lapsi, paneutui syvällisesti ja suurella hartaudella.
Hyväntahtoinen Tahvo
Lahjakkaan nuoren taiteilijan kuvitukset eläintarinoihin, joulukertomuksiin ja legendoihin myivät hyvin.
Koivu avusti säännöllisesti useiden kustantajien lastenlehtiä ja etenkin niiden joulunumeroita, kuten Valistuksen Joulupukkia ja WSOY:n Sirkan Joulua. Muun muassa Sirkkaa ja Otavan Pääskystä toimittanut Anni Swan auttoi Koivua saamaan vakituisia kuvittajantöitä Werner Söderströmiltä.
Rudolf Koivu paneutui suurella hartaudella joulun hengelliseen kuvastoon.
Taiteilijakollegat verottivat Koivun voimavaroja rahaa lainaamalla ja käyttämällä hänen Yrjönkadulla, liian lähellä taiteilijoiden suosimaa Brondinin kahvilaa, sijainnutta ateljeetaan levähdyspaikkana. Koivun oma alkoholinkäyttö oli kohtuullista, mutta hän jaksoi istua kohteliaana kuuntelemassa juopuneiden jaarituksia. Vipit palasivat harvoin antajalleen, ja kiltti ”Tahvo” Koivu kärsi itsekin rahapulasta. Hän myös inhosi kaupankäyntiä ja alihinnoitteli järjestelmällisesti työnsä.
Loisteliasta satutaidetta
Taidemesenaatti August Thitz pelasti nelikymppisen Koivun boheemielämän häiriöiltä tarjoamalla tälle työskentelyrauhan ja kodin luonaan. Thitzin suojeluksessa Koivu eli parasta luomiskauttaan.
Samoihin aikoihin Koivu löysi nuoresta satukirjailija Raul Roineesta hengenheimolaisen, jonka kanssa hän jakoi sekä introvertin ja visionäärisen luonteenlaadun että viehtymyksen mielikuvituksekkaisiin ja syvällisiin satuihin. Heidän yhteistyönään syntyi loistokasta satutaidetta ja Suomen lasten rakastetuinta kirjallisuutta.
Työ uuvutti
Jatkosota vei Roineen rintamalle, Koivun terveys heikkeni. Vanheneva Rudolf Koivu oli vaatimaton, eristäytyvä, ahkera ja ylityöllistetty.
Sota-aika oli niukkaa, ja Koivu siirtyi kaupungista parempien elinolosuhteiden toivossa maaseudulle, Kanta-Hämeeseen. Viimeisinä vuosinaan hän vietti paljon aikaa Tuuloksessa ja Hauhon Eteläisissä.
Vuonna 1946 Koivu sai aivohalvauksen. Toipuminen oli kesken, kun hän jatkoi työskentelyään. 55-vuotias Koivu löydettiin Helsingin ateljeensa lattialta liikarasituksen aiheuttaman aivoverenvuodon saaneena, työpöydällä runsas määrä keskeneräisiä kuvituksia.
Tekninen mestarillisuus ja rikas mielikuvitus tekivät Koivusta niin halutun kuvittajan, että hän lopulta hukkui työhön.
Rudolf Koivun työ ja esimerkki ovat vaikuttaneet suomalaisen satukuvituksen korkeaksi muodostuneeseen tasoon. Lapseton ja perheetön Rudolf Koivu kuvasi aina erityisen kauniisti ja herkästi lapsia. Hänen kuvansa koskettavat katsojan sisäistä lasta. Joulu merkitsi taiteilijalle itselleen konkreettisesti sekä elämää että kuolemaa. Hänen runsaslukuiset joulukuvituksensa eivät ole siirappisia, vaan valoisia ja lempeitä.
Rudolf Koivu oli taidemaalari ja Suomen kaikkien aikojen merkittävin lastenkirjojen kuvittaja. Hänet tunnetaan Zacharias Topeliuksen, H. C. Andersenin, Grimmin sekä Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvista. Yhteistyössä kirjailija Raul Roineen kanssa hän teki useita tunnettuja teoksia.
Rudolf Koivun joulu Hämeenlinnan taidemuseossa 2.11.2018–13.1.2019.
Lähteet: Amanuenssi Maria Laineen ja museonjohtaja Taina Lammassaaren haastattelu. Rudolf Koivun ystävien verkkosivu Rudolfkoivu.fi, näyttelyssä esillä oleva Juho Gartzin Satua koko elämä? -elokuva.