Kaikista ihmisen aisteista kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja säilyy pisimpään. Työssään kosketusta käyttävät tietävät, että kosketus laukaisee stressiä ja parantaa.
– Tärkein työkalu on herkkä kosketus, sanoo osteopaatti Pekka Kumpulainen.
– Työssä oppii koko ajan uutta ja käsien kautta tuleva informaatio muuttuu tiedoksi, joka auttaa parantamaan.
– Kosketus on iso työkalu, toteaa ekokampaaja Anna Kivirinne.
Kumpikin koskettaa asiakkaitaan työkseen, toinen parantaa ja toinen hemmottelee.
Ihmisen kehitystä koskevan tiedon mukaan kosketusaisti kehittyy viidestä aistista ensimmäisenä ja säilyy pisimpään. Se on lapsen kehitykselle välttämätöntä, ja kosketuksen avulla saamme yhteyden vielä silloinkin, kun puhe tai katse ei hiipuvaa elämää tavoita.
Jos osaisimme rentoutua syvästi, niin siitä tilasta löytyisi avain terveyteen.
Hyvä kosketus laukaisee parasympaattiseen hermostoon onnellisuushormoni oksitosiinia. Vastaavasti kosketuksen puute voi olla yhteydessä masennukseen, lihavuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tieteellisesti tutkitaan jo ihmisen monimutkaista, hermoista, aistielimistä ja reseptoreista koostuvaa hermostoa, jonka avulla ihomme ja aivomme muodostavat yhteyden ympäristöön ja toisiin ihmisiin.
– Kosketuksen kautta ihmistä voidaan johdatella rentoon tilaan. Jos osaisimme rentoutua syvästi, niin siitä tilasta löytyisi avain terveyteen, sanoo yli kolmekymmentävuotisen työkokemuksen omaava Kumpulainen.
Ekokampaamossa yksi suosituimmista palveluista on niska-hartia-päähieronta.
– On ihana havaita, miten hierova kosketus laskee asiakkaan stressitason. Ihminen alkaa olla läsnä ja koko olemus muuttuu hyväksyvämmäksi itseä kohtaan. Kosketus on myös minulle tärkeää. Se tuo lisää merkitystä työhön, kertoo Kivirinne.
Kivirinne on havainnut, että etenkin naiset käyvät ”kovilla kierroksilla”. Hiljaa paikallaan olo saattaa olla vaikeampaa kuin miehille, joiden ”pää retkahtaa nopeammin ja kuorsaus vaan kuuluu”.
– Päähieronta on lähtöisin Intiasta, jossa perheenjäsenet hierovat toisiaan. Meiltä tällainen läheisyys puuttuu, sanoo Kivirinne, joka on kouluttanut myös miehensä ja lapsensa hieromaan toisiaan.
Yksin pärjäämisen ihanne säätelee käyttäytymistämme jopa perheen kesken.
Suomi kuuluu kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan välttelevän kosketuskulttuurin maihin. Yksin pärjäämisen ihanne säätelee käyttäytymistämme jopa perheen kesken. Kätellään, jos sitäkään, toteaa Kinnunen kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin.
Kumpulainenkin pohtii, kuinka paljon avioerot johtuvat siitä, että puolisot eivät osaa olla rennosti lähekkäin.
– Enkä tarkoita seksiä. Älylaitteiden kosketusnäppäimet ovat tainneet korvata toisen kosketuksen.
Sinkkuistuvassa yhteiskunnassa ihannoidaan edelleen yksin pärjäämisen eetosta. Yksityistalouksissa kosketusvirkaa hoitavat korkeintaan kissa tai koira. Hyvä sekin, sillä tutkitusti tiedetään, että pelkkä kotieläimen silittäminen tuottaa kummallekin oksitosiiniryöpyn.
Ei ihme, että ammatikseen koskettaville on töitä.
– Osteopatia perustuu kosketuksen avulla kehon tarkasteluun kokonaisuutena. Ei jäädä puheen asteelle, vaan etsitään kipeän paikan taakse kätkeytyvää syytä taivuttelemalla niveliä ja etsimällä kehon jännittyneitä alueita.
– Kuuntelen käsien kautta, mitä keho kertoo ja se vaatii suurta herkkyyden astetta. Tieto tulee tuntoaistini kautta. Se on herkistynyt, työn myötä kädet muuttuneet herkemmiksi, sanoo Kumpulainen.
– Otan esimerkin: jos olkapää on kivulias ja sen liikelaajuus vähentynyt, niin syy voi löytyä jännittyneestä palleasta. Kun vapautan kosketuksen avulla pallean, jonka kautta hengitys kulkee, olkapää alkaa liikkua. Harva hengittää täysin palkein ja pallea on osallisena moniin kehon prosesseihin.
Osa kivuista juontuu mielen puolelta, mutta en erottele, sillä keho on ruumiin ja mielen kokonaisuus.
Kumpulaisen mukaan keholla on kyky varastoida fyysisiä ja emotionaalisia traumoja kudoksiinsa. Osteopaatin käsiin ne tuntuvat jännityksinä ja aiheuttavat kehon epätasapainotiloja.
– Usein asiakkaan hengitys muuttuu saman tien, kun käsi osuu paikkaan, jossa on trauma, vaikka fyysinen keho on peitellyt sitä kenties vuosia.
Hänellä on kokemuksia myös asiakkaiden vaikeudesta heittäytyä kosketuskontaktiin.
– Puhe on jonkinlainen suojus. Tällöin sovitaan hiljaisuudesta hoidon aikana, jotta kumpikin voi keskittyä kosketuksen välittämiin viesteihin.
– Minulla käy asiakkaita, joiden hankalat oirekuvat voivat liittyä myös ihmissuhdestresseihin. Osa kivuista juontuu mielen puolelta, mutta en erottele, sillä keho on ruumiin ja mielen kokonaisuus. Ne ovat suorassa vuorovaikutuksessa toisiinsa.
– Kosketuksen onnistuessa kudokset antavat välittömästi reaktion, vaikka lopullinen paraneminen tapahtuu hoitokertojen välissä.
Tiede tutkii yhä laajemmin kosketuksen merkitystä ja ensi keväänä ilmestyy muun muassa Taina Kinnusen tutkimusprojektin teos Ammatillinen kosketus, jota voi hyödyntää oppikirjana esimerkiksi opetus-, sosiaali- ja terveysalalla.
Kosketuksen kautta vauvan aivot rauhoittuvat ja kykenevät jäsentämään maailmaa.
Moni muistaa kuvat hoivaa ja kosketusta vaille jääneistä romanialaisista lastenkotilapsista, joiden kehitys oli pysähtynyt. Nyt tiedetään, että juuri varhaisimmat vuodet ovat tärkeimpiä monimutkaisten hermoverkkojen kehittymiselle. Hoivan laiminlyönnit vaikuttavat loppuelämän sairauksina ja sosiaalisina ongelmina. Kosketuksen kautta vauvan aivot rauhoittuvat ja kykenevät jäsentämään maailmaa.
Suomessa sodanjälkeinen sukupolvi kasvatettiin Arvo Ylpön saksalaisen mustan pedagogiikan oppien mukaan. Vauvanhoidossa korostettiin kestävyyttä hellimisen sijasta. Ajateltiin, että keuhkot vahvistuivat vauvan huutaessa. Opeista kärsittiin Taina Kinnusen mukaan vielä 1970-luvulla. Hän muistelee teoksessaan lapsuuttaan, jossa ei koskaan päässyt vanhempiensa syliin.
– Minäkin olen sodanjälkeisen sukupolven neljän lapsen yksinhuoltajaäidin poika. Ei siinä liikoja kosketeltu, toteaa Pekka Kumpulainen.
Sanotaan, että perimme kolmen edeltävän sukupolven traumat. Nyt Kumpulainen näkee muutoksen opettaessaan osteopatiaa nuorille.
– He ovat ensimmäinen sotatraumoista vapaa sukupolvi. Poikani Joel valmistui keväällä osteopaatiksi, ja hänen herkkyydestään näen, miten nuoret ovat eri lähtötasolla kuin minä, joka aloittaessani olin ihan valurautaihminen.
– Toivotaan, etteivät uudet sodat aja meitä uuteen traumakierteeseen, pohtii Kumpulainen.
36-vuotias kolmen lapsen äiti Anna Kivirinne toimii työnsä ohessa myös Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisena.
– Tukiäidit tarjoavat apuaan äideille synnytyksestä lähtien. Työssä korostetaan vauvan ihokontaktin tärkeyttä, hän kertoo.
Nykyään jo tiedetään, että syliä ei voi koskaan saada liikaa.
Jaa artikkeli: