Hämeenlinnan kirkko on kaupungin keskustan vanhin rakennus. Jo 220 vuoden ajan se on elänyt kaupunkilaisten mukana. Se on nähnyt ilot ja surut, tulipalot ja sodat, jumalanpalvelukset ja torille pystytetyt joulukuuset. Asemakaava, joka loi kaupungin kirkon ympärille, oli aikansa merkittävimpiä kaupunkitaiteellisia suunnitelmia. Hämeenlinnan kirkko on ainutlaatuinen Suomen kustavilaisessa rakennustaiteessa ja jo oman aikansa erikoisuus.
Hämeenlinnan kirkko ja kaupunki siirrettiin kuningas Kustaa III:n vuonna 1775 tekemän päätöksen perusteella Hämeen linnan pohjoispuolelta nykyiselle paikalleen. Linnan vieressä maan valuminen järvelle päin oli ollut suuri uhkatekijä kaupungin rakennusten kunnossapidolle.
Siirto toteutettiin vuoteen 1784 mennessä linnoitustoimen päällikkö Magnus von Arbinin asemakaavan mukaan.
Uudelle paikalleen siirretyn kaupungin syntyvaiheissa Kustaa III otti Hämeenlinnan kirkon erityiseksi huomionsa ja harrastuksensa kohteeksi.
Taiteisiin ja arkkitehtuuriin perehtynyt kuningas oli matkustellut Italiassa ja ottanut sieltä vaikutteita ajatteluunsa. Italiasta hän löysi myös hoviarkkitehtinsa, Roomassa opiskelleen taitelija Louis Jean Despréz´n. Kuningas hylkäsi hämeenlinnalaisten aloitteista syntyneet uuden kirkon piirustukset ja valjasti oman arkkitehtinsa suunnittelemaan Hämeenlinnaan roomalainen klassisen ajan temppeli.
”Pohjolan pikku Pantheon” sopi hyvin kaupungin sydämeksi.
Hämeenlinnan kirkon esikuvaksi tuli Roomaan vuonna 27 e.Kr. valmistunut kaikkien jumalien temppeli Pantheon, joka muutettiin 600-luvulla kristilliseksi kirkoksi. Despréz´n suunnittelema kirkko oli pohjaratkaisultaan ympyränmuotoinen ja siinä oli holvattu kupolikatto. Kirkon sisätila mukaili amfiteatteria. Penkit sijaitsivat kirkkotilan keskellä olevan alttarin ympärillä kaaririveinä kahdeksassa lohkossa niin, että lattia ja penkit nousivat amfiteatterimaisesti.
Kirkkoa rakennettiin vuodet 1792–1798. Seurakunnan kirkkoherra Zachris Cygnaeus vihki kirkon käyttöönsä 2. joulukuuta 1798.
Ulkoisesti Hämeenlinnan kirkko on suuresti esikuvansa Pantheonin kaltainen, mutta pienempi. Lyhyessä ajassa yhtenäisen kokonaissuunnitelman mukaan rakennettu Hämeenlinna oli tyylipuhdas kustavilainen, klassismin kaupunki, joten ”Pohjolan pikku Pantheon” sopi hyvin kaupungin sydämeksi.
Vanha hirsirunkoinen tapuli siirrettiin uuden kirkon viereen, missä se palveli tehtävässään aina siihen asti, kunnes tuhoutui kaupungin palossa 1831. Tuhoisa kaupunkipalo poltti valtaosan kaupungin rakennuksista, mutta kirkko säilyi. Uusi kellotorni rakennettiin kirkon yhteyteen vuonna 1837.
Pyöreästä ristinmalliseksi
Kirkon ulkoasu on aikojen saatossa kokenut useita muutoksia. Vuonna 1892 kirkko laajennettiin ristikirkoksi. Josef Stenbäckin suunnittelema laajennus tehtiin puhtaasti käytännön tarpeita silmälläpitäen, ja korjaukset hävittivät kirkon omaleimaisen luonteen.
Ilmari Launiksen suunnittelema seuraava korjaus vuonna 1912 lisäsi kirkon koristeellisuutta seinä- ja lasimaalausten muodossa.
Kirkon sisätilan nykyasu toteutettiin arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelemana 1963–1964. Ruusuvuori tavoitteli kirkon alkuperäistä, pelkistettyä henkeä poistattaen lähes kaikki myöhemmin lisätyt koristukset. Kirkkosalin istumajärjestys kuitenkin jäi ennalleen, eikä sitä palautettu amfiteatterimuotoon. Kirkossa on istumapaikat 800 hengelle ja kirkon tornissa sijaitsevassa kappelissa 25 hengelle.
Kirkon ja torin välissä sijaitsee arkkitehti Armas Lindgrenin vuonna 1911 suunnittelema Kirkkopuisto paviljonkirakennuksineen.
Hämeenlinnan kirkko ympäristöineen kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Jaa artikkeli: