Aggression sääteleminen on tärkeimpiä tunnetaitoja. Aggression voi valjastaa myös myönteiseksi voimaksi, joka vie ihmistä eteenpäin, kertoo vihaisista naisista kirjan tehnyt psykoterapeutti Heli Pruuki.
Tyttöjä on perinteisesti kasvatettu kilteiksi. Pojille ja miehille on sallittu enemmän aggression ilmaisun muotoja, toteaa pari- ja perheterapeutti sekä psykoterapeutti Heli Pruuki.
– Jos nainen suuttuu, ajatellaan että onpa siinä kamala ämmä tai hankala akka. Negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on häpeällisempää naisille.
– Moni nainen onkin tottunut pihisemään kiukkuaan itsekseen. Aggressiota voi myös ilmaista epäsuorasti vaikkapa pitämällä mykkäkoulua, naljailemalla tai sivuuttamalla toisen tylysti, Pruuki sanoo.
Usein jo kodinperintönä saadussa passiivisaggressiivisuudessa on kyse kyvyttömyydestä käsitellä vaikeita tunteita ja asioita. Epäsuora aggressio on pyrkimystä vahingoittaa toista ihmistä kiertoteitse: selän takana puhumista, eristämistä, kutsumatta jättämistä ja liittoutumista muiden kanssa.
Tällaisen manipuloinnin taustalla on usein kateutta ja mustasukkaisuutta, jotka johtuvat turvattomuuden ja alemmuuden kokemuksesta, Pruuki analysoi.
Hän on kirjoittanut yhdessä psykoterapeutti ja teologi Terhi Ketola-Huttusen kanssa kirjan Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio.
On hyvä miettiä, millä tavalla puhun toisille. Ilmaisemme pienillä eleillä usein isoja asioita.
Fyysiseen väkivaltaan purkautuu vain pieni osa aggressiosta. Arkisissakin tilanteissa voi olla aggressiivinen lataus.
– On hyvä miettiä, millä tavalla puhun toisille. Ilmaisemme pienillä eleillä usein isoja asioita. Pelkkä katse tai katsomattomuus kertovat paljon. Joku huokailee ja pyörittelee silmiään osoittaen, ettei arvosta toista. Ikävän kriittinen katse voi olla lamaannuttava teko, Pruuki muistuttaa.
Perheväkivallan juuret ovat monesti tekijän traumataustassa.
– Silloin kun aggressio kanavoituu väkivallaksi – tai olet edes huolissasi siitä että saattaisit käydä johonkin ihmiseen käsiksi – kannattaa ehdottomasti hakea ammattiapua. Väkivallan takana oleva haava on hoidettava.
– Ellei tekijä suostu hakemaan apua, uhrin ei pidä jäädä katselemaan kuinka kauan väkivalta jatkuu, sillä yleensä se raaistuu. Jo väkivallan todistaminen on aina vahingollista etenkin lapsille, perheneuvojana työskennellyt Pruuki sanoo.
Toisten syyttämisen sijasta kannattaisi katsoa peiliin: mikä minulla on hätänä?
Sisäänpäin kääntyvä aggressio voi näyttäytyä itseinhona, jatkuvana itsekritiikkinä ja itsensä vähättelynä tai itsetuhoisina ajatuksina. Varsinkin kiltit naiset kääntävät usein aggression itseensä. Ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi syömishäiriö tai ylenpalttinen treenaaminen.
Ihmisestä voi tulla myös katkera, kyyninen, pahantahtoinen ja epäluuloinen. Hän suojaa arkaa ja haavoittunutta sisintään tai huonoa itsetuntoaan kohdistamalla vihansa toisiin.
– Syyllinen pahaan oloon ja asioiden pieleen menemiseen on aina muualla: hallituksessa, kirkossa, puolisossa tai maahanmuuttajissa.
– Toisten syyttämisen sijasta kannattaisi katsoa peiliin: mikä minulla on hätänä? Kun olen kateellinen, mitä olen vaille? Mihin suruun, pettymykseen tai menetykseen liittyy se, että minun täytyy kadehtia tuota ihmistä?
Jokainen nainen kaipaa kokemusta olla edes yhden ihmisen silmissä maailman ihanin nainen, ehdoitta hyväksytty ja rakastettu, teologian tohtori Pruuki uskoo. Läheskään kaikki eivät valitettavasti saa tuota kokemusta.
– Moni nainen huomaa olevansa kamala raivoava akka juuri niille läheisille, jotka ovat itselle rakkaimpia. Ristiriita syvän toiveen ja todellisuuden välillä on järisyttävä.
Yhteyden katkeaminen toisiin ihmisiin herättää myös monen tasoista aggressiota, kuten loukkaantumista, suuttumusta, katkeruutta, vihaa ja kateutta.
Aggression kanavointi vahingollisilla tavoilla liittyy pääsääntöisesti sisäiseen turvattomuuteen ja yksinäisyyteen.
Lapsi ei opi tunteiden hallintataitoja eikä saa mallia ja tukea tunteiden käsittelyyn aikuiselta, jolla ei ole niitä taitoja itselläänkään.
– Siksi osa meistä jää panttivangiksi yksinäisyyteensä, ahdistukseensa ja häpeäänsä.
Kovassa tunnekuohussa ei kannata ilmaista kaikkea mitä ajattelee, vaan on hyvä miettiä, mikä on rakentavaa.
Ihmisen heikkoa ja haavoittuvaa kohtaa suojelevaa aggressiota voi käyttää myös myönteisenä voimavarana, Pruuki korostaa.
Kun tunnistamme oman tuskamme ja vaikeat tunteemme ja käsittelemme niitä avoimesti, opimme säätelemään aggressiotamme ja valjastamaan sen hyvien asioiden edistämiseen. Tunteiden säätelyä opittuaan ihminen ei reagoi nopeasti ”selkärangallaan” ja tee tai sano asioita, joita jälkikäteen katuu.
– Kovassa tunnekuohussa ei kannata ilmaista kaikkea mitä ajattelee, vaan on hyvä miettiä, mikä on rakentavaa. Vihaisuus, ärsyyntyminen ja kateuden pistos ovat pysäytettävissä.
Energiaa tuottava ja muutosvoimaa lisäävä aggressio antaa uskallusta mennä kohti tärkeitä ja tarpeellisia päämääriä ja auttaa rajaamaan elämästä pois haitallisia tekijöitä.
– Liian moni nainen on ollut miesten vietävänä, mukautunut muiden tarpeisiin tai uhrautunut toisten palvelijaksi oman hyvinvoinnin kustannuksella.
– Naisilla on paljon mutku-puhetta: ”Kyllä minä haluaisin sitä ja tätä, mutta kun en voi”. Uhriksi jääminen on haitallista kaikille. Meidän on etsittävä sellainen tapa elää, jossa jokainen voi tulla näkyväksi ja kuulluksi.
Myönteinen aggressio auttaa suorempiin ja selkeämpiin ihmissuhteisiin.
– Kun vaikeat asiat tulevat käsitellyiksi, ihmisten välistä poistuu passiivisaggressiivisuutta ja turhaa loukkaantumista, jotka estävät läheisyyttä.
Rohkaistunut ihminen kertoo kumppanilleen, mikä häntä häiritsee suhteessa, ja mitä hän kaipaisi.
– Hän uskaltaa lähteä vahingollisesta suhteesta tai pyrkii aktiivisesti muuttamaan suhdetta paremmaksi.
Omien tunteiden ilmaiseminen ja toisen ikävän käytöksen pysäyttäminen ovat tärkeitä taitoja.
– Jos joku naljailee tai vihjailee jotain ilkeää, älä jää hiljaa. Uskalla korjata väärä väite ja kerro, miten asia oikein meni, jos tulet vähätellyksi. Nosta kissat pöydälle ja selvitä ongelmat. Jos pienet asiat hiertävät suhdetta toistuvasti, ne muuttuvat isoiksi, Pruuki neuvoo.
Jaa artikkeli: