Maapallo kamppailee ympäristökriisien keskellä ja ilmastonmuutos etenee – ahdistaa! Luonto- ja ympäristöaktivisti Heta Kopra lievittää ympäristöahdistusta keskustelemalla ja kuuntelemalla.
Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimpia uhkia ympäristölle
Kertakäyttökulttuuri. Arjen keskellä ei jaksa tai pysty panostamaan kestäviin kulutusratkaisuihin. Meille on muodostunut outo tuhon kehä, jossa lääkitsemme kulutuksesta aiheutuvaa ahdistusta kuluttamalla lisää.
Ihmiskunnan eriarvoistuminen tietojen, taitojen ja koulutuksen puutteen takia. Ihmiskunta ei myöskään automaattisesti fiksuunnu jokaisen uuden sukupolven kautta. Tässä ajassa elävien ihmisten täytyy olla skarppina, jotta opittu tietotaito ja kokemus välittyisi uusille sukupolville – ja viedä samalla itse asioita parempaan suuntaan.
Kuinka ympäristöön kohdistuvia uhkia voi vähentää?
Tietoa ei voi koskaan olla liikaa, eikä sitä koskaan voi jakaa liikaa. Tiedostaminen ei kuitenkaan ole oikotie onneen, vaan ihmisille pitää antaa työkaluja, joilla teoriaa voi viedä käytäntöön. Yksilöllä pitää olla tilaa ja pääomaa käydä läpi oppimisen prosessi. Yhteiskunnan tulee jakaa tuota pääomaa sekä varmistaa laeilla, että yksilö saa tehdä kestäviä ratkaisuja.
Ihmiskunnan tulisi yhtenäistyä ja ajaa samaa agendaa, eli koko eliöyhteisön selviytymistä ilmastokriisin keskellä.
Mitä ympäristön tila kertoo ihmisten suhtautumisesta maapalloon
Ympäristön tila kertoo joko tahallisesta tai tahattomasta välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. Ihmisten luontoyhteys on kadonnut.
Tiedon epätasaisen jakautumisen vuoksi ihmiset elävät myös aivan eri todellisuuksissa. Toiset ovat vasta löytämässä kulutusjuhlan keinotekoiseen maailmaan, kun toiset jo näkevät ja kokevat ylikulutuksen aiheuttamat seuraukset hyvin konkreettisesti.
Mitä on ympäristöhuoli tai -ahdistus?
Ympäristötuhot ja niiden uhka aiheuttavat ihmisissä ahdistusoireita, pelkoa ja huolta. Ympäristöahdistus tarkoittaa siis yksinkertaisesti vaikeita ympäristöongelmiin liittyviä tuntemuksia. Aihetta on tutkittu eri maissa, ensimmäinen suomenkielinen teos aiheesta on teologian tohtori Panu Pihkalan Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo.
Miten voi lohduttaa ympäristöahdistuksesta kärsivää?
Tekisi mieli sanoa, ettei mitenkään. Kylmä fakta on, että elämme maailmassa, jossa ilmastokriisi on osa kaikkien eliölajien arkea. Pelkään, että jos herättelen liikaa toivoa, ihminen valitsee helpon tien ja alkaa vähätellä tai vältellä jopa tieteellisiä tosiasioita.
Mutta niin kuin mihin tahansa huoleen ja suruun, jakaminen on parasta lääkettä. Oman pään sisällä haudottuna murheet kasvavat pahimmillaan giganttisiin mittasuhteisiin.
Vastavuoroisesti kuunteleminen on ihmisen jaloimpia taitoja. Se ei kysy ratkaisijan ja kaikkitietävän taitoja vaan läsnäoloa hetkessä. Lohdutuksen tunne tulee, jos ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja huomioiduksi.
Miten itse helpotat omaa ympäristöhuoltasi?
Keskustelemalla ja pitämällä luonto- ja ympäristöasioita esillä. Kaikenlaiset keskustelut ovat minulle elinehto, koska niissä voi saada uusia ajatuksia jakoon ja samalla napattua ideoita itselle. En ole mikään jutustelija, vaan tuppaan menemään syvälle aika nopeasti. Mielestäni ihmiselle tekee hyvää, jos joku välillä vähän haastaa.
Ympäristöahdistus aiheena Filocaféssa 13.11. kello 18, osoitteessa Veturitallinkatu 6. Aiheesta alustaa Heta Kopra.
Jaa artikkeli: